Jämin SM kilpailut 18.-19.10.2014

Näin maanantaina, huonosti nukutun yön jälkeen ei voi todeta kuin, että olipahan viikonloppu. Jämillä järjestettiin valjakkourheilun sulanmaan SM-kilpailut, joihin itsekkin osallistuin kahden lajin voimalla. "Oman lajini" eli pyöräilyn lisäksi starttasin kickbikessa.

Perjantaina alkoi valmistautuminen kilpailuun viemällä koirat  hoitoon kotiin. Koda ja Bolt viettivät viikonlopun isäni ja pikkuveljieni hoivassa.  Kuskasin hurtat vasta hankkimassani polkupyörän peräkärryssä 45km päähän Tuusulaan. Matka kesti noin kolme tuntia ja oli rankkuudesta huolimatta oikein hauskaa!

Lauantai aamuna kisapaikalle lähtiessä oli lämpötila siinä muutaman asteen pakkasen puolella. Hiukan jännitti radan kunto. Kerran olen startannut pyörällä lumisella ja jäisellä reitillä, eikä sitä huvittanut ottaa uusiksi. Peloista huolimatta rata oli huippu kunnossa, nopea ja juuri sellainen kuin kisaradan kuuluu olla. Jämi on aina ollut ehdottomia suosikki ratojani, ja siellä on muutamaan otteeseen tullut kisailtua.

Huippu porukassa tätä lajia saa harrastaa!

Tämän vuoden SM tavoitteet olivat suhteellisen selvät. Pyöräilyssä lähdin tavoittelemaan voittoa ja yli 30km/h vauhtia, vaikka koira jolla kisasin oli minulle täysin tuntematon ja uusi tuttavuus. Kuohun Blue Shark eli Royal osoittautuikin aivan mahtavaksi! Iso kiitos pyöräluokan tavoitteiden täyttymiseen kuuluu Satu Laitiselle, joka suostui lainaamaan koiraansa minulle! Kickbike kilpailu taisi olla kolmas kilpailuni kickbikella koiran kanssa. Suuri haave oli mitali tästäkin luokasta, mutta kilpakumppaneita (eli samalla ystäviäni) ja heidän aiempaa menestystä tarkastellessa ajattelin realistiseksi noin neljännen tai viidennen sijan. Tässä luokassa sattui siis totaalinen jättiyllätys.

Pyöräluokka oli ensimmäinen starttini ja kisa meni oikein mainiosti. Royal juoksi kuin viimeistä päivää ja veti niinkin kovaa että nyt on vetonaru kovin voimaton. Itse jaksoin aamun lihasjumeista huolimatta polkea koko matkan ja perinteeksi muodostuneet kaatuilut jätin väliin. Tuntui aivan mahtavalta jaksaa tehdä töitä koko matkan ajan ja maaliin tulo tuntui oikealta lottovoitolta noin täydellisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Alustavissa ajoissa keskinopeus oli "vain" noin 29km/h, mutta olin erittäin tyytyväinen! Olipahan tavoiteltavaa sunnuntaille :) Myöhemmin kuitenkin selvisi että todellinen keskinopeus oli ollut jopa noin 31km/h, eli oma ennätykseni ikinä!

Kickbike luokan lähtöä jännitin aivan valtavasti! Lähdin luokan viimeisenä kolmen huskyn perään, ja Falcon on kuitenkin sen verran vikkelä kintuistaan että uskoin ohitusten olevan erittäin todennäköisiä. Falcon on hyvä ja suhteellisen varma ohittaja, itsellläni vain on ikuinen kammo kaikkiin ohitus tilanteisiin. Ohitimme minuutin eteen lähteneen Jere Mansikkaniemen erittäin onnistuneesti siinä noin 1,5km kohdalla. Lauri Mansikkaniemen selkä näkyi jo reilusti ennen viimeistä ylämäki rutistusta ja saimmekin Falconin kanssa mukavat vauhdit mäkeen. Aivan juuri ennen maalisuoraa sujahdimme ohi ja loppukiri tultiin aivan perätysten. Molempien luokkien jälkeen olo oli kuin jyrän alle jääneellä, mutta palauduin yllättävän nopeasti. Panostus omaan kisakuntoon alkaa pikkuhiljaa näkymään! Falconkin saatiin juomaan hyvin. Kickbiken tulosten saapuessa tuli kyllä semmoinen positiivinen järkytys yllätys että huh! Olin toisena! 13sekuntia johtavasta Jonna Lipposesta ja ihan mukavalla kaulalla kolmantena olevaan Tuomas Notkoon. Odotukset sunnuntaille siis nousivat huomattavasti!

Sunnuntai aamuna oli keli aivan toisenlainen kuin lauantaina. Vettä tuli taivaan täydeltä ja lämpötila pyöri 10 asteen tienoolla. Lähdöt olivat tuntia aiemmin kuin lauantaina, joten starttasin radalle jo 10.20 luokkamme ensimmäisenä tällä kertaa. Saimme Royalin kanssa ajaa koko matkan keskenämme. Rata oli aivan erilainen kuin lauantaina, mutta mielestäni silti hyvässä kunnossa. Valtavan kokoisia lätäköitä löytyi muutamia, yksi koko radan levyinen varmasta ainakin kolme metriä pitkä ja 15cm syvä. Pohja oli silti pääosin edelleen kova, siellä täällä oli oikein mutaisia ja pehmeitä kohtia, joissa pyörä liiraili oikein kunnolla. Tällä kertaa ajoin kahdessa mutkassa ulos, kun ei oikein luotto riittänyt pystyssä pysymiseen mutkassa. Pusikon kautta jatkettiin matkaa, kuitenkin onneksi kaatumatta. Vaikka johtoasemani oli 37s suuruinen lauantain jälkeen, laitoin kaiken likoon. Ja maaliintullessa huomasi jälleen tehneen kaikkensa. Uupumuksesta huolimatta ei voinut hillitä hymyä! Kerrankin arvokisa joka meni niinkuin piti!

Royal ja onnellisen rapainen kuski

Kuva reitistä naamalla

Royal oli oikein reipas poika!

Pyöräilyn maaliintulon jälkeen täytyi välittömästi alkaa valmistautumaan kickbiken starttiin. Starttasin Jonnan perään ja ehdin jo jossain vaiheessa haaveilla kultaisesta mitalista, mutta Jonnan lähtöä katsellessa totesin että ihme on jos tuon tytön voittaa! Jonna on aivan omaa luokkaansa, ja tulee olemaan kiistatta maailman huipulla. Tein oman parhaan suorituksen, mihin oma kroppa pystyi vielä tuossa kohtaa. Kovaa mentiin ja maaliin tullessa paras fiilis oli päästä hetkeksi maahan makoilemaan. Omat suoritukseni olivat ohi. En voinut olla kuin onnellinen!

Pyöräluokan voitto tuuletukset

Tulosten saapuessa en voinut olla kuin yhtä hymyä! Suoritukset menivät täysin yli odotusten! Itselleni kahmaisin nuorten naisten pyöräluokan voiton 50s erolla kakkoseen, sekä junnujen kickbike luokan hopea mitalin 34s erolla voittajaan. Kaikkien junnujen osalta kisat olivat menestys, ainakin jossain määrin! Vain yksi joutui keskeyttämään, kukaan ei kaatunut, ja paikat pysyivät pääosin ehjänä. Suomen valjakkourheilun tulevaisuus on mahtavissa kantimissa! Aktiivisia, erittäin lajiin sitoutuneita nuoria, joilla on motivaatiota kisata Suomessa ja ulkomailla. Valjakkourheiluliitolla on loistava porukka kehittymässä viemään lajiamme eteenpäin. Nyt on vain erityisen tärkeää saada kaikki junnut jatkamaan, kehittämään itseään ja tavoittelemaan menestystä. Yksin emme tähän pysty vaan tarvitsemme tukea erityisesti valjakkourheiluliitolta sekä perheiltämme. Kaikki tuki on avuksi!'

Linkki tuloksiin

Linkki Vera Ignatiuksen kuviin

Linkki yllätykseen! KATSO!

Takana on aivan loistava viikonloppu täynnä rakkaita ihmisiä, rakkaita koiria ja rakastamaani lajia! Iso kiitos loistavasta kilpailuviikonlopusta kuuluu Satu Laitiselle ja äidilleni Sari Ignatiukselle koirien lainasta, Hanna Kaipiaiselle Kickbiken lainasta, siskolleni Veralle kuvista sekä kaikille rakkaille junnu tovereille jälleen huisista seurasta! On tää vaan niin mahtavaa!

Ohkolan syysajot 2014

Vaihtelu virkistää ja häviäminen herättää.

Nyt kuusivuotta valjakkourheilua harrastaneena on ehtinyt nähdä jo vaikka ja minkälaisia kilpailuita. Aloitin valjakkourheilu urani juoksussa ja hiihdossa harrastellen kevyesti, nyt kuitenkin pyöräilyyn siirryttyäni olen löytänyt kilpailuhenkisen minäni. Olen asettanut itselleni tavoitteita ja aina pyrkinyt parhainpaan. Vertailu pohja junioreiden pyöräluokissa on ollut kuitenkin hyvin vähäistä, joten tavallaan on ehtinyt turtua omaan tasoonsa. Kehittyminen on pysähtynyt.

Eilen järjestettiin perinteiset Ohkolan syysajot L-SVU:n järjestämänä ja tuolla olin itsekkin starttaamassa. Kilpailin tuttuun tapaan, tutulla radalla Falconin kanssa. Tällä kertaa meitä junnu pyöräilijöitä oli kaksi. Minä ja Katri Piirilä. Tunnen Katrin entuudestaan ja tiesin että vastus olisi kova, mutta en osannut stressata kilpailua yhtään. Tekisimme oman suorituksemme ja katsoisimme mihin riittää.

Kilpailuiden sää oli karmea. Vettä tuli taivaan täydeltä, reitti oli pehmeä (ei silti vieläkään mitään verrattuna esim. viime vuoden MM-kisa ratoihin). Ennen lähtöä kaikki sujui kauheassa kiireessä pyörää pikahuoltaessa ja puuttuvia kilpailuvarusteita metsästäessä (luojan kiitos valjakkourheilussa ihmiset auttavat hätään joutunutta - sain ajolasit ja hanskat lainaan!). Startti viivalla kaikki sujui miltein normaaliin tapaan, mutta itse startti oli pohja noteeraus. Falcon päätti alkaa harrastaa rusetti juoksua ja heitti piruetin, onneksi menemättä sotkuun, ennenkuin lähti juoksemaan. Tästä huolimatta lähtö oli hiukan vaisu, ei aivan sitä tasoa mitä tuo tykki yleensä tekee. Ensimmäinen noin kilometri mentiin vauhdikkaasti, Falcon vetäen ja itse polkien minkä jaloista pääsee. Sen jälkeen Falconin vauhti hiipui, niin että ajoimme loppu matkan hihna löysällä. Kovaa mentiin tästä huolimatta!

Loppukiriä (c) Jonna Lipponen

Etupuoli oli vielä suhteellisen siisti :) (c) Jonna Lipponen

Reitin keskinopeudeksi tuli noin 27km/h, johon olen suhteellisen tyytyväinen vähäisen yhteisen treenimäärän sekä pehmeän radan huomioon ottaen. Suurin syy tyytyväisyyteen on oma kuntoni. Koskaan aiemmin en ole saanut itse tehtyä noin puhdasta suoritusta. Jaksoin polkea koko matkan täysillä (vihdoin ja viimein tuntui siltä että sain hengityksen toimimaan), reitin upottavuudesta huolimatta onnistuin olemaan kaatumatta (mutainen/pehmeä rata ei ole minun vahvuuksiani) sekä muutamasta läheltäpiti ulosajosta selvisin kunnialla. Sijoituksissa olin toinen eli viimeinen, pitkästä aikaa. Ero minun ja Katrin välillä oli huima sekunti, mutta kyllä se tuntui hassulta kuulla että oli hävinnyt kisan. Tyytyväisyys oman kisan onnistumiseen korvasi hetken hämmennys fiiliksen ja täytyy sanoa että olen oikein iloinen että meni noin. Vihdoinkin ei tarvitse kilpailla yksin ja kilpakumppani on miltein sekunnilleen saman tasoinen! Jämillä tulee tiukka ja hyvä kisa! Odotan innolla :)

DBWJ	koirapyöräily nuoret naiset 4.1 km
1.	16	Piirilä Katri	SRK	8:47.7	27.970		ss
2.	15	Ignatius Tanja	TWD	8:48.7	27.918	1.0	beu

Koda ja Bolt olivat molemmat tällä kertaa vain turisteina. Koda sai sosialistua mukana kulkiessa, Bolt nukkui autossa sadetta piilossa ja tutkaili hiukan kisapaikan tunnelmaa pussailemalla yleisöä. Myös velipoika Ralli oli paikanpäällä, ja vaikka aluksi olikin hurjan jännää, niin kyllähän sitä pojat innostuivat kunnon riehumisleikkeihin.

Syyskauden starttailua ja peruskoulutusta

Vihdoin alkava kilpailukausi alkaa tuntua todelta - ensimmäisen kilpailun ilmoittautumismaksu lähti juuri, samoin kuin lisessi maksu. Vajaan kahden viikonpäästä starttaillaan Ohkolassa koirapyöräilyn junnutyttöjen sarjassa Falconin kanssa. Kodaa en tällä kertaa ilmoittanut kisaamaan, vaikka pojun kunto olisi ollut canicrossin 2,4km matkalle aika hyvä. Käväistään varsinaisen kilpailun jälkeen sitten treenaamassa.

Koda ja Bolt (c) Jenni Pitkänen

Bolt pääsee kisoihin myös, tänä vuonna vielä vain turistiksi. Ensivuoden Ohkolan syysajoissa voidaan jo harkita canicrossia opittujen asioiden testailu keinona. Tosin katsoo tulenko pysymään tolpillani vauhtihirmun perässä juosten.

Koirien saaminen samaan kuvaan vaati paljon kärsivällisyyttä (c) Jenni Pitkänen

Tältä näyttää meidän lenkit aina silloin tällöit :) (c) Jenni Pitkänen

Syksyn treeni suunnitelman sain kasaan tuossa muutama päivä sitten, tosin testaamaan en ole vielä päässyt. Vielä viimeiset puristukset tämän syksyn yo-kirjoitusten osalta ovat menossa, jonka jälkeen pääsee keskittymään täysillä treeneihin ja ipanan koulutukseen. Bolt on oppinut ensimmäisen kotona vietetyn viikkonsa aikana hurjan paljon.

Luoksetulo on vahva (ja aina vain parempi mitä kauempana kotoa ollaan!), tosin jos on jotain toosi kivaa ja kiellettyä sattunut löytymään niin silloin juostaan karkuun ja kovaa. Istuminen on opittu ihan vahingossa ja huomaamatta, mutta nyt tarjoaa luokse tullessa automaattisesti, samoin kuin ennen ruokaa. Kohtelias pikku mies! Lisäksi irti, ei, alas, hiljaa, sekä oikea ja vasen ovat tilanteesta riippuen hallussa. Irti toimii kaukaakin ja ilman suurempia kiukutteluja (paitsi edelleen jos suussa oleva tavara ois toosi kiva ja kielletty...) Muista käskyistä oikea ja vasen ovat parhaiten hallussa. Jokaisella lenkillä aloin käyttämään suuntakäskyjä Kodalle, ja Bolt oppi ne yllättävän nopeasti isomman perässä. Muutenkin Koda on osoittautunut jälleen kerran oikein hienoksi ja kärsivälliseksi malli esimerkiksi.

Katsekontaktia haetaan niin kauniisti että :)

Itselläni ei kotona ole puntaria, joten en ole vielä kyennyt pojua punnitsemaan. Kasvua on tapahtunut ihan silmin nähden ja on se tullut huomattua pentua kotiin kantaessa. Toistakymmentä kertaa joka päivä kolmanteen kerrokseen koiranpentu kainalossa ja toinen hihnassa takaa mulle itselleni ainakin tarpeeksi porras treeniä. Tällä hetkellä ipanalla ikää 9viikkoa ja vauhtia riittää. Kovaa mennään, mutta silloin kun pitää rauhottua niin on kyllä kiltisti. Tälläkin hetkellä nukkuu sylissä kun istun koneella (toivottavasti ei yritä samaa 30kg:n päästä :D ).

Tarkkaan kun katsoo, niin löytyy olkapäästä pieni sydän :) (c) Jenni Pitkänen

Roadtrip Itä-Suomeen

Lauantai aamuna kello kuusi auto starttasi Hyvinkäältä, suuntana Leppävirta, Suonenjoki ja Kuopio. Lähdin reissuun ystäväni Hennan, hänen koiransa Ekan ja Kodan kanssa. Reissun pohjimmainen tarkoitus oli hakea lyhytkarvaisen saksanseisojan pentu Steele kotiin, mutta kaikkea mahdollista saatiin samaan ajomatkaan mahtumaan.

Lauantaina kello 12 starttasimme Leppävirralla Kickbiken Suomenmestaruus kilpailuissa. Kisamatkana oli 5,8km ja kilpailin tytöt 18v luokassa. Junnuluokista omani oli ainoa jossa kilpaili enemmän kuin yksi kilpailija. Meitä oli huimat kaksi: minä ja Henna. Voitin kisan ajalla 16,12 ja Henna tuli noin puoliminuuttia perässä. Kisan jälkeen järjestäjä houkutteli meidät junnut osallistumaan myös maantiekävelyn SM-kilpailuihin ja hulluuden puuskassa päätettiin kokeilla. Yllättävän rankkaa on jos yrittää oikealla tyylillä tallustella. Tällä kertaa vaihdettiin Hennan kanssa osia, itse olin toinen ja Henna vei kultamitalin kotiin. Illaksi ja yöksi suuntasimme Suonenjoelle Jasminin ja Patrikin luokse.  Treenasimme Kodan ja Ekan, lenkkeilimme palauttavan lenkin ja juttelimme junnujen tilanteesta Suomessa. Paljon puitiin ajatuksia Ranskan EM-kilpailuista, kauden tavoitteista sekä treenamisista.

Onnelliset mitalistit

Sunnuntai aamuna suunnattiin Kuopioon hakemaan Steele kyytiin. Pikkumies pääsi ensimmäiselle kunnon automatkalleen Kodan ja Ekan kaveriksi takakonttiin. Autossa oli myös kolme tyttöä, koska Jonna sai meiltä kyydin Lahteen bussiin, sekä kolme kickbikea. Ahdasta oli, mutta matkaaminen oli oikein mukavaa! Steele matkusti oikein nätisti takakontissa. Matka meni mukavasti nukkuessa.

(c) Jenni Pitkänen

(c) Jenni Pitkänen

(c) Jenni Pitkänen

(c) Jenni Pitkänen

Steele sai kutsumanimekseen Bolt, Disney leffan superkoira Boltin sekä Jamaikalaisjuoksija Usain Boltin mukaan. Pikku-ukon kasvamisesta päivittelen mahdollisimman usein (helpottaa kun syksyn ylioppilas kirjoitukset ovat ohi).

Pentukuumeen hoitoa

Sydän suli yhdentoista upean vetokoiran alun sännätessä syliin. Parasta oli kuitenkin tunne siitä, että yksi niistä olisi pian minun!

Merri oli erittäin kärsivällinen äiti yhdentoista ipanan hyökätessa nisälle

Pihamaan ihmettelyä

Siipi oli oikein mukava leikkikaveri

Taistelutahtoa löytyi!

Uteliaita ja rohkeita lapsosia

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä

Onko mitään suloisempaa kuin koiranpennut edes olemassa?

Ja perään vielä kuva vanhasta herrasta ylämäki treenin päätteeksi :)

Pienten tassujen töminää!

Muutaman tunnin päästä starttaa juna viikonloppureissuun. Koda jää kämppäkaverin kanssa talovahdeiksi, koska tähän reissuun ei tuota karvakasaa oteta.

Suuntana on Kuopio ja koiranpentu haaveet. Mun oma valjakkourheiluformula on kohta täysin todellinen asia. Jännittää suoraan sanottuna aivan kamalasti!

Sunnuntaina luvassa kuvapläjäys tulevasta perheenjäsenestä :)

Lomat lusittu :)

Kesän aikana blogissani vierailleet ovat todennäköisesti huomanneet hiljaiselon. Aika eikä resurssit ole riittäneet kirjoitteluun, vaikka treenattu ollaan jonkin verran.

Suomen kesää

Heinäkuun ja nyt takana olevan elokuun pätkän aikana on tullut juostua ja vähän pyöräiltyä. Heinäkuu meni työskennellessä mansikkapellolla, joten iltaisin treenailtiin Kodan kanssa oman jaksamiseni mukaan. Myös lämpöiset kelit pakottivat treenit vähäiseen määrään. Elokuu on ollut täynnä muutto hulinaa ja syksyn ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista. Muutimme Kodan kanssa Hyvinkäälle lähemmäs koulua. Uuden kodin ympärillä on mahtavat treenimaastot, joita en ole vielä päässyt erityisen syvällisesti tutkimaan. Tänä viikonloppuna saapui kilpapyöräni Kokkolasta, ja säätkin alkavat olemaan treenikelpoiset. Kohta mennään taas! Ja onhan jo aikakin startata kovat treenit. Jämin SM-kilpailuihin on jäljellä enään kaksi kuukautta.

Oman kodin oma peti

Treenit on ollut pakko sijoittaa ilta-aikaan

Tämän syksyn haaveena olisi päästä Ranskaan sulanmaan EM-kilpailuihin starttaamaan. Tämän vuoden kilpailut ovat junior luokissa yksi päiväiset, joten unelmoin kahdesta luokasta. Olisi mahtavaa päästä starttaamaan pyöräluokan lisäksi ensimmäistä kertaa kickbikessa. Oman potku tyylin sain kuitenkin kuntoon keväällä ja halu kisata on kova! Ongelmana on kuitenkin kisakoirat. Kenellä starttaisin ja missä luokissa? Lähtö Ranskaan vaatisi ainakin yhden lainakoiran.

Onnellinen kesänviettäjä

Uusiin naapureihin piti päästä tutustumaan

Suurin draivi Ranskaan itselläni on juniorluokat. Tänä ja ensi vuonna pääsen starttaamaan vielä junioreissa, mutta 2015 MM-kilpailut ovat Kanadassa, jonne ei rahat eivätkä resurssit riitä lähtemään. Periaatteessa tämän vuoden EM-kilpailut olisivat jäähyväis kilpailut kansainvälisten kisojen junior luokille. Houkuttaa paljon! Saa nyt nähdä miten käy :)

Ajatuksena olisi palata ahkerampaan päivittelyyn. Toivottavasti saadaan pian blogiin pienten tassujen töminää. Pentuhaave vaikuttaa olevan toteutumassa! Ensiviikonloppuna reissunpäälle ja tutustumaan hauvavauvoihin. Jännittää ihan pikkuisen!