Pennut 3 viikkoa

Sunnuntaina oli aika jälleen suunnata tapaamaan jälkikasvua ja samalla huoltamaan syksyn kisavälineistöä! Kickbike on nyt kuin uusi, ja pikku Lotat ja Boltit pääsivät ensimmäistä kertaa kunnolla kameran eteen.

Nyt on lupa ihastella ja rakastua! Vielä on loistavia vetokoiran alkuja vailla sitä omaa kotia!

Narttu 1 
Pieni, mutta pippurinen. Pentueen pienin, mutta omaan silmään ehdottomasti vilkkain. Kehon hallinta ja liikkuminen muutenkin sulavinta koko pentueesta. Väritykseltään selkeästi muita tummempi.

Narttu 2
Isin tyttö! Väritykseltään erottuu porukasta. Valkopohjainen kirjava pentu, jonka kuviointi on kuitenkin muita tummempi. Muistuttaa kovasti Boltin väritystä saman ikäisenä! Pentueen isoin narttu. Lähes urosten kokoinen jättiläinen.

Narttu 3
ADHD tyttö! Mahdottoman vauhdikas tapaus, joka ei meinannut kuvaus pöydällä pysyä paikallaan sitten millään. Keskimmäinen tytöistä kokonsa puolesta.

Uros 1
Vauhtihirmu! Ensimmäisenä omin tassuin liikkeelle lähtenyt pentu. Lähes täysin valkoinen, päätä ja hännän tyveä lukuunottamatta. Iso ja rauhallinen pentu, jolla kuitenkin hyvä kehonhallinta.

Uros 2
Ahmattipossu! Ruoka-ajan koittaessa oli nisässä kiinni kuin takiainen! Kuvattaessa "helppo" ja jaksoi hyvin hallita omaa kroppaansa ilman tukea.

Uros 3
ADHD poju! Vauhtia riitti kuvaus sessiossa ja ääntä lähti pentulaatikossa. Persoonallinen tapaus. Tässä vaiheessa pienin uros.

Uros 4
Jättiläinen! Pennuista rotevin. Uroksista ruskein. Hiukan meinasi uni olla silmässä kun kuvia napsittiin :)

Semmoisia pennun palleroita ne nyt on ! Ikää mittarissa 3vkoa ja vauhtia tulee joka päivä lisää! Pennuista voi rohkeasti kysellä lisää, ja katsomaankin pääsee! Jos isän tapaaminen kiinnostaa niin syksyn kilpailuita kierretään aktiivisesti, jossa Bolttia pääsee rapsuttelemaan!

Takapakkia

Reilu viikko Joensuun SM-viikonloppuun. Antibiootti kuuri, kuumetta ja olo aivan kamala. Pyörä varastettu. Kickbike pahasti mutkalla kaatumisen jäljiltä. Molemmat polvet enemmän tai vähemmän rikki. Luojan kiitos koira on onnellinen ja pirteä oma itsensä.

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista, joista suurin osa ei ole edistänyt tuleviin kilpailuihin valmistautumista. Treenit ovat jääneet vähälle, joten etumatkaa on kilpakumppaneille annettu. Tavoitteet ovat silti yhtä korkealla kuin aiemmin. Henkistä valmentautumista kisaa varten on tehty runsaasti ja syksyn pahin stressi aalto onkin saatu talttumaan.

Vapaana juoksee paljon. Ja kovaa juokseekin!

Boltin treenaus on ollut viime viikkoina se numero 1. ohjelmassa. Itse olen vältellyt hengästymistä ja lähinnä pyörinyt salilla tai sängyn pohjalla. Treenit koiran kanssa ovat rajoittuneet kickbiken selässä seisoskeluun. Koira kyllä vetää armottoman hyvin!

Ensimmäistä kertaa olen panostanut syksyn kisa kauteen oikean treeniohjelman muodossa. Joka viikolle suunniteltuna monipuolisesti treenejä, sekä koiralle että itselleni. Ohjelma on sinänsä toiminut hyvin ja treenien määrä on pysynyt hallinnassa sekä laatu riittävän monipuolisena. Hyvin ollaan pystytty pysymään myös aikataulussa, miinuksena tietysti tällä hetkellä päällä oleva ankara flunssa. Tavoitteena on parantua tässä viikon aikana mahdollisimman hyvään kuntoon, jotta kisaradalla pystyisin tekemään kaikkeni Boltin avuksi. Luotto koiraan on kova, omaan jaksamiseen ei tässä kuumehöyryissä niinkään.

Sairastelun ohessa olen ehtinyt metsästämään taas ison pinon uusia junioreita kilpailemaan, jotta Suomen juniorurheilijat pääsisivät myös kilpailemaan virallisista SM-mitaleista. Canicrossista puuttui yksi junior, kun projektiin lähdimme yhdessä kisajärjestäjän kanssa. Lopulta myös yhden koiran kärryluokkaan saatiin haalittua puuttuvat kaksi osallistujaa, sekä vielä yksi extra! Kuusi innokasta junioria starttaa siis kickbikeilla Joensuussa, joista jopa kolme ensikertalaisia! Yksi näistä ensikertalaisista on pikkuveljeni Niklas rakkaalla vanhus koiralla Kodalla! Niklas on porukan nuorin ja vetotreenejä tässä vaiheessa takana vasta yksi. Vielä on kuitenkin aikaa kokeilla ja oppia. Koira on ainakin pommin varma, ja Niklas ainakin tuplasti enemmän innoissaan kuin minä ensimmäiseen kisaani lähtiessä.

Minä ja Koda joskus silloin kun me aloitimme!

Viikonloppuna taas suunta ihastelemaan pieniä Boltti&Lotta palleroita! Pennut ovat tässä muutaman viikon aikana kasvaneet hurjasti ja pakko kyllä olla ylpeä näistä! Kaunis ja tasapainoinen pentue, josta kuulette varmasti lähiaikoina lisää! Samalla reissulla korjauttamaan / huoltamaan kickbike täyteen kisakuntoon ja keräämään viimehetken vinkit ennen jännää kisaviikkoa.

Puppies Expected!

Niin se aika liitää. Vain kaksi vuotta sitten Bolt oli pienenpieni ruttunahkainen pentu. Nyt aikuinen, menestynyt kisakoira, joka osoittanut olevansa kaiken hehkutuksen arvoinen! Alusta asti on ollut tunne että Boltista voisi tulla jotain suurta. Oletin että jonain päivänä muutkin huomaavat koiran upeuden ja ehkä voisi olla mahdollista haaveilla pikku-Bolteista. Tämä päivä tulikin aiemmin kuin ikinä olisin arvannut!

Viime talvena SM.-kilpailuiden jälkeen sain kyselyä Boltin käytöstä jalostukseen! Koira oli osoittanut suurta lahjakkuutta vetohommiin kuluneella kaudella. Pystyi kilpailemaan jo ensimmäisissä kilpailuissa SM-mitaleista, kykeni vetokilpailuun parivaljakossa ilman sekunninkaan harjoittelua, ei häiriintynyt vaikka perässä hiihtäjä olikin täysin vieras ihminen. Vetopää muutenkin aivan huippuluokkaa, eikä mitään terveydellisiä ongelmia näkynyt tiiviin kauden aikana. Kiinnostus tottakai heräsi, ja päätös jätettiin hautumaan.

Kevään aikana käytin Boltin luustokuvissa, ja niiden puolesta kaikki olisikin mahdollista! Lonkat B/B, kyynärät 0/0 ja selkä terve! Sitten jäätiinkin odottelemaan juoksujen alkamista. Juhannuksena vihdoinkin alkoi merkkejä näkyä, joten Bolt suuntasi Kouvolaan kyläilemään. Itselläni oli tuolloin kesäloma ja viikot täynnä ohjelmaa, joten tästä syystä Bolt vietti vajaat kolme viikkoa vaimokkeensa luona. Astumista jännitettiin kovasti, koska nuori uros kuitenkin kyseessä, mutta turhaan jännitettiin! Kaikki oli mennyt ilmeisen hyvin ja nyt onkin odotettavissa pentuvilinää syyskuulle! Ultrassa on käyty viime viikolla, ja niitä pentuja oikeasti tulee !! Superjännittävää!

Pientä yhteenvetoa tulevan pentueen vanhemmista:

Kirjoitettu täysin pentueen isän omistajan (minun) näkökulmasta :)
 
Rakenne:
Isä: Bolt on ollut pennusta asti erittäin siro uroskoiraksi. Pitkät raajat ja keveä rakenne antavat Boltille mahdollisuuden juosta aivan uskomatonta vauhtia! Tätä mahdollisuutta Bolt käyttää aina radalle päästessään. Askellus Boltilla on kevyttä, eteenpäin vievää. Ruumiinrakenne on aina ollut hoikka, vaikka ruoka maistuu ja imeytyy hyvin. Rakennetta on usein luonnehdittu jopa vinttikoiramaiseksi. Vaikka koira onkin kevyt, on se osoittanut olevansa myös hurja voimapesä niin halutessaan.

Emä: Lotta on ruumiinrakenteeltaan voimakas, mutta olematta kuitenkaan raskas. Erittäin iso narttu, jolta löytyy voimaa ja nopeutta kilpailla samalla viivalla uros seisojien kanssa. Kropaltaan Lotta on erittäin kaunis ja tasapainoinen koira.

Luonne:
Isä: Bolt on luonteeltaan erittäin vilkas sekä miellyttämisen haluinen. Koira on aina valmis toimintaan, oli se sitten kauppareissu hihnassa tai vetotreenit pakkassäässä. Vaikka Bolt onkin vilkas ja huomio kiinnittyy mitä pienimpiin asioihin ympärillä, on arjessa päästy tekemään tottelevaisuutta lupaavilla tuloksilla ja kuuliaisuus kaikissa tilanteissa on aivan ylivertainen. Vapaana ollessa ei lähde kauas seikkailemaan ja on jatkuvasti kuulolla, että minne seuraavaksi. Kotona rakastaa makoilla kainalossa ja mikään ei ole parempaa kuin kyläilevät kaverit. Bolt on asustellut koko elämänsä taajamassa. Rauhoittuu hyvin vilkkaassa ympäristössä ja viettää päivät yksin kerrostaloasunnossa ilman mitään ongelmia.
Emä: Lotta on luonteeltaan kova ja periksi antamaton. Kotona kuitenkin toimii hyvin yhteen perheen koirien kanssa. Lotta elää maalla lapsiperheessä useamman koiran laumassa.

Vetotaustaa:
Isä: Bolt on opetettu pienestä pitäen vetokoiraksi. Osasi jo 9viikkoisena oikean ja vasemman, puolivuotiaana tehtiin ensimmäiset vedot ja reilu vuotiaana voitti ensimmäisen SM-mitalinsa. Bolt on kilpaillut vasta yhden lisenssikauden ajan (elo-heinäkuu). Tässä ajassa koira on ehtinyt kilpailla canicrossissa (yksilömatkoilla sekä viestissä), koirahiihdossa, kahdenkoiran koirahiihdossa, yhdistetyssä (pulkka- & koirahiihto), koirapyöräilyssä sekä yhden koiran kärryluokassa. Bolt on osallistunut neljään SM-luokkaan ja saavuttanut neljä SM-mitalia, joista kaksi vieraan ohjaajan kanssa. Myös kaksi EM-kisastarttia on ehditty suorittaa upeasti. Bolt on lyhyen vetouransa aikana saavuttanut jo huimia tuloksia, ja lisää on varmasti tulossa. Vetointo on aivan omaa luokkaansa, eikä koira tiedä mitään parempaa kuin edetä radalla mahdollisimman kovaa! Koirasta löytyy vauhdin lisäksi vääntöä vetää raskaampaakin taakkaa. Kertaakaan ei ole Bolt sortunut raville kisasuorituksen aikana, edes canicrossissa. Boltin paras puoli radalla on kuitenkin täydellinen varmuus tekemisestä. Ohitukset, käännökset ja yllättävätkin tilanteet menevät sujuvasti yhdellä käskyllä, pitkällä liinalla.

Emä: Lotan kanssa on aloitettu vetoharjoittelut vasta 3-vuotiaana, mutta edistyminen on ollut hurjan nopeaa! Puolessa vuodessa koiralle on rakennettu mahtava kunto ja into juoksemiseen. Koira on luonnostaan todella nopea, ja onkin pystynyt haastamaan kisoissa urosseisojia! Tähän ei aivan jokainen narttu kykene.

Pennuista on odotettavissa suurikokoisia, mutta samalla kevytrakenteisia. Hyvä vetopää periytyy molemmilta vanhemmilta, samoin kuin nopeus! Molempien vanhempien sukulinjat ovat erittäin vaikuttavat! EM- ja MM-mitaleita on molemissa suvuissa, juuret johtavat Ruotsin ja Suomen parhaimpien koirien linjoihin, samoin kuin Norjan vaikutusvaltaisimpien vetoseisoja kasvattajien koiriin. Jännityksellä odotan mitä tulee!!

Treeniätreeniä, suuntana syksy!

Nyt ne sitten alkoivat! Tai no pari viikkoa sitten... Treenit nimittäin.

Kauden treenien aloitus on ollut erittäin laiska (myönnän). Hitaasti mutta varmasti ollaan saatu hommaa pyörimään. Nyt voi todeta kuitenkin virallisesti että kausi on korkattu, kun istun koneella kirjoittamassa tänne, ja samalla kiroan maailman kipeimpiä lihaksia. Pari viikkoa olen salilla käynyt, koiria (Pixeli on nyt vakiokuono meillä) on juoksuteltu irti, uitettu ja uitu yhdessä. Eilen kuitenkin lähdettiin ensimmäiseen vetotreeniin! Henna Lappi, Eka, Ykä, Minä, Bolt ja Pixeli suunnattiin Hyvinkään koiraladun pohjille juoksentelemaan. Tavoitteena oli ohjaajille tiukat canicross treenit.

Tiukat niistä tulikin (ainakin minulle...)! Aloitettiin hölkkäämällä suunniteltu lenkki läpi (vajaa 2km) Boltin, Ekan ja Ykän kanssa. Hennalla oli plääninä juosta Boltin kanssa, mutta otettiin lämpät varmanpäälle, joten juostiin ensimmäinen kierros "pikkukoirien'' kanssa. Henna starttasi Ekan kanssa edelle, minä Pixun kanssa perään. Bolt juoksi tämän kierroksen tuhatta ja sataa porukan edellä. Vähän oli kroppa vielä hakusessa, joten lyhennettiin lenkki noin 1,1km pituiseksi. Pixelin kanssa on tehty viimeisimmät vedot Jämillä kevätleirillä, mutta pikkuotus veti huikean hyvin! Pysyttiin melkein jopa Hennan ja Ekan perässä! Ensimmäisen kierroksen jälkeen pieni tauko ja koirien uudelleen järjestäminen. Eka sai jäädä Ykän seuraksi lähtöpaikalle, Henna nappasi Boltin veturiksi ja minä jatkoin Pixelin kanssa. Löytyi aivan uusia vaihteita kun paraskaveri lähti vetohommiin edelle. Bolt oli vetänyt Hennaa hurjaa kyytiä koko lenkin, sortumatta raville kertaakaan! Pixun kanssa ei menty ihan yhtä kovaa, mutta ihan riittävän kovaa meille! Jalat muusina jäähkättiin koirat ja suunnattiin autolle.

Tämän jälkeen piti jatkaa vielä suolle tarpomaan, mutta suo olikin erittäin umpeen kasvanut viidakko, joten päädyimmekin uimaan kaatosateessa. Yhteenvetona treenit olivat siis erittäin Hennan ja Tanjan tyyliset! Näitä tämmöisiä on suunnitelmissa erittäin paljon lisää!

Loppuun vielä kuvasatoa meijän kesän aktiviteeteistä :

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

Eikä me oikeasti olla ihan täysin laiskoteltu koko kesää! Pokemonmetsästystä koirien kanssa tullut parhaimmillaan 5h/päivä ja kickbike on todistetusti ainakin kerran kaivettu kaapista! Kerran ollaan myös piipahdettu Boltin kanssa VEPE treeneissä ja pyörähdettiin me pikaisaisesti myös Match showssa esiintymässä ja tukemassa omaa EM-kisamatkaa ;)

Pixelimössöä

Taas saa aloittaa postauksen pahoitteluilla vähäisestä päivittelystä... Hiljaista on ollut, kesäkausi kun on päällä. Ihanat kelit ovat houkutelleet kaikkialle muualle kuin koneen ääreen. Satunnaiset viileät kelit taas liikkumaan. Tällä hetkellä kumpikaan ei oikein onnistu. Vettä tulee kaatamalla, juurikin äsken iski valtava salama tuossa vieressä. Boltti nukkuu tyytyväisenä sohvallaan, joten minulle tarjoutui loistava sauma kirjoitella.

Viimeisen reilun kuukauden minun ja Boltin pikkuperhe on saanut nauttia siskoni Veran bordercollie Pixelin seurasta. Olemme kevään aikana vaihdelleet Veran kanssa ahkerasti koiria. Bolt on vieraillut Helsingissä muutamia päiviä, Pixu täällä satunnaisia pätkiä. Koirat ovat nauttineet suuresti, kun on kaveri seurana. Työpäivien aikana on joku jonka kainalossa loikoilla, lenkeillä joku jonka kanssa juosta kilpaa. Tosiaan Pixelin viimeisin vierailu venyi reiluksi kuukaudeksi.

Tämän kuukauden aikana olemme viettäneet aivan valtavasti aikaa uiden, juosten ja riehuen. Kaupunkikoira Pixeli sai vierailun aikana silminnähden lisää lihasmassaa, vaikka vetoja tehtiin huikeat kaksi kertaa. Uiminen ja kymmenet kilometrit vapaana juoksua tekivät tehtävänsä. Myös Boltissa on ollut havaittavissa muutosta, vaikka käytännössä treenin määrä on vähentynyt ainakin puoleen. Ruoka on tiputettu kesäksi hiukan kevyempään (Happy Dog Sport (28/16)), mutta täytyy varmaan palata vahvempaan, kun suunniteltu "lihotuskuuri" ei tunnu toimivan. Koira on edelleen solakka ja super lihaksikas oma itsensä.

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

© Jenni Pitkänen

Kevättalvella kuvatun Boltin terveystulokset saapuivat tässä jossain kohtaa alkukesää. Terve koirahan Bolttipoika on ! Lonkat olivat pienoinen pettymys, mutta muuten aivan odotettua tulosta!
Lonkat B/B, Kyynärät 0/0 ja selkäkin terve (LTV0)!

Jämin kevät - juniorleiri & kilpailut

Koko kevään projekti Jämin juniorleiri on nyt rämmitty läpi. Olo on onnellinen ja ylpeä, mutta samalla jäätävän helpottunut. Töitä leirin eteen tuli tehtyä niin paljon, että itku tuli siinä kohtaan kun kaikki oli ohi ja tajusi kuinka enää ei tarvitsisi stressata. Junioreilta tuli pelkkää hyvää palautetta, ja vanhemmatkin vaikuttivat tyytyväisiltä. Hetken palauttelua tämmöinen vaatii, mutta ehdottomasti on ensikeväänä sama urakka edessä.

Leiri alkoi keskiviikkona 4.5. Leiriläisiä valui paikalla pitkin iltapäivää ja iltaa. Minä pääsin starttaamaan vasta 8,5 tunnin aamun työvuoron jälkeen. Auto oli pakattuna valmiiksi, nappasin vain Jaden ja koirat kyytiin ja matka pääsi alkamaan. Tykitettiin täysillä Pirkkalaan asti, jossa syötiin. Ruokailun jälkeen, kun matkan piti jatkua reippaalla tahdilla, ei kaikki ollutkaan ihan okei. Auto ei kiihtynyt mihinkään, ja piti kammottavaa meteliä. Ajettiin hissukseen, mahdollisimman vähillä kiihdytyksillä Hämeenkyröön, missä pysähdyttiin kyselemään fiksummilta jeesiä. ST1 pihasta löytyi joukko autoasentajia kahvilta. Vika löytyi, uskalsi kuulemma ajaa. Matka jatkui siis, mutta edelleen hissukseen. Perille päästiin vasta lähempänä iltaa, joten edessä oli vain pikainen tutustumiskierros ja majoittuminen. Bolt ja Pixeli nukkuivat koko leirin autossa, minä leiriläisten kanssa sisällä lattiamajoituksessa.

Torstai aamuna lähes kaikki heräsivät reippaina jo tuntia ennen herätystä. Hirveä kuhina jo klo 6:30. Koiria lenkiteltiin, juotettiin, ruokittiin ja ihmiset pähkäilivät päivän asusteita. Edellisen illan nurina liian aikaisesta herätyksestä unohtui nopeasti. Päivä alkoi aamulenkillä, jonka jälkeen suunnattiin aamiaiselle. Lenkkeilyn vetäminen kaatui minun johdettavaksi, muiden vetäjien puolikuntoisuuden vuoksi. Oma kunto on ollut hiukan heikossa vedossa viimeaikoina, kun ilmarinnan jälkeinen liikuntakielto hiukan venähti. Onneksi leirillä oli useampi reipas leiriläis konkari, jotka innoissaan pitivät huolta lenkkiporukan kärjestä. Minä sitten siitä loppupäästä. Aamupala oli huikea kuten aina! Kenelläkään ei varmasti jäänyt nälkä!

Korkeiden lämpötilojen takia jouduimme vetämään koirien treenit jo heti aamusta. Suoraan aamupalalta valmistauduimme canicross ohitustreeneihin. Kahdessa eri porukassa, jokainen pääsi kokeilemaan useaan otteeseen ohittamista ja ohitetuksi tulemista. Molemmissa porukoissa oli nähtävissä hurjaa kehitystä! Ohitukset menivät loistavasti treenin loputtua! Itse en osallistunut treeniin kuin kameran takaa, mutta Bolt pääsi juoksemaan Jaden kanssa. Pojusta saa kyllä olla ylpeä kun juoksi täysin puhtaasti ohi, vaikka perässä oli vieras kuski ja viime ohitusharjoituksista on taas vierähtänyt tovi jos toinenkin.

Olimme jakaneet leirin canicross ja kickbike päivää, kisapäivään ja loppuhöntsäilyyn. Torstai siis painottui canicrossiin kokonaisuudessaan. Koira treeneistä lähes suoraan lähdimme juoksemaan Kaitsun vetämää canicross tekniikkatreeniä. Itse osallistuin jälleen kameran kanssa. Ensin hölkkäiltiin metsässä hyvä tovi, sitten tekniikkaa. Pakarajuoksut, polvennostoa, kuopaisua, rullausta, kiihdyttelyä jne. Treenin aikana huomasi kaikista junnuista valtavan kilpailuvietin (sekä itsessäni). Kiihdyttelyiden aikana homma meni ihan pelkäksi kisaamiseksi. Täysillä noin 100m vetoja pareittain. Koko metsä raikasi kun porukka kannusti suosikkejaan. Tuomaksen kanssa otettin kolme kovaa vetoa. Harmi ettei oma vauhti ihan riitä tuommoisten kisojen voittamiseen :D

Matka jatkui hölkällä, kunnes löysimme loivan alamäen, jossa oli hyvä ottaa vielä vähän pidempiä vetoja. Rennosti rullaillen, loppua kohti kiihtyen. Tässä treenissä otettiin viimeisetkin mehut irti. Jalat aivan soosina junnut painoivat juoksemaan. Kaikki tsemppasivat huikean hyvin, vaikka välillä meinasi usko itseen loppua. Loppurykäisynä kivuttiin vielä leiripaikan viereinen laskettelurinne ylös.

Terveellisellä väli-/iltapalalla

Välipalatauon jälkeen painuttiin pesiskentälle. Leiriporukka oli todella innokasta pesisporukkaa, joten saatiin huikean hienot pelit aikaiseksi. Mukana oli myös kaksi oikeasti pesiksen pelaajaa. Mirka ja Emppu jakoivat joukkueet ja toimivat johtajina. Tasainen ja tunteikas pelistä tuli. Kun laittaa noin kymmenen yksilöurheilijaa pelaamaan joukkuepeliä, on meteli taattu. Jokainen ajoi enemmän tai vähemmän omaa/joukkueensa etua, joten huutoa riitti. Hyvällä hengellä kuitenkin mentiin. Jokaisesta pienestäkin tilanteesta väännettiin, että kuka on oikeassa: kenen juoksu, palo tai väärä heitto. Tiukassa pelistä oli hyvä painua syömään. Ähky ei ollut monellakaan kaukana. Masut täynnä potkittiin takaisin majalle hoitamaan koiria. Ilta kului vapaa-ajan muodossa. Lenkiteltiin koiria, naurettiin, vaihdettiin kuulumisia ja tutustuttiin paremmin toisiimme. Illalla päästiin jälleen saunaan.

Hauskaa oli!

Perjantai aamu oli monen osalta erittäin hidas ja tahmea. Torstain treenit olivat tehneet tehtävänsä. Aamu kului samalla kaavalla kuin torstaina, nyt koiratreenit tehtiin vain kickbikeilla, jotta jokainen sai vähän tuntumaa siihen millaista on ajaa kickbikea koiran kanssa. Heti koiratreenien jälkeen minä lähdin Jaden kanssa huoltamaan autoa. Reissussa meni tovi, kun auton pakokaasunkierrätysputki oli hajonnut aivan tomuksi. Uutta osaa ei tähän hätään saatu, mutta Etelä-Pohjanmaalla osataan selvästi käyttää luovuutta kun auto saatiin ajokuntoiseksi palalla peltiä ja hiukan hitsaamalla.

Pääsimme mukaan kickbike treeniin hiukan myöhässä, mutta kuitenkin osaksi tärkeintä osaa treenistä. Tekniikkarataa kierrettiin ahkerasti, ja kaikilla alkoi homma kulkemaan vauhdikkaasti. Myös kokeneemmat kickbike kruisailijat saivat oppia paljon uusia juttuja. Tekniikkaradalla pujoteltiin, hypittiin, jarruteltiin, kaahailtiin kurveja ja kiihdyteltiin sekä juostiin kickbiken kanssa. Nyt kun tekniikka oli hallussa kovapohjaisella hiekkakentällä, oli hyvä lähteä potkimaan pehmeälle kisareitille. Katsoimme läpi kisaradan haasteelliset paikat seuraavan päivän kisaa varten. Moni tuntui saavan varmuutta ajamiseensa! Treenin aikana tuli monella niin kova hiki, että äänestyksessä seuraavasta ohjelmanumerosta kirkaan voiton vei uiminen. Lopulta kukaan muu kuin Miksu ei uskaltanut uida, mutta rannalla hengailtiin tovi. Napsittiin kuvia ja kahlailtiin jääkylmässä vedessä. Seuraavaksi olikin jo aika syödä taas.

Ruokailun jälkeen huollettiin Kaitsun johdolla kaikkien kickbiket. Nyt jokainen juniori osaisi huoltaa omansa kisakuntoon! Minun oma kickbike oli hiukan heikossa hapessa. Yksi jarrupiuha meni vaihtoon, adapterista puuttui pari osaa ja rengaspaineet olivat vähän mitä sattuu. Huolto oli siis ihan aiheellinen. Loppu ilta meni taas saunoessa, ja henkisessä valmistautumisessa seuraavan aamun kilpailuun.

Lauantai päivä vietetiin tehokkaasti kisapaikalla. Lähes kaikki nuoret osallistuivat kilpailuun, muut auttoivat, kannustivat ja tutustuivat kilpailuiden tunnelmaan. Itselläni meni koko aamupäivä oman kisan kanssa. Kilpailimme Boltin kanssa DS1, eli yhden koiran kärryluokassa. Lähtölistoilla oli monta kovaa nimeä. Tavoitteena oli olla paras Boltin sisaruksista, joita kisoissa oli paljon! Suurinosa vieläpä samassa luokassa Boltin kanssa. Kaksi veljeä ja kolme siskoa. Startit olivat puolenminuutin välein, joka hiukan jännitti. Bolt oli ennen kisaa hiukan jumissa, kisapaikalla oli kuuma ja omat jalat aivan tukossa. Ressi unohtui kuitenkin kun päästiin lähtöalueelle. Tiesin, että Bolt tekisi parhaansa, ja se saisi riittää. Radalla Bolt painoi kovaa! Ensimmäisen parin kilometrin aikana en nähnyt eteeni taaskaan. Vaikka päässä oli lasit, silmät vuosivat kun vauhti oli niin hurjaa. Kisan puolivälin jälkeen näimme edessämme eteenlähteneen selän. Kiinni oli otettu selvästi, mutta edessä oli vielä kisan pehmeä nousut. Bolt oli väsynyt, mulla ei jalka noussut enää yhtään mihinkään. Menetettiin kiinniotettua matkaa, mutta tultiin silti maaliin kovaa. Aliina nappasi koiran. Itsellä sumeni silmissä. Henki kyllä kulki, mutta jalat painoivat niin julmetusti, ettei kävelystä meinannut tulla mitään. Hetken päästä saatiin tuloksia. Olimme Boltin kanssa kolmansia!!! Voitimme kaikki sisarukset, mutta hävisimme Kaitsulle, joka olisi kuulemma pitänyt voittaa. Tämä ei kuitenkaan harmita tippaakaan. Jäimme ykkössijasta vaivaiset 3,4sekuntia! Muutama tiukempi potku tai ei jumittavat jalat, niin ero on kiritty kiinni. Aivan huikea suoritus tällä treenimäärällä! Syksyllä pitäisi pystyä vielä paljon parempiin suorituksiin, kun aletaan oikeasti treenaamaan.

Kuva: Tero Mäkinen

Maskottikoira Pixeli pääsi vielä kisaamaan Miksun kanssa lasten kärryluokkaan. Parivaljakko lähti hurjaa kyytiä! Kauhulla katseltiin menoa, mutta ei tainnut kuskia paljon pelottaa. Puolivälissä reittiä oli Pixu tehnyt perinteiset ja alkanut paimentamaan kickbikea. Kaitsu oli onneksi reitillä auttamassa, joten matka oli jatkunut. Loppuun tulivat oikein reippaasti Miksun potkiessa kovasti! Sitkeällä suorituksella Miksu ja Pixu olivat kolmansia luokassaan!

Kisojen jälkeen osa junioreista palasi mökille lepäilemään, osa meni kuuntelemaan L-SVU:n antidoping koulutusta. Itse olin antidopingkoulutus porukan mukana. Paljon oppi uusia asioita omaakin kisaamista varten. Erityisesti ulkomaille lähtiessä täytyy tästä edespäin tehdä paljon juttuja, jottei käy hassusti omien lääkitysten kanssa. Koulutuksen jälkeen oli ruokailun aika. Ruuan jälkeen loppuilta menikin pelaillessa. Ensin pesistä. Sitten kisoja leirin joukkueissa. Pesis meni tutun kaavan mukaan, hurjan huudon säestämänä. Samoin kisailut. Tulitikun heittoa, ilmapallon kuljetusta ja tölkin kaatoa. Lopulta ilta meni kokonaan kisailuksi, kun starttiviivalle asetuttiin eukonkannossa ja ilmapallon rikkomisessa. Vielä makkaranpaistoa, väsyneen hilpeä sekasauna ja nukkumaan.

Antidopingkoulutuksessa

Sunnuntai aamuna oltiin jo hiukan kotiinlähdön tunnelmissa. Siivoiltiin yhdessä Niinimaja ja käytiin noin tunnin kävelylenkillä koirien kanssa. Pikkuhiljaa kaikki lähtivät omiin suuntiinsa. Mun Fiatin kyydissä Etelään matkasi Jasmin ja Jade. Kotimatka oli väsynyt, mutta täynnä naurua sekä perinteisen noloja ja vauhdikkaita tilanteita. Hengissä selvittiin Hyvinkäälle asti, josta Jaden ja Jassun matkat jatkuivat. Minä kävin tankkaamassa auton, hukkasin lompakkoni sillä reissulla ja painuin juoksevan veden alle suihkuun. Bolt ja Pixu olivat molemmat aivan puhki, samoin minä. Leirin tavoite saavutettu.

Huikea tiimi tuli tästä porukasta leirin aikana!

Kiitos leiristä: Leiriläiset! Kaitsu ja Kurt! Kainpo, SiMPeK ja VUL! On nää hienoja <3
Kiitos hienoista kisoista ja kiinnostavasta antidoping koulutuksesta L-SVU!

Ohkolan kevätajot

Kaiken kaaoksen keskellä ehdin pyörähtää Ohkolan kevätajoissa starttaamassa. Kaksi luokkaa, kaikinpuolin onnistuneet suoritukset, väsynyt koira ja pahasti jumittava kuski. Starttailin Jenni Kreivin koirilla DS2 (kahden koiran kickbike) luokassa Jennin tilalla muutaman päivän varoitusajalla sekä tietysti Boltin kanssa DBM/W (koirapyöräily miehet/naiset) luokassa.

Kevätajot?

Boltin kanssa suoritettiin perinteiset kisarutiinit, ruokailut vuorokautta aiemmin, runsaat juotot illalla ja vielä aamulla. Nesteytys onnistui hyvin ja koira oli täysin valmis kilpailuun. Ohkola on meille ihan tuossa kivenheiton päässä, joten pitkästä aikaa sai ottaa rennon kisapäivän aamun ja lähteä rauhassa kotoa jopa ihmisten aikoihin. Boltin startti oli vasta 12:15, joten poju sai hengailla autossa hyvän tovin, kun itse viiletin auttamassa tuttuja ja valmistautumassa omiin startteihin.

DR8 Ville Halme starttiviivalla (kuva: Hinni Ruottu)

DS2 luokka alkoi kauniissa auringon paisteessa. Kisa ei edes pahemmin jännittänyt, vaikka eteen tuli täysin vieraat koirat. Fanta ja Boltin sisko Dori pääsivät radalle klo 11:12. Dori oli  kuin veljensä! Meteli ennen starttia oli korvia huumaava, etenkin kun Fanta säesti vieressä. Startti oli vauhdikas ja oma jalkakin tuntui nousevan hyvin, vaikka kickbike oli ensimmäistä kertaa alla tänä keväänä. Yhdessä mutkassa meinasivat koirat lähteä lukemaan väärää tienhaaraa, mutta muuten reitti meni loistavasti! Omat ajolinjat hiukan luistivat pehmeissä kohdissa ja yhteen hakekasaan meinattiin tyssätä komeasti. Maaliin asti tultiin kovaa, ja L-SVU:n näppärän online palvelun avulla tuli heti puhelimeen tieto kotona valvovalta Jasminilta, että kärkeen mentiin! Hieno fiilis! Upeita koiria! Kauaa ei kuitenkaan ehtinyt fiilistellä, kun piti lähteä valmistautumaan pyöräluokan starttiin.

Kuva: http://wintry.kuvat.fi

Jalka nousi vielä maalisuorallakin!

 Boltille pissatukset, omien vaatteiden vaihto. Aurinko paistoi, joten kiskaisin pyöräilyshortsit jalkaan. Noin viisiminuuttia ennen starttia alkoi kuitenkin tummat pilvet kerääntyä päälle. Enää ei kuitenkaan ehtinyt vaatteita alkaa vaihtamaan. Boltti oli intopiukeena lähdöstä, minäkin, mutta samalla hiukan kauhuissani, että mitähän sitä kävisi. Olin haalinut apukäsiä starttiviivalle, jotta pääsisin lähtemään radalle jo lukkopolkimet kiinni, mutta viimehetkellä muutin mieleni ja starttasin seisten. Pienen tasoituksen siinä antoi kanssakilpailijoille, kun sohlailin lukon kanssa hyvän tovin ennen kunnon vauhtiin pääsyä. Startin hetkellä myös taivas repesi täysin ja saatiin komea määrä rakeita niskaan. Kylmä ei ehtinyt tulla, kun kiskoi täysillä vauhtia pyörään. Paljaat reidet ja sääret olivat kuitenkin armottoman tulituksen kohteena koko 4,2km matkan. Bolt veti koko reitin upeasti! Täysin kuulolla, kääntyen juuri sinne minne pyysin. Ei vilkaissutkaan ihania lampia matkalla tai häiriintynyt yhtään mun sadatteluista perässä. Boltin osalta suoritus oli puhdas kymppi!

Kuva: Jenni Kreivi

 Lähdettiin radalle ensimmäisenä, saavuttiin maaliin ensimmäisenä. Yleisö oli innokkaana kellojen kanssa, ja heti kun Juha ja Ralli (Boltin velipoika) saapuivat maaliin saimme tietää hävinneemme vain 12,7sekunttia! Turhauttavan vähän, mutta jäipähän jotain tavoitetta seuraaviin kilpailuihin! Ensikerralla startti lukot kiinni, vaatteet sään mukaan ja "vähän" enempi treeniä ennen kisoja. Ilmarinnan aiheuttaman sairasloman jälkeiset treenit (minun ja Boltin) voi laskea yhden käden sormilla. Keskinopeus hurjassa kelissä oli huikea 32,093 eli hitusen vielä vauhdikkaampaa menoa kuin kahden koiran kärryluokassa. Täytyy siis olla jälleen super ylpeä!

Kotiin lähdettiin hyvillä mielin. Seuraavat kilpailut starttaillaan Jämillä juniorleirin yhteydessä. Silloin kilpaillaan Boltin kanssa yhden koiran kärryluokassa. Sielläkin tavoitteena voitto! Tai ainakin top 3!

Tässä muutaman viikon sisään on Ohkolan kisojen lisäksi mahtunut mm. muutto, iso pino leirinjärjestelyitä, synttärit (ihan vanhus jo 20v...), töitä,töitä,töitä sekä kaikki peruselämä siinä välissä.