Eilen oltiin pitkästä aikaa Kodan kanssa taas raunio treeneissä. Tällä kertaa tosin tottelevaisuus "tunnilla". Kodan kanssa lähdimme melkeimpä nollasta, koska paikka oli uusi ja täynnä kaikkea kivaa: lintuja, hajuja ja ihania ihmisiä. Koda oli revetä riemusta ja virtaa riitti helteestä huolimatta. Harjoituksena vahvistimme Kodan ja minun yhteistyötä oikein ajoitetuilla palkkoilla, hurjalla leikillä ja yhteisillä helpoilla tekemisillä. Suurimmat ongelmat olivat ajoituksessa. Koda on niin nopea liikkeissään ja malttamaton tapaus, että itselläni meinasi tulla ongelmia palkata koira tarpeeksi nopeasti. Kivaa oli, etenkin Kodalla. Tästä treenistä opittiin, että en ota palloa toko treeneihin. Koda söi peukaloni oikein kivan näköiseksi.
Pelkän leikkimisen ja helppojen pikkutehtävien lisäksi otimme oikein vauhdikkaan ja hyvin onnistuneen luoksetulon. Mikään ei ole suloisempaa kuin riemusta repeävän näköinen Koda joka syöksyy täysillä kentän toiselta puolelta ja tulee luokse!
Kotimatka suoritettiin tällä kertaa hiukan sporttisemmin. Rullaluistimilla vetokamat päällä. Matkaa kentältä kotiin oli noin 5km, joka on Kodan nykykunnolla jo aikas tehokas treeni. Alku matka mentiin hurjaa vauhtia, mutta reitin hurjimpaan ylämäkeen (vajaa km pitkä nousu) poju hyytyi. Itse rullistelin kokoajan hihna löysällä ja Koda pinkoi minkä kintuista pääsi. Kilometri ennen kotiin saapumista pidettiin juoma tauko ja hissuksiin hölkkäiltiin loppumatka. Koda oli todella puhki, mutta kunnon juottamisen jälkeen alkoi toipumaan oikein hyvin. Juoksukunto on huono, mutta jostain sitä pitää aina lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti