Ainiin... se "jämiviikonloppu"

Perinteinen Jämin syysajot jäi tänä vuonna väliin. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä starttailemaan ja työvuorotkin sattui loistavasti reissuun lähtemisen puolesta. Ja lopulta lähdettiinkin matkaan! Tosin vähän erisuuntaan ja vähän vielä kauemmas...

Perjantaina töihin iltavuoroon lähtiessä pakkailin Boltin, sukset, vetokamat ja pienen määrän treenivaatteita autoon. Työvuoron loppuessa yhdeksältä illalla starttasi auto kohti Suonenjokea! Musiikit soiden, megamagnum kokoinen kahvi käpälässä ajelimme Boltin kanssa kahdestaan pitkälle yöhön asti. Vaikka ajokokemusta ei vieläkään aivan mahdottomasti itsellä ole, meni neljän tunnin pyrähdys kahden pikaisen pissatauon voimalla. Perillä vastassa oli puoliuninen Jasmin ja pirteät Patrik ja Tero. Pikaisesti vaihdettiin kuulumiset ennen nukkumaan menoa.

Aamun herätys oli aikaisin ja heti ensimmäisenä suuntasimme Suonenjoen uimahalliin. Uimahalli oli kiinni, mutta meillä lupa treenata! Tilaa riitti, mutta nopeasti nauru täytti sen! Super hauskaa, ja järjettömän tehokasta! Itse en ole koskaan ollut uimarityyppiä. Hyvä kun pinnalla pysyn :D Räpylöiden kanssa treenasin jalat veteliksi, kroolin tekniikkaa harjoittelin ahkerasti (sitä pitää kyllä harjoitella vielä PALJON lisää) ja ei kädetkään välttyneet "tappotreeniltä". Varsinaisten treenien jälkeen polskimme ja kisailimme vielä hyvän aikaa altaassa. Uupuneina raahauduimme syömään päivän toista aamiaista.

Olimme etukäteen sopineet, että tämä viikonloppu olisi treeniviikonloppu, joten seuraavaksi olikin aika kaivaa kickbiket esille. Potkuttelimme rauhakseen reilu viiden kilometrin lenkin, jonka aikana ehdimme pöllöillä jopa pellolla... Tämän hyvinkin epämääräisen treenin jälkeen treenailimme vielä koirat kickbikeilla ajaen. Lenkin pituudesta ei tietoa ole (jotain 2-4km), mutta ihan kyydissä seisten ajeltiin. Aloitimme treenaamalla Boltin ja Baronin. Lähdin Boltin kanssa tyhjiin edelle, ja poju veti superisti! Muutamaan jyrkempään mäkeen potkin hiukan, ettei tarvitsisi ihan täyttä massaa raahata, mutta muuten Bolt teki kaiken työn. Kovaa mentiin! Seuraavalle kierrokselle vaihdettiin koirat, ja minä sainkin eteeni saksanseisoja Lordin. Jasmin lähti edelle ajaen samalla kertaa Zorron ja Monzan. Oli jännä huomata kuinka erilainen Lordi oli Bolttiin nähden. Molemmilla sama rakkaus täysiä menemiseen, mutta täytyy sanoa että Lordilla oli hurjan paljon enemmän vääntöä ylämäkiin. Bolt taas pinkoi reippaasti kovempaa alamäkiin. Treenit menivät kaikilta koirilta kivasti, vaikka toisella kierroksella jouduttiinkin pysähtelemään tiuhaan kun ajeltiin karkuun yhtä rekkaa.

Before

After

Väsy tuli ja ruokailun jälkeen alkoi tehdä mieli herkkuja... Treeni viikonloppua kun oltiin viettämässä niin päätettiin lähteä vielä salille! Reilu tunti meni kun treenattiin lihakset veteliksi. Satunnaisesti homma meni täysin perseilyksi, mutta lopulta tunsi kuitenkin jotain tehneensä. Nukkumaan ajettiin kaupan kautta, josta tarttui mukaan kaloreita ainakin kulutettujen verran. Huonohkoa lasten leffaa katseltiin herkkuvuoren keskellä, ja nukkumaan mentiin "ajoissa".  Eli suomeksi juoruiltiin vielä pitkälle yöhön.

Aamulla päästiin ylös hiukan hitaammin kuin lauantaina. Päivä aloitetiin huoltamalla sukset!! (kyllä lokakuussa...) Seuraavana pakattiin auto täyteen porukkaa ja ajettiin Leppävirralle. Suuntana oli Leppävirran hiihtoputki! Minä, Pate ja Jasu hiihdimme kilometrin lenkkiä eri tyyleillä ympyrää. Vähän oli puuduttavaa pelkän ringin kiertäminen, mutta toisaalta oli hyvä ottaa pieni varaslähtö talvikauteen, kun muut vasta lopettelivat syyskautta. Ilma putkessa oli todella kuivaa ja samoin lumi. Suksi luisti kuitenkin hyvin (satunnaisesti liiankin hyvin...). Kuiva ilma otti ikävästi keuhkoihin ja lämmin tuli nopeasti. Kyllä siinä muutama kilometri tuli hiihdeltyä! Loppuun vielä pieni kilpailut minä vastaan Pate! Ja ylpeänä voin kertoa, että voitin!! Toisen epäonni on toisen onni! Pate pannutti komeassa kaaressa latuun ja pääsin ohittamaan loppusuoralla :D Tästä opimme että parempi pysyä pystyssä ;)

Leppävirralta kruisailimme vielä takaisin Suonenjoelle syömään (ehdin ottaa myös pikanokoset). Syömisen ja kahvittelun ohessa ehdimme suunnitella yhden leirin talvelle (alustavaa runkoa, mutta se on alku!) ja pläänäillä tulevaa talven kilpailukautta. Heräsi tässä itselle niinkin hullu ajatus, että jos löytäisi toisen koiran talveksi käyttöön niin sitähän voisi starttailla useammassa luokassa?!?

Kotimatka kului jännittävissä tunnelmissa, jälleen pimeässä ja yksin sekä lisäksi tankki tyhjänä... Mikkelin kohdilla syttyi polttoainevalo, mutta tieto halvasta dieselistä kotitankilla laittoi ajamaan säästeliäästi (120km/h vakionopeudensäätimellä). Tuusulassa tankkasin, ja nukkumaan pääsin jo huikean aikaisin, ainakin kuluneen viikonlopun mittapuulla.

Kaksi päivää, 800kilometriä, kaksi super tärkeää kaveria, paljon ihania koiria ja viidet treenit olivat SM-kisojen skippaamisen arvoiset. Viikonloppu oli juuri sellainen josta tykkään! Aktiivinen, mutta sopivan rento!

Maanantait...

Koirapyöräilyn- & juoksun SM-kilpailut 3.-4.10.2015

Vuoden pääkisa takana ja tuntemukset sen mukaiset. Edes pitkät yöunet ja pehmeä sänky eivät pelastaneet järkyttäviltä lihasjumeilta. Tosin tällä kertaa voi olla hyvinkin tyytyväinen, että kaikki vammat rajoittuu lihasjumeihin ja mustuneeseen varpaaseen! Ei murtuneita luita tai revenneitä pehmytkudoksia!

Kouvolan SM kilpailut olivat minulle todennäköisesti kauden ainoa kilpailu, ja Boltin toinen kilpailu ikinä. Bolt starttasi ensimmäisen kilpailunsa toissaviikonloppuna Ohkolassa, canicrossin miesten luokassa Matti Laaksosen kanssa. Kouvolan kisaan Bolt pääsi juoksemaan Jasmin Köcherin kanssa tyttöjen canicrossiin. Ikä ei pojulla riitä vielä muuhun kuin canicrossiin, ja minusta ei oikein ole juoksemaan, joten tämä oli oikein toimiva ratkaisu. Kisakoiran löytäminen itselleni koirapyöräily luokkaan olikin jo astetta haasteellisempi operaatio... Viimekeväästä asti on ollut suunnitelmana kilpailla Royalilla, jonka kanssa poljettiin viimesyksynä huippu aikoja. Viikkositten sunnuntaina, kaksi päivää ennen ilmoittautumisten loppumista, tuli tieto ettei Royal pääse paikalle. Hätäisesti alettiin etsimään vaihtoehtoista koiraa, jolla uskaltaisi lähteä kilpailemaan naisten koirapyöräilyyn (junnuilta katosi SM-arvo jossain kohtaan kokonaan). Yritys oli suhteellisen epätoivoinen näin lähellä kilpailua. Jasminin kanssa päädyttiin "vaihtamaan koiria". Eli Jasu saisi Boltin canicrossiin ja minun piti kilpailla Jasminin Zorron kanssa. Ilmoitukset lähti perille, ja keskiviikkona ajeltiin treenaamaan yhdessä. Zorro ei kuitenkaan toiminut pyöräilyssä minulla. Hyvä koira joka juoksee kyllä kovaa, mutta hiukan liian epävarma pyöräluokkaan. Loppujen lopuksi vaihdoin kisakoirakseni "oman tallin" Pixelin. Bordercollie, joka on ollut kesän toipilaana. Treenikilometrejä takana aivan minimi. Vapaana juoksee kuitenkin super kovaa, joten lähdin kisoihin asenteella, että Pix vain juoksee edellä ja minä teen työt. Pixun vähäisen treenin takia jäätiin suosiolla kilpailemaan junnuihin yksin. En raaskinut lähteä pienellä bordercolliella saksanseisojien sekaan 30s lähtöväleillä kahden kierroksen kisaan.

Lauantai alkoi aikaisin kun starttasin auton Tuusulasta kohti Kouvolaa. Koirat oli juotettu tehokkaasti ja puolentoista tunnin ajomatka olikin vähän liikaa Pixelin rakolle. 200metriä ennen kilpailupaikkaa Pix lorotteli minun upouuden auton takakontin täyteen pissaa. JEi! Kisapaikka oli hieno ja selkeä, kaikki löytyi helposti. Lähtöpaikka oli muutettu esikisoista ja näytti hiukan inhinmillisemmältä juoksijoille kuin edellinen. Kisajännitys alkoi iskemään!

Katselimme lähes kaikki lähdöt ja meininki näytti hyvältä. Kahden kierroksen kisa tuotti pientä lisäjännitystä ja muutamalle koirakolle pieniä vaikeuksiakin. Junnuista ensimmäisenä radalle starttasi tyttöjen canicross. Lämppäsin Boltin hyvin ja lähtöpaikalle saapuessa koko koira oli aivan räjähtämispisteessä, kun haluisi jo mennä ja huuto oli sen mukainen!! Jasmin ja Bolt lähtivät aivan huikeaa vauhtia! Maalissa seisoin kellon kanssa ja mittailin tyttöjen välisiä eroja. Aiempien vuosien täysin ylivoimainen ykkönen Jonna ja uusi nimi Ronja saivatkin aivan täysin saman ajan ja jännitys seuraavalle päivälle oli tytöillä aivan valtaisa! Jasminkin saapui suhteellisen pian maaliin. Bolt oli vetänyt täydellä laukalla koko matkan! Ero kärkeen oli -47s. Jadella oli ollut hiukan ohitusongelmia toisen uuden junnun Seesamin kanssa, joten aivan täysi suoritus oli jäänyt tekemättä. Henna ja Eka juoksivat myös hyvän suorituksen, vaikka Hennalla olikin takana jo huikea suoritus koirapyöräilyluokssa. Bolt tuli jäähdyteltyä samalla kun lämppäsin Pixelin ja itseni.

Pixun kanssa starttasimme aivan tyhjälle radalle, joten varsinainen kisafiilis jäi saamatta. Teimme kuitenkin oman suorituksemme. Pixu on nopea, mutta silti huomasin polkevani kovempaa. Lähdössä poju joutui hiukan vetämään, muuten mentiin hihnat löysällä. Yhteen alamäkeen herra päätti käydä pissalla, joka hidasti menoa hiukan, mutta muuten olen suoritukseen tyytyväinen. Hihnat löysällä, pienellä koiralla, mäkisessä maastossa keskinopeus sinne noin 23km/h tuntumaan. Ja ei tässä aivan mahdottomasti ole treenaamaankaan ehtinyt muuton ohessa. Ja taisi olla kolmas kerta koiran kanssa pyörällä liikenteessä jalan murtamisen ja Ranskan EM kilpailuiden jälkeen :D

Ensimmäinen päivä kun oli takana oli hyvä lähteä valmistautumaan henkisesti sunnuntain kilpailuihin. Jasminin kanssa valmistauduimme pussailemalla koiranpentuja! Kyläilimme Lehtomäkien luona, jossa pörräsi 9 noin 8viikkoista vetokoiranalkua. Ei helpottanut omaa pentukuumetta ollenkaan! Onnistuin rakastumaan ehkä maailman suloisimpaan narttupentu Rumiin! Harmittaa tosissaan, ettei elämäntilanne oikein anna tilaa seuraavalle pennulle. Ehkä vähän myöhemmin Boltille sitten kaveria.

Sunnuntai alkoi reilusti lauantaita viileämpänä, mutta sehän vain lisäsi menohaluja. Suomenmestaruuksia jännättiin aivan hurjasti aikuisten luokissa. Muutoksia lauantain asetteluihin tapahtui, mutta mitalit olivat kaikki kyllä ansaittuja! Junnujen vuoron lähestyessä jännitys lisääntyi itselläkin aivan hurjasti. Bolt oli kuitenkin palautunut hyvin lauantaista ja menohaluja löytyi vaikka muille jakaa. Jasmin ja Bolt tekivät oikein lennokkaan lähdön ja maaliin saapuminenkin näytti oikein loistavalta! Ja aikakin oli tismalleen sama kuin lauantaina! Jasu ja Bolt pitivät sijoituksensa ja voittivat SM- pronssia !!!! Ykköseksi pinkoi Jonna Boltin veljen Rallin kanssa ja uusi nimi Ronja, myöskin vuotiaalla seisojalla toiseksi, vain 10 sekunnin erolla Jonnaan.

 Minun ja Pixelin suoritus tuntui hiukan turhalta. Lähdettiin huvittelemaan, joskin täysillä. Pixu oli selvästi väsyneempi ja hihna oli aivan liian löysällä. Kovasti yritin kannustaa pojua juoksemaan koko reitin ajan, mutta ei siitä vauhti pahemmin kiihtynyt. Puolivälin jälkeen Pix heitti ympäri ja tarrasi kiinni pyörän renkaaseen. Hihnat solmussa, koira ja minä kilpaa huutaen hukattiin varmaan puoli minuuttia aikaa, ennenkuin päästiin lähtemään eteenpäin. Maaliin tultiin ihan mukavaa vauhtia. Itse olin ehkä liian pian palautunut, mutta ei paljon kovempaa olisi voinutkaan polkea, kun muuten olisi jäänyt koira matkasta... Aika huononi noin 40s lauantaista, mutta ainakin nyt on murrettu koirapyöräily kammo viimesyksyltä. Ensi vuonna ollaan sitten mitalikahinoissa Boltin kanssa!

Vielä oli edessä viikonlopun huipennus eli SM-viesti. Minä olin osana SiMPeK 1 joukkuetta yhdessä Jasminin ja Eemelin kanssa. Olimme viestin ainut junnu joukkue, ja siihen nähden pärjättiin oikein kivasti! Jasmin juoksi avausosuuden Zorron kanssa, minä Boltilla kakkos osuuden ja Eemeli toimi Usvan kanssa ankkurina. Jasun lähtöpaikka oli loistava, mutta takaa tultiin niin kovaa että oli parempi antaa nopeammille tietä ja lähteä imuun. Lähtö hötäkässä Zorro oli säikähtänyt toista koiraa suhteellisen pahasti, ja tämän myötä lopettanut vetämisen kokonaan. Jasmin juoksi ilman kunnon vetoapua koko matkan. Vaihto sujui hyvin, ja lähdimme Boltin kanssa todella lentämällä matkaan. Koira kyllä kulkee! Paremmin kuin hyvin! Perässä raahattava ei vain ollut helpoimmasta päästä. Lähtösuoran pystyin pyristelemään vielä kohtalaisella vauhdilla, mutta ensimmäisessä alamäessä meinasi itku tulla kun hirvitti niin paljon. Puoliväliin pystyin juoksemaan vielä ihan ok hyvin, mutta sitten iski aivan karmaisevat krampit kylkiin. Juoksuasento muuttui karmaisevaksi, jonka jälkeen vielä hengitys alkoi vaikeutumaan. Alamäet mentiin hyvin epämääräisesti, ylämäkiin yritin kiristää tahtia ja tasasella Bolt hoiti kyllä kaiken työn. Pieni loppukiri onnistui vielä, ja Eemelikin löytyi suhteellisen helposti. Oma osuus kun oli hoidettu, ei jalat enää kantaneet. Pikkuhiljaa kun sai itsensä kasaan niin Eemeli saapuikin jo maaliin. Porukan ainoa junnuteam selviytyi yhdeksänneksi koko 11 joukkueen porukasta! Itse tein joukkueemme heikoimman ajan, mutta se oli odotettavissa muutenkin.

Osuus 1 Jasmin & Zorro

Osuus 2 Tanja & Bolt

Osuus 3 Eemeli & Usva

Kokonaisutena viikonloppu oli onnistunut! Jälleen!! Isot kiitokset KVKS hienoista kilpailuista ja toimivasta kilpailupaikasta. Kiitos SiMPeK uuden jäsenen helposta mukaan tulosta! Suoraan paikka SM-viesti joukkueessa, hurjasti kannustusta kilpailuissa ja muutenkin aivan huikea seura, kiitos!! Kiitos Kaitsulle ja Kirsille nukkumapaikasta! Lipposten perheelle valjaiden lainasta! Veralle hienosta ja sitkeästä koirasta! Kiitos upeista kisakuvista: Stefan Vehkoja, Heta Lehtomäki, Katja Juntunen ja Nina Mikkonen!

Samuli Nissiselle valtava kiitos upeimmasta vetokoirasta jonka tiedän! Joka päivä luotan Bolttiin aina vain enemmän, ja joka päivä Bolt näyttää että on sen luottamuksen arvoinen!

Kiitos Jasmin, Patrik, Jade, Jonna, Eemeli, Aliina, Ronja, Henna, Heta ja Niklas.

 Ja spessuna vielä nämä tytöt !

Onnidog - tapahtuma, jossa olin onnellinen

Suorastaan super onnellinen! Mutta en itse tapahtuman vuoksi. Onnidog oli omasta näkökulmastani tylsä. Kaikki oli hajallaan, porukkaa oli vähän, informaatio kulki huonosti ja kaikki se hehkutus upeasta tapahtumasta täynnä koiraurheilijoita oli mielestäni pelkkää liioittelua.

Olin Onnidog 2015 tapahtumassa edustamassa Valjakkourheiluliittoa ja esittelemässä canicrossia sekä kickbikea koiraharrastuksena. Etukäteen näytti pahalta. Ennakkoilmoittautumis listoissa canicross pisteelle oli ilmoittautunut noin viisi ihmistä koko neljän päivän ajalle. Itse en päässyt vielä torstaina paikalle, mutta sain järjestettyä Jasmin ja Patrik Köcherin vetämään treenit. Paitsi että ketään ei tullut paikalle. Lohduttauduimme kuitenkin ajatuksella, että ei vielä torstaina, viikonloppuna sitten päästäisiin vauhtiin. Perjantaikin oli hiljainen. Yksi ihminen halusi oppia. Luojan kiitos hänellä oli kolme koiraa!! Hiukan päästiinkin jo tekemisen makuun, ja saatiinkin yksi innostunut koiraurheilija rakastumaan valjakkourheiluun!

Kickbike tunteja oli saapunut vetämään itse potkimisen mestari Kai Immonen. Kickbiken suosio oli onneksi canicrossia suurempi, ja pääsimmekin Jasun ja Paten kanssa avustamaan. Pääosin päivä kuitenkin kului tyhjää tapahtuma-aluetta tuijotellessa, tai sitten treenaillessa. Kuuma ilma kuitenkin teki treenaamisestakin hiukan tukalaa. Perjantaina Jade Halme saapui piristämään tapahtumaa. Hyvä seura pelasti tylsyyskuolemalta. Hervottomia nauruhepuleita Jämsän keskustassa seikkailessa, Himoksen rinteessä lepakoita metsästäessä ja pitkälle yöhön saunoessa.

Lauantai kului yhtä hurjalla tempolla. Päivän piristyksenä toimi match show, jonka aikana kenttä täyttyi hetkellisesti koirista ohjaajineen. Pyörähdin molempien karvakorvien kanssa kehässä ja kuten arvata saattaa Bolt viskattiin ensimmäisen mahdollisuuden tulle ulos kehästä, perusteena nuori ikä ja Koda taas hurmasi täydellisyydellään ollen kaikkein kaunein veteraani. Oma maltti ei meinannut enää millään riittää näyttelytouhuihin. Sitä kaipasi kovaa vauhtia, nopeita tilanteen käänteitä, eikä mitään pönötystä. Jade pyörähti Kaitsun saksanseisoja nartun Lotan kanssa kehässä, ja pärjäsi palkinnon arvoisesti! Molemmat näyttivät kovin kärsiviltä kehässä, ja selkeästi rauhallinen (lue tylsistynyt) esiintyminen iski tuomariin :D Kun palkinnot oli kahmittu, oli Jaden aika lähteä valmistautumaan Kouvolan SM-esikisoihin. Minä, Jasmin ja Patrik saunoimme aikamme kuluksi taas pitkälle yöhön, paistoimme makkaraa takassa ja höpöttelimme kutakuinkin kaikesta. Nauratti!

Sunnuntai kitkuteltiin ja odoteltiin sitä paljon puhuttua yleisöryntäystä. Eipä näkynyt. Kerättiin kamat kasaan ja kaasuteltiin kotiin tekemään kaikkea hyödyllistä kuten muuttamaan ja lukemaan ylioppilaskirjoituksiin.

En oikein oliko omat odotukset aivan liian korkealla, mutta petyin kyllä pahasti. Tai sitten canicross ei ole se famous laji tänä vuonna... ihmettelen kyllä miksi ei olisi ? Huippu hauskaa! Ja moni väitti että ei halua tulla koska koira ei kuitenkaan vedä, tai ei osaa juosta, tai jaksa juosta... ja näitähän me tultiin sinne opettamaan. Ei sitä agilityäkään siellä suoraan vedetty täysillä. Ensin opetettiin mitä se oikein on!!

Nyt lukemasi perusteella varmasti ihmettelet miksi otsikko sanoo mitä sanoo? Onnidogissa olin tosiaan onnellinen. Mutta en itse tapahtuman takia. Ihmiset sen tekivät!! Jasmin, Patrik ja Jade! Sekä tottakai Kaitsu ja Kirsi! Mukavia treenejä, tulevien tapahtumien suunnittelua, pölhöjä juttuja, nauramista ja vielä hiukan nauramista. Valjakkourheilun kautta olen tutustunut parhaimpiin ystäviini! Vaikka (ja ehkäpä juuri tästä syystä) nähdään joskus vain muutaman kerran vuodessa, on ystävyytemme aivan yhtä loistavaa joka kerta kun nähdään! Hauskaa on takuu varmasti joka kerta. Ja sitä tulee juteltua aivan kaikesta maan ja taivaan välillä. Koirat ja yhteinen harrastus luovat todella vahvan siteen. Esim juurikin nyt viikonloppuna Himoksella sitä unohtaa aivan, että asutaan eripuolilla Suomea, ollaan kaikki aivan eri ikäisiä ja aivan erilaisista taustoista.
Tämmöiset ystävyyssuhteet kestää! jotenkin sen vain tietää!

SiMPeK Perheleiri 4.-6.9.2015

Taas olisi vuorossa tapahtuma päivittelyitä. Ja jälleen kyseessä olisi huikeaakin huikeampi leiri!

Tällä kertaa pääsin itse vetäjä teamiin mukaan, joskin homma meni vielä hiukan opetellessa. Vastuullisempi homma leirillä ei estänyt huikean hauskaa viikonloppua mitenkään. Ihania ihmisiä, uusia tuttavuuksia ja super innokkaita koiria riitti takamaan viihtymisen.

Perjantaina iltapäivällä starttailtiin Linnean, Osmon ja Boltin kanssa Tuusulasta suuntana Kuopion Syväniemi. Matka taittui hyvässä säässä ja parin vuoden kuulumiset vaihtaen. Yhden pysähdyksen taktiikalla perillä oltiin juuri ja juuri ennen pimeää. Illalla ei sitten oikein muuta kerennyt kuin majoittua ja sitten olikin jo melkein aika kömpiä makuupusseihin. Aamu alkoi aikaisin!

Kello 6 lauantai aamuna oli jo kuhinaa leiripaikan sisä- ja ulkotiloissakin. Kokeneemmat valjakkourheilijat valmistautuivat päivän vetotreeneihin. Reilusti yli kymmenen koirakkoa lämmitteli, juotti ja siirtyi lähellä olevan treenireitin varteen. Väliaikalähdöillä kiersimme 1,8km pitkää lenkkiä. Kukin starttasi vuorollaan ja hyvin mahduimme reitille kaikki. Itse kiersin Boltin kanssa ensimmäisen kierroksen Kickbikella, jotta ipanalta saatiin liiat virrat pois. Seuraava kierros meni juosten! Ja ylpeänä voin kertoa, että 1) Bolt veti laukalla koko matkan, vaikka perässä olikin aikamoinen jarru, 2) Mun keuhkot eivät räjähtäneet! 3) Polvi roikkuu edelleen mukana, eikä ole edes kipeä! 4) Lihaksissa tuntuu että tulihan sitä hiukan juostua.... Edistyneiden treenien jälkeen otimme kahdessa ryhmässä lyhyitä vetoja aloittelijoille. Aivan hurjia edistymisiä kolmen lyhyehkön vedon aikana saatiin aikaan, aroistakin vetäjistä kehkeytyi oikeita vetopetoja! Ja taisi sitä muutama omistajakin saada todellisen inspiraation lajiin.

Koirien reenailuiden jälkeen oli vuorossa Kai Immosen juoksukoulua. Hyviä harjoitteita erityisesti canicross juoksua ajatellen käytiin läpi. Itselleni canicross on aina ollut se vaikein. Asiaa kuitenkin helpottaa, että tiedän oikean toimintatavan edes teoriassa. Käytäntö vaatii vielä muutaman sata toistoa :D

Juoksutreenien jälkeen päästiinkin istahtamaan Samuli Nissisen luennolla (sama runko kuin kevään urheilukoira seminaarissa). Luennon jälkeen oli vielä tarkoitus toteuttaa upea seikkailurata koirien kanssa, mutta hurja kaatosade pilasi tämän suunnitelman. Loppuilta kuluikin päivällisen ja juoruilun merkeissä. Kun näkee parhaita ystäviään vain muutaman kerran vuodessa, niin juttua riittää pitkälle yöhön. Vatsalihakset olivat sunnuntai aamuna kipeät nauramisesta ja silmäpussit roikkuivat vähintään polvissa. Silti olimme jälleen aamukuudelta valmistautumassa päivän koiratreeniin.

Sunnuntai aamu oli vielä hiukan lämpöisempi kuin lauantai, joten aika tiukasti jarrut pohjassa sai reitillä mennä. Otin Boltin kanssa taas kaksi kierrosta, tällä kertaa molemmat kickbikella. Kokeilin vetoihin Wille Mustosen lainaamaa Kickbike Fat Maxia ja ihastuin aikalailla. Hauska vekotin! Todella vakaa ajaa ja paksuista renkaista huolimatta rullaili kevyesti. Boltille oikein tehokas treeni jälleen! Edistyneiden treenien jälkeen treenattiin lyhyitä vetoja aloittelijoiden kanssa sekä muutaman kokeneemmankin, jotka kaipailivat lyhyempää pätkää nopealla palkkauksella (tälläiset treenit ovat joskus hyväksi kisaavallekkin koiralle! Pysyy motivaatio yllä :) ).

Kun koirat olivat osuutensa tehneet oli aika treenailla lisää tekniikkaa haltuun ihmisille. Kaitsun opeissa potkuteltiin Kickbike potkut lennokkaiksi. Jotkut epäonnekkaat, jotka kuulemma osaavat jo tarpeeksi hyvin eivät päässeet mukaan tähän hauskanpitoon. Minä ja Jade teimme omat lihaskunto treenit järven rannalla musiikin soidessa ja viihdytimme leirin pienimpiä! Kyllä se aika kului niinkin ja lapsien kanniskelu käy ihan treenistä :D

Sitten olikin aika jo kiitos sanojen ja kotiinlähdön. Oli mahtava kuulla, että suurinosa oli täysin tyytyväisiä leiriin! Ja sitäkin useampi innostui lajista aivan tosissaan! Kun 2012 perustimme Facebookkiin ryhmän Junior SleddogSport from Finland (aluksi taisi kulkea nimellä kuvia! :D) en olisi uskonut että kolmen vuoden jälkeen jäsenien määrä olisi yli viisinkertainen! Nyt meitä on pelkässä Facebook ryhmässä 25 ja jatkuvasti uusia nuoria innostuu lajista! Aivan huikeeta!

Uimakoulu

Tämmöisillä helteillä ei ajatus oikein juokse, kuten ei myöskään koirat. Pakko liikkumattomuutta takana jo lähes muutama viikko ja tämä näkyy molemmissa koirissa (omistajassakin, mutta hiukan eritavalla...) Ainoa keino karvakorvien liikuttamiseen on ollut öiset kävelyretket sekä uiminen. Harmivain että herra vuoden.vanha.super.energinen.tuhoaja.lapsi ei vielä muutama viikko sitten piitannut vedestä muuten kuin sisäisesti.

 Kaikkea kokeiltiin. Super rakas frisbee, mamman kenkä, pallo, Koda, hukkuvaa esittävä omistaja, mikään ei saanut lapsosta irrottamaan takajalkoja pohjasta. Kaksi viikkoa sitten vietettiin poikien kanssa viikonloppu Hyvinkään SRK:n jatkoriparilla. Minä töissä, poitsut eräänlaisina ärsyttävinä maskotteina. Leiri sijaitsi järven rannalla ja kelit olivat paahtavat, joten Kodan vein uimaan ja Boltinkin muka uimaan. Erään neronleimauksen myötä hyppäsimme Kodan kanssa soutuveneeseen ja jätimme Boltin rannalle. Kaksi rakasta kun vietiin pois niin silloin riitti nössölapsellekkin. Kovaa tuli perään!! Ei mitenkään tyylipuhtaasti, mutta uiden ja se riitti! Tuosta yhdenkerran oivalluksesta lähtien Bolt on ollut aivan yhtä hurja vesipeto kuin Kodakin! Laiturilta ei vielä hyppää, mutta Kodakin uskaltautui ensimmäistä kertaa vasta nyt kahdeksan ja puoli vuotiaana.

Viimeiset pariviikkoa ollaan uitu paljon! Kaveri näytti uuden aivan loistavan uiskentelupaikan suhteellisen lähellä, ja tuolla ollaankin vietetty tunteja crocseja vedestä noutaen. On suurta luksusta kun voi luottaa siihen että pentukin nukkuu koko päivän kun on töissä! Liika energia tuhlattu sallitulla ja hauskalla tavalla!

Boltin ensimmäinen "seisonta"

Komea lapsonen !

Boltin ja Ekan eiliset iltauinnit

 Tällä hetkellä ruudun tällä puolen turpoaa lettutaikina, spotifyista soi Norjan Top 50 lista (suosittelen), yksi "bloggaaja" kärsii valtaisasta päänsärystä kauniin päivän kunniaksi, yksi nahkakoira on vallannut sohvan ja yksi karvanlähdöstä kärsivä vanhus nukkuu pikkukerällä eteisen lattialla. Pian olisi edessä hiukan hallituksen kokousta, treenit jos lämpötilat malttaa tuosta yhtään laskea ja aikainen nukkumaan meno. Seuraavat kolme päivää taidan nukkua! Vapaata kun on! Tai sitten me uidaan :)

Nauttikaa tekin viimehetken kesäkeleistä!

Hyvä ruoka - parempi mieli!

Tässä postauksessa en ajatellut mainostaa Atriaa, vaikka otsikko vähän tähän suuntaan viittaakin. Sen sijaan avaan hiukan jääkaappini sisältöä sekä omalta osaltani että noiden karvakorvienkin!

Aloitetaan narun jatkeesta!

Kuten varmasti te lukijat olette huomanneet, en ole erityisen vanha, omillanikin olen asunut vasta vaivaisen vuoden. Aina puhutaan opiskeli ruuasta, kuinka syödään nuudeleita, valmisruokia tai pastaa päivästä toiseen, tottakai höystettynä paahtoleivän viipaleilla ja jollain ei niin tuoreella mitä jääkaapin perältä sattuu löytymään. Itse en koskaan ole oikein mahtunut tuohon muottiin. Välillä on ollut todella tiukkaa rahan suhteen, mutta yhtä ainoata kertaa en ole joutunut sortumaan pastaa ketsupilla aterioihin. Mielikuvituksella, pienellä vaivannäöllä ja hyvillä mausteilla olen saanut pidettyä syömäni ruuan tasokkaana, mutta edullisena. Kotoa opittu arvostus hyvää ruokaa kohtaan on säilynyt tähänkin päivään! 

Päivän ruokailuni koostuvat hyvin pitkälti aamupalasta, lämpimästä ruuasta/ruokaisasta salaatista sekä iltapalasta. En ole koskaan ollut kovin suuriruokainen (kyllä sapuskaa uppoaa isoja määriä, mutta ei erityisen usein) ja se on helpottanut huomattavasti ruokakustannusten kurissa pitämisessä. Myös vuosi vegaanin kanssa samankaton alla opetti syömään hyvinkin erilaista ruokaa kuin aiemmin. Nykyään ravintoni on pitkälti kasvispohjaista, joskin lihaa syön edelleen. 

Aamupala:

• Usein smoothieta: marjoista, hedelmistä, pinaatista, jugurttipohjaisia, mehupohjaisia sekä proteiinilisättyjä. 
• Lisänä vesimelonia, banaaneita yms. 
• Tuorepuuroa tai ruisleipää.
• Banaanipannareita (sis. banaania & kananmunia, eikä muuta) 

Lämmin ruoka:

• Useimpina työpäivinä ruokaisaa salaattia töissä.
• Wokkiruokia
• Makaroonilaatikkoa (helppo tehdä usealle päivälle!)
• Täytettyjä paprikoita
• Liha raaka-aineina pääosin jauheliha, kana ja tonnikala
• Lisäkeruokina pastaa, riisiä, nuudeleita, couscousia jne.
• Lisäksi paljon kasviksia (porkkanaa, kesäkurpitsaa, avokadoa, tomaattia jne) 

Ilta/Välipala

• Ruisleipää
• Näkkäreitä
• Kasviksia
• Hedelmiä 
• Rahkaa
• Lettuja 

Saattaa kuulostaa jokseenkin yksitoikkoiselta, mutta pienillä muutoksilla ja sopivalla vaihteluvälillä toimii oikein hyvin. Lista on hyvin karkea, koska esim päivinä joina treenaan aamulla saatan syödä kaksikin aamupalaa, ja joskus iltapala jää kokonaan, kun ei enää olekkaan nälkä. En myöskään osaa syödä aina tiettyyn kellonaikaan, vaan syön yksinkertaisesti silloin kun on nälkä (näin ei pitäisi toimia, mutta minkäs sille mahtaa...) Ja muutenkin määrät vaihtelevat aktiivisuuden mukaan. Laiskoina päivinä hyvä jos syön, kun on tullut treenattua sitä olisi jatkuvasti kurkkimassa jääkaapille.

Mutta sitten olisikin aika siirtyä jääkaapilta vaatehuoneen nurkkauksesta löytyviin herkkuihin!

Koda ja Bolt syövät molemmat eri ruokia, Koda yhtä oikein loistavasti sopivaa ja Bolt kahta sekoituksena. Kodalle vaihdoin tänä keväänä ruuaksi Jahti&Vahti Kevyt ruuan, jotta saatiin jatkuva lihoamis-laihtumis jojottelu kuriin. Ruoka toimii Kodalla oikein loistavasti, ja paino ollaankin saatu vakiintumaan sopivaksi. Satunnaisesti (treeneistä riippuen) Koda saa ruokansa sekaan hiukan raakaa tai muutaman papanan Boltin vahvempia ruokia.

Boltin ruoka koostuu tällä hetkellä Happy Dog Sportin ja Happy Dog Profi-line 30/20 sekoituksesta. Sekoitussuhde on noin 40/60 ja syksyä ja hyviä treenikelejä lähestyessä lisätään vahvemman Profilinen osuutta. Boltin vatsa on suhteellisen herkkä kaikille muutoksille ja sopivaa ruokaa jouduin etsimään pitkään. Pentuaika syötiin Happy Dog Medium Babya, josta oli junioriajaksi pakko vaihtaa edullisempiin Jahti&Vahti ruokiin. Jahti&Vahdista ei oikein Boltille meinannut löytyä millään sopivaa. Junioriruoka ei imeytynyt ollenkaan, joten suhteellisen pian oli pakko kokeilla seuraavaa vaihtoehtoa. Jahti&Vahti Energialla pärjättiin talven yli ja koira kasvoi terveenä ja onnellisena. Tästä huolimatta jäin kaipaamaan Happy Dogia ja vähäisempää ulosteen määrää. Tuolloin tilattiin ensimmäiset Happy Dog Sport ruuat, jotka sopivatkin lähes suoraan. Pian ruoan sisältö alkoi tuntua hiukan kevyeltä hurjasti liikkuvalle Boltille. Samulin avustamana otettiin Sportin rinnalle uusi rekikoirille suunniteltu Happy Dog Profi-line. Sellaisenaan nyt kesällä Profi-line on tuntunut hiukan vahvalta Boltin vatsalle, mutta sekoitettuna sporttiin toimii paremmin kuin hyvin! Koira on huippukunnossa, lihasmassaa kertynyt jo aivan silminnähden!

Molemmat koirat syövät kerran päivässä ruuan. Ruokin koirat useimmiten illalla yötä vasten, jotta sulaminen saisi tapahtua rauhassa ja näin minimoidaan riskit mm. vatsalaukunkiertymälle. Jos suunnitelmissa on treenit aamulla, pyrin aikaistamaan ruokailua muutamalla tunnilla, jotta väli syömisen ja treenin välissä olisi mahdollisimman pitkä. Vettä koirilla on aina saatavilla, joskin aamulla juotan vielä namien avustuksella.

Kesäistä viikonloppua kaikille!