Eilinen oli todellinen urheilupäivä. Heti aamusta starttasimme siskoni Veran, tämän kaverin Jennin ja isämme kanssa kohti Kouvolaa. Fiilis oli jännittynyt! Olihan edessä puolimaratonin verran matkaa kickbikella kovassa seurassa.
 |
| Maisemia matkalta |
Perille päästyä haimme kilpailunumerot, kävimme Kaitsun luona huollattamassa kickbiket maantieajokuntoon ja etsimme muutaman kilpakumppani kaverimme. Jade Halme ja Jonna Lipponen olivat päätyneet myös tuolle puolimaratonille urheilemaan. Jännitys näkyi jo ennen lähtöä: jutut olivat hiukan hermostunutta ja paikalla ei pysytty yhtään. Kun kutsu lähtöviivalle tuli, alkoi jo helpottaa. Kohta se olisi ohi!
 |
| Jade lähtöviivalla :) |
 |
| Jonna lähtöviivalla :) |
Kickbike kisaajat starttasivat samalta viivalta juoksijoiden kanssa. Tosin me lähdimme eturivistä ja juoksijat kikkareiden takaa. Ensimmäisen kilometrin ajan ajoimme poliisiauton perässä, eikä sitä saanut ohittaa. Jättäydyimme junnujen kanssa kickbike potkijoiden loppupäähän. Nopeimmat juoksijat tulivat alkumatkaa aivan peesissämme, mutta poliisiauton päästäessä meidät ajamaan omaa vauhtia jäivät sitkeimmätkin jälkeen. Oli hienon näköistä katsoa kickbiken huippujen räjähtävää lähtöä. Itse tulimme porukan perällä ja ohituslupa tuli pitkällä suoralla. Näimme hienosti kuinka kovaa muut oikein lähtivät!
 |
| Lähtöviivalla (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi) |
 |
| Kickbiket vievät joukkoa (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi) |
 |
| Junnut sattuivat samaan kuvaan :) (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi) |
Tulimme meidän pienen neljänhengen porukan kanssa mukavaa vauhtia liikaa revittelemättä. Jossain vaiheessa Vera tipahti vauhdista, mutta minä, Jonna ja Jade menimme kaikki samaa vauhtia. Pikkuhiljaa aloimme tavoittaa pääjoukosta pudonneita potkijoita. Vähän puolivälin jälkeen tavoitimme ensimmäisen aikuisen. Ohi mentiin ja seuraavan selkäkin alkoi näkyä. Tuntui mahtavalta nähdä, että hei me pärjätään! Yhdessä vaiheessa näimme jopa jonkin tunnistamatta jääneen porukan menevän suoran toisessa päässä.
Viimeisen viidenkilometrin alkaessa oikea lonkankoukistajani alkoi kramppaamaan aivan hulluna. Vaikeutti potkimista ikävästi, kun ei oikein voinut pitää oikeaa jalkaa tukijalkana enää ollenkaan. Hammasta purren selvisin maaliin, mutta kyllä jäi hiukan harmittamaan, kun jäin Jonnan loppukiri vauhdista jälkeen. Olisin halunnut edes yrittää pysyä perässä, mutta yhden jalan taktiikalla ei oikein onnistunut. Jonna karkasi täysin siinä about kolme kilometriä ennen maalia. Jade tuli perässäni muutaman metrin erolla. Pidettiin hyvää vauhtia, vaikka tuntui, että jalat on totaalisesti makaroonia. Noin kilometri ennen maalia sain hiukan kaulaa Jadeen ja pääsin etenemään oikein kivasti. Yhdessä aivan viimeisimmistä mutkista Jade kaatui takanani. Säikähdin ihan valtavasti, mutta onneksi Jade oli kunnossa ja pääsi heti ylös ja perääni. Loppukiri meni yllättävän kevyesti! Tuntui mahtavalta päästä maaliin. Nestetankkausta valtavasti, ja suihkuun. Suihkun pukutiloissa puitiin porukalla reittiä, sen hyviä ja huonoja puolia. Loistavaa ja ihanan kannustavaa yleisöä, sekä niitä vähemmän mukavia ohikulkijoita.
Suurin osa matkanvarrella tavatuista ihmisistä olivat aivan ihania! Taputtivat ja kannustivat. Varmasti lähemmäs kymmenen kertaa saatiin kuulla "Hyvä tytöt! Hyvin menee!" Yksi kurjakin tapaus sattui matkalle. Edellämme kulki nainen kultaisennoutajan kanssa, koira löysällä hihnalla. Kävelytiellä ei ollut valtavasti tilaa, mutta riittävästi, että mahtuisimme ajamaan koiran ohi turvallisesti. Ajoimme jonossa Jonna etummaisena, minä toisena ja Jade perällä. Jonna huomasi kuitenkin viimetingassa vastaan tulevan mopon ja jarrutti nopeasti. Itse en ollut yhtä nopea ja rysäytin Jonnan rengasta päin. Vieressä ollut koira säikähti ääntä, ja nainen selvästi luuli meidän ajaneen hänen koiraansa päin. Saimme kuulla kova äänisen saarnan siitä kuinka meidän pitäisi vähän katsoa ympärillemme ja kuinka olimme toimineet aivan väärin. Mitään ei olisi kuitenkaan tapahtunut, jos vastaan ei olisi juuri sillä hetkellä tullut mopoa ja jos naisen koira ei olisi kulkenut aivan keskellä tietä. Muuten reitin varrella oli vain mukavaa jo oikein huomaavaista väkeä. Saimme hyvin tietä ja eteneminen oli kivaa.
 |
| Team junnut |
 |
| Tytöt ja koutsi |
Jäimme katsomaan palkintojen jakoa, ja kannustamaan suosikkejamme (ja kaikkia muitakin siinä samassa). Miesten Kickbike sarjan voitti Kai Immonen (kukapa muukaan! ) ja naisten sarjan vei Kirsi Käyhty. Meillä junnuilla ei oikein vielä ollut saumaa noihin palkintosijoihin (ensi vuonna sitten! ), mutta se ei menoa haitannut. Arpaonni osui kuitenkin aikas hyvin! Jonna ja Vera saivat molemmat Kainpon sponsoroimat arvontapalkinnot!
 |
| Kickbike miehet: 1. Kai Immonen 2. Alpo Kuusisto 3. Hannu Vierikko |
 |
| Kickbike naiset: 1. Kirsi Käyhty 2. Sanna Lipponen 3. Jaana von Bell |
Linkki virallisiin tuloksiin!
Meidän junnujen lopulliset sijoitukset ja ajat Kickbike naiset sarjassa:
6. 90 Jonna Lipponen 1:06:43 +14:35
7. 93 Tanja Ignatius 1:07:21 +15:13
8. 92 Jade Halme 1:07:41 +15:33
11. 94 Vera Ignatius 1:11:10 +19:02
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti