Ohkola SM 2017

Kauden ensimmäinen SM selviydytty. Omat tavoitteet saavutettiin, ja ohessa vietettiin oikein mukava, mutta samalla erittäin kurainen viikonloppu.

© Noora ja Timo Waltari

Ohkolan kilpailureitti oli uusittu aiemmista vuosista, ja tällä kertaa rata kierrettiin vastakkaiseen suuntaa. Pitkästä aikaa tuli siis itsekkin vähän tutustuttua rataan etukäteen. Hauskalta vaikutti etukäteen, erityisesti tykkäsin uudesta lähdöstä: jyrkkä ylämäki ja heti perään jyrkkä alamäki. Tällä kertaa myös mutaisimmat alueet jäivät radan loppuosiin, vaikka alkumatkallekin riitti vesilammikoita ja kuraa.

Lähtökiihdytys  ©Michela Kärkkäinen

Boltin kanssa päästiin starttaamaan jo alkuporukassa klo 10:08. Loistava lähtöpaikka meille oli arvottu heti Kati Mansikkasalo-Jurvelinin perään. Tiedettiin että saataisiin keskittyä omaan suoritukseen ilman pienintäkään pelkoa ohituksista. Niinhän me myös tehtiin. Keskityttiin omaan suoritukseen ja maaliin saapuessa sai olla erittäin tyytyväinen sekä koiraan, että omaan jaksamiseen. Sijoituksissahan jäimme vielä todella kauas kärjestä, mutta erot kärkeen oli monella todella suuret näin lyhyellä reitillä (3,7km). Tuomas Notko oli painanut aivan ylivoimaista vauhtia ja johti 13sekunnin keulalla jo toiseksi tullutta. Meillä eroa Tuomakseen ja Liekkiin 37sekuntia. Sijoituksena tällä tahdilla 10. vain 1 sekunnin erolla kahteen seuraavaan ja 2 sekunnin erolla seitsemänteen.

© Auvo Kuusinen

© Auvo Kuusinen

Nämä kuvat heti lähdön jälkeen ensimmäisestä alamäestä © Auvo Kuusinen

Oma suorituksemme oli vauhdikas, mutta ei kuitenkaan riittävän että palkintosijoille olisi mahdollisuuksia ollut. Tämä kuitenkin tiedettiin hyvin jo ennen kilpailua. Heti startissa hävittiin varmasti sekuntti kun minulla ei tossu pitänyt purupohjassa yhtään ja jäätiin sutimaan aavistuksen paikalleen. Kovalla pohjalla edettiin kuitenkin hurjaa vauhtia. Ensimmäiseen tiukkaan mutkaan tultiin niin kovaa, että kickbiken pieni takarengas pomppi pitkin mutkan ulkolaitaa. Jos todellisuudessa haluttaisiin Boltin kanssa alkaa kilpailemaan kickbike luokassa ihan mitaleista, niin hankintalistalla olisi isorenkainen kickbike. Nyt kuitenkin pärjätään tuolla pikkurenkaisella. Tiukan mutkan jälkeen räpiköitiiin mielestäni hyvällä rytmillä ylämäkiä ylös ja alamäet mentiin täysillä laskemalla. Parasta Boltissahan on ehdottomasti se, että jarruja ei mäkiin tarvita kun poika juoksee kuitenkin aina nopeammin. Juuri ennen loppukirin alkamista oli edessä toinen selkeästi tiukempi mutka, joka mentiin aivan yhtä surkealla tyylillä kuin edellinen. Maaliin liukasteltiin mutakossa räpiköiden, mutta en usko että mitenkään oltaisi voitu selviytyä tuosta osuudesta tyylikkäämmin. Ainoa mikä jäi hiukan harmittamaan suorituksessa, oli Boltin löysä maaliin juoksu. Poju ei oikein viitsinyt juosta loppuun asti. Tämä täytyy Jämille saada kuntoon!

Lauantaina maalissa <3 © Jenna Kanko

Loppu lauantai päivä meni kuuluttajan hommissa, sekä lasten koirajuoksukilpailun lähtöhulinoissa apuna. Kilpailun pienimmät juoksivat hirveää kyytiä 900metrin matkan, mukaan lukien omat pikkuveljet Miska ja Miro. Hienoja junnuja on kasvamassa jälleen lajin pariin!

Lauantai ilta vietettiin Jasminin kanssa meidän äitin nurkissa. Kiva oli pitkästä aikaa höpötellä ihan livenäkin ja suunnitella kaikenlaisia kilpailureissuja ja tietysti puida päivän suorituksia. Koiria juoksuteltiin pellolla vielä jumien estämiseksi, jotta saataisiin seuraavasta kilpailupäivästä vielä kaikki mahdollinen irti.

Sunnuntain kisaan lähdettiin Boltin kanssa rennoin mielin ja rennoin lihaksin (Boltilla siis ihan rennot lihakset, kuskilla ei tosiaan). Tällä kertaa olosuhteet kilpailulle näyttivät erittäin epämukavilta. Vettä tuli koko aamun aivan kaatamalla. Meidän onneksi juurikin DS1 luokan ajaksi sade hiipui pieneksi tihutukseksi. Rata oli kuitenkin aivan täynnä lammikoita ja kuraa. Suoritus oli kuitenkin hyvin samanlainen kuin lauantaina. Tiukoissa mutkissa ei tällä kertaa rengas pomppinut vaan liukui mudassa. Myös vauhtia saattoi olla hiukan vähemmän, jonkin kurjan itsesuojeluvaiston herättyä. Jo alkumatkasta myös näkökenttä hämärtyi kuran roiskuessa ajolaseihin. Loppumatkasta ei nähnyt enää yhtään mitään vaikka kuinka yritti hihalla pyyhkiä laseja. Sokkona maaliin. Jopa pieni loppukiri saatiin aikaiseksi kun satuin lasien kulmasta huomaamaan kuitenkin 150 metrin kyltin. Taas oltiin tyytyväisiä suoritukseen, vaikka aika huononi 9sekuntia lauantailta. Niin toisaalta huononi lähes kaikilla. Sijoituksemme  lopulta säilytettiin, vaikka lopputuloksissa ero kärkeen oli kohtuullisen hurjat 1min 13sekuntia.

© Noora ja Timo Waltari

© Noora ja Timo Waltari

Nämä kuvat vielä lauantailta :) © Noora ja Timo Waltari

Sunnuntain kurat naamassa © Samuli Lappalainen

Kuraiset vaatteet täytyi vielä suorituksen jälkeen säilyttää päällä, koska radalle jouduin vielä kolmannen kerran. UVU:n 3. viestijoukkueen toiselle osuudelle starttasin Hennan koijkerhondie Ekalla. Lähdimme joukkueemme kanssa kisaan tavoitteena, ettei kukaan toinen joukkue tule kierroksella ohi. Tiukille meni, mutta juuri saimme Ekan kanssa vaihdon tehtyä, kun UVU 1 joukkueen ankkuri saapui maaliin. Ekan kanssa tehtiin viestin kehnoin aika, mutta toisaalta Eka oli kisan pienin koira ja minä varmasti kaikken vähiten juoksija. Jalat painoivat tonnin juostessa ja oikea keuhko oli räjähtää.

Kokonaisuutena kilpailut olivat oikein virkistävät. Oman UVU:n järjestämät, ensimmäiset SM-kilpailut, menivät järjestelyiden puolesta loistavasti. Taas jälleen kerran kyllä kiitos menee niille muutamalle ihmiselle, jotka ovat yötäpäivää näitä kilpailuja valmistelleet. Itse olin mukana vain murto-osassa järjestelyitä, mutta kyllä tuntui hyvältä olla mukana noin onnistuneiden kilpailuiden järjestelyissä! Kiitos UVU! Ja tottakai onnittelut kaikille SM-mitalisteille!

SM jännitystä ja välinepäivitystä

Huomenna, oikeastaan jo aivan muutaman tunnin päästä, saa herätä jälleen kilpailupäivään. Kauden ensimmäinen SM-kilpailu on edessä. Kilpailemme Boltin kanssa yhden koiran kärry kilpailuissa SM-titteleistä. Kilpailuun on ilmoittautunut ennätyspaljon kilpailijoita, joiden taso on aivan maailman huippua. Kovassa seurassa siis ollaan. Pelkässä on kickbiken SM sarjassa on 27 osallistujaa, joka on aika varmasti ennätys!

Realistiset tavoitteet tälle kilpailulle ovat lähinnä hyvän ajan tavoittelu. Oma potku ei vieläkään kulje aivan toivotulla tavalla ja Boltilla on ollut hiukan käynnistymisvaikeuksia kesän sairastelun jäljiltä. Onneksi Kaitsu Kainpolta hoiti kickbiken huippukuntoon, joten siitä ei jää suoritus ainakaan vajaaksi. Kilpailuamme voi seurata Uudenmaan vetokoira urheilijoiden online tulospalvelusta. Toki saa myös tulla paikanpäälle seuraamaan rapa-rallia ;)

Bolt haki vauhtia tähän kilpailuun viime viikonloppuna Jämin syyskisoista Kaitsun kanssa. Poikien pinkoessa kovan kilpailun kolmansiksi, minä suoritin muutto urakkaa Hyvinkäältä Espooseen. Loistavista suorituksista huolimatta oli koirassa ollut nähtävissa toisena päivänä kuitenkin selvää väsymistä, joka olikin vähän odotettavissa treenikauden lyhyyden takia. Tällä hetkellä vetoja on takana vain 6viikkoa, joten hiukan tässä hirvittää erityisesti viikonpäästä kilpailtavat koirapyöräilyn SM-kilpailut, jotka ovat meille kuitenkin se ykköskilpailu. Toisaalta kun ajattelee, että alle kuukausi sitten osallistuminen koko kilpailuun oli pelkkä haave pyörän puuttumisen vuoksi, on meidän tilanne suorastaan erinomainen.

Bolt ja Kaitsu Jämillä  ©Anna-Leena Ylitalo

Opiskelijabudjetilla elävälle, vuoden sisään kaksi varastettua pyörää on ollut erittäin kova takaisku, sekä kilpailu-uran kannalta että taloudellisesti. Pyörää ei siis ollut ollenkaan. Tässä tilanteessa apuun riensi iso joukko ystäviä sekä Boltin kasvattaja DocTrSam:n Samppa Nissinen. Samppa auttoi valtavasti uuden pyörän hankinnassa. Itse en olisi ikinä varmasti osannut löytää mitään pyörää näin loistavalla hinta-laatu suhteella. Samppa inspiroi muitakin apuun, jonka ansiosta uuden pyörän keulaa koristaa myös uusi ja upea Ultra Swing -adapteri Kainpolta. Mukana pyörän hankkimisessa mukana oli useita ihmisiä, joita en voi koskaan kiittää riittävästi!

Ohkolan kilpailuiden jälkeen lähdetään ajelemaan kaikki Espoon ulkoilureitit läpi, jotta löydetään parhaat treenipaikat sekä saadaan pyörän kanssa hyvä yhteishenki tuleviin koitoksiin. Edelleen suunnitelmana Puolan MM-kilpailut, jos kaikki nyt vain treenien kanssa sujuu suunnitelman mukaan.

Onnellinen pyöränomistaja <3

Season start - Janakkala Cross

Muutama päivä meni kilpailusta eteenpäin ennenkuin pääsin koneen ääreen naputtelemaan. Tässä sitä ollaan ja yritän parhaani mukaan muistella miten se kilpailupäivä oikein meni.

Kisapäivän aamun sai ottaa rennosti, nukkua pitkään ja pakkailla rauhassa. Kerrankin oli lyhyt matka kilpailupaikalle. Matkattiin Janakkalaan yhdessä  Hennan ja Boltin serkun Ykän kanssa. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, vaikka kilpailuaikataulua oli aikaistettu tunnilla. Henna ja moni muukin kilpailija kävivät tutustumaan rataan, minä jäin odottelemaan lainapyörää. Noora Waltari lainasi minulle pyöräänsä, jotta päästiin Boltin kanssa starttaamaan omassa päälajissamme.

Meidän luokkamme oli heti toisena lähtöjärjestyksessä ja minä starttailin puolessa noin puolessa välissä lähtölistaamme. Vaikka aamulla oli jännittänyt suhteellisen paljon, oli starttiviivalla rauhallinen olo. Boltin kanssa pyöräily on kuitenkin helppoa ja saan pitkälti keskittyä omaan suoritukseen, joten turha hermoilu jäi pois. Lähtö oli periaatteessa tyylipuhdas, mutta jälleen kerran mokasin vaihteiden kanssa. Lainapyörän vaihteet olivatkin hiukan erilaiset kuin omat, joten lähdin matkaan pikkuvaihteilla, eli hirveästi pyörittäen ja vieläpä alamäkeen. Ensimmäisen ylämäen päällä pääsin yhteisymmärrykseen vaihteiden kanssa ja pääsin avustamaan Bolttia tehokkaammin. Seuraavana olikin jo kunnon alamäki mutkat, jotka ajoin kyllä turhan varovasti. Olimme startanneet radalle ilman adapteria ja tässä kohtaa huomasin myös unohtaneeni ajolasit autoon. Jatkuvasti piti tarkkailla vetonarua, ettei sujahda renkaaseen. Samaan aikaan väistelin Boltin tassuista lenteleviä roskia. Roskien väistelyn lisäksi pääsimme väistelemään runsasta määrää sauvakävelijöitä, muita lenkkeilijöitä sekä jopa kisaradalle parkkeerattua autoa.

Minun irvistys © Auvo Kuusinen

Boltin irvistys. © Auvo Kuusinen

Pyöräily itsessään oli mukavaa, oma kunto tuntui kestävän erittäin hyvin. Radalla oli yksi hurjan pitkä (ainakin sillä hetkellä tuntui siltä) ylämäki, jonka päällä hiukan jo hapotti, mutta kuitenkin kokoajan edettiin hyvää vauhtia. 800 metriä ennen maalia näimme ensimmäisen kerran eteenlähteneen Tuiren selän. Ohitus tuli nopeasti ja siinä kohtaa vautiero oli sen verran suuri, että päästiin näppärästi jatkamaan loppukiriin. Tässä viimeisen kilometrin aikana sai jo ajaa itse aika varovasti, ettei naru tipahtanut liian alas. Sää oli todella kostea näissä aamun starteissa, ja se näkyi vahvasti koirien suorittamisessa. Boltilla roikkui kieli jo aivan polvissa ja paras särmä oli jäänyt vedosta pois loppumatkasta. Maaliin kuitenkin selvittiin.

Maaliin laskemassa. © Pertti Bruun

Loppupäivä kului kavereita auttaessa ja odottaessa. Luokkien väleihin oli jätetty todella pitkät välit, joten välillä meinasi ihan aika käydä pitkäksi. Onneksi paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa aika kului hiukan nopeammin. Ilo oli katsella erityisesti Boltin pentujen kilpailusuorituksia. Pienet pojat Make ja Väke starttasivat molemmat canicrossissa ja hirmu hyvännäköisesti vetivät lähdöstä maaliin. Samoin Boltin rakas serkku Ykä starttasi ensimmäisen kilpailunsa menestyksekkäästi. Lopulta Bolttikin pääsi starttaamaan vielä canicrossi sprintissä Matin kanssa. Matkaa oli reipas kilometri, mutta sää oli jo todella lämmin ja aurinkoinen, joten ei sen enempää matkaa olisi tarvittukkaan.

Matti ja Bolt © Pertti Bruun

Tuloksia odoteltiin myös hyvä tovi, mutta odotus kannatti! Boltin kanssa napattiin pyöräluokan ylivoimainen voitto 43sekunnin erolla kakkoseen. Henna ja Ykä pinkoivat canicrossissa kolmanneksi ja pikkumiehistä Make juoksi Kaitsun kanssa saman luokan toisiksi. Kirsi ja Väke voittivat vetenaari sarjan! Boltti voitti myös canicross sprinttiluokan Matin kanssa. Ihan huippuja koiria <3 Kotiin lähdettiin väsyneenä, mutta tyytyväisinä päivän suorituksiin.

Iso kiitos Nooralle pyörän lainaamisesta! Ja Hennalle matkaseurasta! Isoin kiitos lähtee kuitenkin Kirsi Sinda tmille! Viimeviikon alussa Boltti tuntui olevan jumissa. Takareidet olivat todella kireät ja hetken jäin miettimään että onnistuukohan kilpailu. Hieronta on ollut Boltille kuitenkin todella hyvä hoitomuoto, joten paniikki soitto Kirsille. Kirsi järjesti täyteen kalenteriinsa meille ajan keskiviikko illalle, joten saatiin koira kisakuntoon! Kireys katosi jo seuraavaan aamuun mennessä ja koira tuntui välittömästi pirteämmältä. Kiitos <3

My week

Viimeisimmän blogipäivitykseni alle tuli kommentti, jossa toivottiin katsausta sekopäiseen elämääni. Miten pyöritän arkea kaiken keskellä? Koulu, työt, pääsykokeisiin lukemiset, koiran treenit ja omat treenit sekä normaali arki ja kaiken tämän hulabaloon seassa pitäisi pysyä järjissään? Aina en ole täysin varma siitäkään, mutta tähän asti ollaan selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla.

"voisitko joskus kirjoittaa siitä, miten saat yhdistettyä koulun, koiran, harrastukset ja kaiken muun? Usein sanotaan, että älä ota koiraa opiskeluaikana yms yms, mitä mieltä olet tästä? Kiva postaus (taas)! teidän kuulumisia on kiva lukea"

 Otin haasteen vastaan ja päätin tehdä itsetutkiskelua viikon ajan. Kirjoittaa ylös kaiken mitä teen ja raportoida sitten sensuroimattomana tänne. Erityisen mielenkiintoista postausta tästä ei välttämättä saa aikaiseksi, mutta itselleni tämä viikko oli todella opettavainen. Tuntui että vähän jokaiseen väliin jäi ylimääräistä aikaa, minkä voisi hyödyntää vaikka mihin. Viikko ei myöskään ollut aivan täydellinen esimerkki alkuviikon luentojen opettajan sairastuttua. Kolme päivää tästä viikosta päätyi vapaiksi, vaikka aikalailla täyteen nekin päätyivät kaikenlaista tekemistä. Mutta asiaan, mitä tein viikon? Aloitetaan loogisesti sunnuntaista.

Joku treeni joskus, mutta samat herrat asialla

Sunnuntai 10.9.

7:00 Herätys

7:30 Aamupalaa, Boltin aamupissatus

8:30 Salille treenaamaan jalkoja

9:30 Kotiin vaihtamaan vaatteet ja töihin

10:00-16:30 Töissä

17:00 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen

18:00 Netflix 

19:00 Treenit Hyvinkään Sveitsissä Hennan ja Ykän kanssa. 

1. lähtö: Henna ja Ykä edeltä canicrossaten. Bolt ja minä kickbikella perään. 1,3km, yksi ohitus.

2. lähtö: Minä ja Bolt edeltä canicrossaten. Henna ja Ykä perään canicrossaten. 1,04km, pelkkää ylämäkeä ja paljon lenkkeilijöiden ohituksia. Loppuun Henna ja Ykä ohitti vielä meidät. 

Lopuksi: Ykälle suuntakäskyjen vahvistusta palkan avulla ja poikien jäähdyttely juoksutusta.

21:00 Kotona ja suihkuun ja iltapala

21:40 Nukkumaan

Maanantai 11.9.

9:00 Herätys

9:30 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-13:00 Parkkeerasin työpaikalleni Robert's Coffeelle läppärin ja pääsykoemateriaalien kanssa. Enemmän ja vähemmän ahkeraa lukemista hyvän kahvin äärellä.

13:00 Edelleen kahvilalla, mutta nyt jo uuden maastopyörän shoppailua fillaritori.fistä

14:00 Takaisin kotiin.

14:30 Uuden kodin vuokrasopimuksen kirjoittaminen, vakuutusyhtiön kanssa varastetuista pyöristä keskustelua (once again...), laskut, kelalle asumistuki hakemusta. 

16:00 Salille

Kova veto pyörällä. 15min niin kovaa kuin jalat jaksoivat. Lisänä treenasin kädet ja vatsat.

17:30 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen. Samalla tulevan muuton suunnittelua.

19:45 Juoksulenkille Boltin kanssa. 

Alkumatka Bolt hihnassa. Väliin polkujuoksua, jolloin poika pääsi juoksemaan vapaana. Takaisin kotiin taas kiltisti hihnassa ravaten.

21:15 Kotiin ja suihkuun

22:00 Pizzalle :)

23:00 Nukkumaan

Tiistai 12.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

7:15 Tieto, että koulupäivä on peruttu opettajan sairastumisen vuoksi. Koko päivän plääni uusiksi.

7:30-10:00 Pääsykokeisiin lukemista (olen siis jo koulussa, mutta haluan vaihtaa sairaanhoitaja koulusta ensihoitajaksi, siksi jälleen pääsykokeet)

Syksyksi uuttalookkia :)

10:30-13:30 Kampaaja. Hampputukka lähti :)

14:00 Rakkaan ystävän Oton kanssa syömään sushia.

15:00 Tuusulaan moikkaamaan pikkuveljeä, joka kaipasi isosiskon läsnäoloa. Bolt mukana ja pääsi leikkimään pitkästä aikaa Kodan ja Popon kanssa. 

19:00 Takaisin kotona. Löhöilyä kotisohvalla.

20:00 Salille. 

Pyöräilyä matalilla sykkeillä. Oman pyörän puutteen vuoksi, on pyöräily tuntumaan haettu juurikin kuntosalilta.

21:00 Netflix, Boltin iltapissat

22:00 Nukkumaan

Keskiviikko 13.9.

10:00 Herätys, aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-14:00 Peruttujen koulupäivien korvaavat tehtävät

14:00 Lounasta (pastaa)

15:00 Vetotreenit

Distance vetotreeni kickbikella pitkästä aikaan kunnolla päiväsaikaan. Keli oli lämmin, lähes kuuma. Hyvinkään Sveitsissä, lähtö jäähallin kohdilta. Vedettiin 10min erittäin vaihtelevassa maastossa. Säästä johtuen yksi pysähdys 2,3km kohdalla. 4,4km ja 26,3km/h keskinopeudella. Tällä kertaa vain kolme ohitusta, kaikki ilman ongelmia. Loppuun jäähdyttelyt futiskentällä juosten. 

16:00 Kotimatkalla kaveria moikkaamaan ja kaupassa käynti.

17:00 Boltin manikyyri: kynsien leikkaus ja tassujen rasvaus

17:30-19:30 Pääsykoemateriaalit

19:30 Suihku

20:00 Boltin iltapissatus ja iltapala (molemmille)

21:00 Nukkumaan

Torstai 14.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-16:00 Koulupäivä
17:00 Kotona
17:10 Boltin lenkki ja vähän työasioiden hoitoa samalla.
18:00 Täydellinen väsymys. Netflixiä ja ruokaa. Treenit skipattiin tällä kertaa molempien osalta.
21:00 Boltin iltapissat ja nukkamaan.

Bolt ja Väinö tekee remppaa <3

Perjantai 15.9.
6:00 Herätys
6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-13:00 Koulupäivä
14:00 Kotona ja ruokaa
15:00 Porras treenit

Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäen portaissa kovat treenit. Bolt juoksi mäkeä samalla ylös alas pitäen huolta etten minä laiskottele treenatessa. Sarjat tuli vedettyä sen verran kovaa että jalat sheikkasi oikein kunnolla. Silti loppuun vielä canicrossia 800metriä pelkkään ylämäkeen. Loppu jäähdyttelynä palloleikkejä.

16:30 Frisbeegolfia poikaystävän ja kavereiden kanssa. Hävisin komeasti +49 tuloksella :D

18:30 Pizzaa (taas... :D )

20:30 Netflix ja Boltin iltapissat

21:30 Nukkumaan

Lauantai 16.7.

6:00 Herätys, aamutoimet ja Boltin aamupissatus

7:00-14:30 Työvuoro

8:30 ensimmäiset pahoinvoinnin oireet

12:30 kotiin kärsimään ilmeisesti ruokamyrkytyksestä (pitserian alkusalaatti syypäänä??) 

17:00 Kroppa täysin tyhjentynyt, pari tuntia unta alla ja päivän ensimmäinen ateria helpottivat oloa sen verran että Boltin kanssa päästiin kävelylle.

18:00 Hennan kanssa vielä koiria juoksuttamaan. Bolt ja Ykä pitivät huolta toistensa juoksuttamisesta kun Hennan kanssa juoruiltiin kävellessä soramonttua ja laskettelurinteitä ympäriinsä.

20:30 Kotiin ja Netflixiä

22:00 Nukkumaan

Viikkoon mahtui monta yllättävää käännettä. Ei ole ihan perus minun arkea kuitenkaan ruokamyrkytykset ja noin useat pizzalla käymiset, saati sitten jopa kolme vapaapäivää yhteen viikkoon! Treenejä kertyi viikon aikana ihan huomaamatta aika paljonkin. Ruokaa taas tuntuu, että syön aivan liian vähän, tai ainakin sellaista oikeeta kunnon ruokaa. Toinen mihin kiinnitin huomiota tätä projektia toteuttaessa oli Boltin yksin viettämät ajat. Raukka on todella pitkiä päiviä yksin, kun pitkät koulumatkat ja koulupäivät vievät aikaa. Kerran päivässä on kuitenkin aina tavoitteena saada pojulle jotain aktiviteettia, joko treenien tai muun touhuamisen muodossa. 

Yksi kysymys oli mitä mieltä olen koiran ja opiskelun yhdistämisestä. Suoraan sanottuna se ei kaikille sovi, mutta jos heti pentua suunnitellessa tiedostaa sen faktan, että se koira vie aikaa, samoin opiskelu. Niiden yhteensovittaminen vaatii vaivannäköä. Kyllä itseänikin on useasti harmittanut jättää uusien ystävien kanssa vaikka kahville lähteminen väliin, koska kotona odottaa Bolt. Tämän hetken tilanteeseen tulee kuitenkin helpotusta muuton myötä kun nyt menee päivästä kolme tuntia pelkkiin koulumatkoihin, jotka tulevat vapautumaan kaikelle muulle. Vaikka välillä harmittaa jättää jotkin kissanristiäiset väliin koiran takia, on se kuitenkin suurimmaksi osaksi pelastus. Bolt on se voima mikä saa minut kipittämään vauhdilla koulusta kotiin ja vetämään lenkkikamppeet päälle sen sijaan että lähtisin päiväkaljoille ja siitä kaikenmaailman opiskelijabileisiin harva se päivä. Tämmöinen elämän tyyli sopii minulle, mutta koiraa harkitessa pitääkin tiedostaa se, että mitä itse haluaa siltä seuraavalta 15 vuodelta, kun se koira siinä mukana kulkee. 

Näin sitä kummasti huomaa uusia puolia omassa rutinoituneessa arjessa, kun vaikka sen viikon ajan kirjoittelee kaiken ylös. Suosittelen ehdottomasti kaikille! En usko että itse lopetan tähän (ainakaan en ole vielä lopettanut). Voi olla vuosienkin jälkeen hauska tarkastella että mitä sitä on oikein 21 vuotiaana touhunnut päiviensä iloksi. 

Ja vielä kiitos anonyymille postaus toiveesta! Näitä saa heitellä ilmaan, ja koitan niihin parhaani mukaan tarttua.

Pohjalta on hyvä ponnistaa !

Kesä on ohi. Tai kesä jota ei oikein ollutkaan. Lomailla ehdin neljä viikkoa, joista kolme meni keuhkoputken tulehduksessa netflixin ja antibioottien kanssa, neljäs Espanjassa rannalla lojuen.

Vaihtelua elämään, kun lomailee välillä ilman koiraakin :)

Loma alkoi sairastumisen lisäksi pyörän katoamisella. Lähes kaksi kuukautta sain uutta ihanuuttani pitää, ennen kuin joku kiero vei ihanan aarteeni taloyhtiön pyöräkellarista - jälleen. Taas väännän vakuutusyhtiön kanssa aiheesta maastopyörä, tosin ensimmäisestäkään varastetusta en ole vielä rahoja saanut, joten uuteen pyörään ei ole varaa ja kisakausi on aivan nurkan takana. Mutta keskitytään positiiviseen! Flunssa on nyt kaadettu, ja koiran tassu todettiin toissapäivänä treenikuntoiseksi (tikkien poiston jälkeen siis Boltin tassun haava repesi uudelleen ja parantuminen aloitettiin alusta...).


Jälleen kerran siis treenikausi alkoi erittäin rikkonaisesti, mutta tästä viikosta alkaen ollaan päästy arkeen ja treeneihin kiinni. Syksy tulee olemaan erittäin tiukasti aikataulutettu. Uusi koulu alkoi tämän viikon tiistaina, työt jatkuu edelleen tässä ohessa, asuntoa etsitään pääkaupunkiseudulta erittäin tiiviisti, joten muuttokin on jälleen edessä. Kaiken tämän rinnalle pitäisi mahduttaa koiran treenit ja omat treenit, joissa tavoite kuitenkin siintää Puolan MM-kilpailuissa. Peruskuntopohja on tälle kaudelle hyvä, parempi kuin koskaan ennen. Sairastelusta huolimatta jaksan vielä tällä hetkellä uskoa omaan jaksamiseen selviytyä syksyn urakasta. Saa nähdä miten mieli muuttuu tässä ajan kuluessa :D

Boltin liikuntakiellon aikana harrastettiin erilaista viihdettä, kuten kahvilassa käyntiä

Syksyn aikana tarkoitus aktivoitua aikataulujen sallimissa rajoissa myös blogin päivittelyssä. Kuulumisia, treenien sujumisesta sekä tietysti kisojen analyyseja lukijoiden iloksi.
Kiitos kun kuljette mukana meidän harrastuksessa !

Not so Happy Birthday

Kesä on meille ollut aina hyvin pitkälti lomailua. Tänä kesänä hiukan aiempia vuosia vähemmän. Innostusta treeneihin on ollut kohtalaisesti ja nyt kun mahdollisuudet koiran kanssa yhdessä treenaamiseen on olleet hyvät jo ihan viileiden säiden ansiosta, niin onhan polkuja tullut tallattua vaikka kuinka paljon.

Ajatukset siintävät jo Puolan MM-kilpailuissa, ja fokus treeneissäkin on ollut hyvin peruskunto painotteinen. Salillakin olen käynyt satunnaisesti kun on viitsinyt, mutta lähinnä ollaan juostu, potkittu ja poljettu pitkin metsiä. Kesäkuu lomailtiin vanhassa lapsuuden kodissani keskellä metsää Boltin ja Pixelin kanssa kolmistaan. Lähes kaikki lenkit mentiin uudella hienolla maastopyörälläni!! koirien juostessa vapaana mukana (parasta terapiaa ikinä). Kävi meillä myös Boltin serkku Ykäkin yhden viikonlopun kyläilemässä.

Ykä, Popo, Koda ja Bolt

Nyt kaupungissa ollaan keskitytty uusien ja käyttökelpoisten maastoreittien etsimiseen lähialueilta. Upeita paikkoja on löydetty ja siinä samalla on kilometrejä kertynyt ihan mukavasti sekä minulle että koiralle. Aina eiliseen asti.

18.7. on Boltin syntymäpäivä. Tänä vuonna tuli mittariin kolme vuotta ja pitihän tätä saavutusta juhlistaa. Vapaapäivän kunniaksi ajettiin hieman kauemmaksi seikkailemaan ja lähdettiin valloittamaan uusia ja tutkimattomia polkuja. Tällä kertaa juosten kartta kädessä. Löysimme aivan loistavia reittejä, joissa pelkoa toisiin ihmisiin törmäämisestä ei pahemmin ollut. Kolme peuraa ja mustikoita löytyi kyllä matkan varrelta. Viiden kilometrin polkujuoksentelun jälkeen löysimme itsemme järvenrantaan, jossa pidimme taukoa. Bolt kahlaili rannassa ja minä nautin auringosta. Pian olikin aika jatkaa matkaa ja silloin huomasin veriset tassun jäljet takillani ja pitkin poikin kalliota. Boltin takatassusta anturoiden välistä pulppusi valtavasti verta. Pieni paniikki itselle päälle samantien. Auto on kaukana ja minusta ei ole Bolttia juoksuttamaan tai kantamaan niin kauas. Ensimmäisenä mieleen tulleista Väinö oli töissä ja Henna Tsekeissä. Onneksi työkaverini Otto ja hänen äitinsä lähtivät koiran pelastusoperaatioon!

Ensimmäisenä soitto Eläinlääkäriasema Animukseen, että päästäänkö sisään jos tullaan heti. Ensiapuna kiedoin juniormaajoukkue paitani Boltin käpälän ympärilleni ja kiiruhdimme noin kilometrin matkan lähimmälle tielle. Vartin verran odottelimme kyytiä, jonka jälkeen kaahailtiin ensin takaisin minun autolle, josta kaahasin Boltin kanssa suoraan Animukseen ja juosten sisään. Käytävät täyteen verta ja suoraan huoneeseen kartoittamaan tilannetta. Ihanat hoitajat paikkasivat pikaisesti vuodon tukkoon ja hyvin pian saimme myös eläinlääkärin paikalle kartoittamaan jatkoa. Haava oli syvä ja erittäin vaikeassa paikassa, joten Boltti nukutettiin jotta päästiin tutkimaan tarkemmin. Vuoto ei meinannut loppua millään ja koko operaatio oli erittäin verinen. Pääsin avustamaan eläinlääkäriä pitelemällä Boltin ommeltavaa tassua. Erittäin mielenkiintoista katseltavaa, mutta siinä ehkä kahden tikin jälkeen oma jännitys ja muutaman tunnin kestänyt stressitila yhdistettynä noin kuuden tunnin syömättömyyteen kävivät päälle ja minulta pimeni näkökenttä. Onneksi eläinlääkäri ja hoitaja olivat hyvin tilanteentasalla ja saivat napattua minut istumaan lattialle ennenkuin saatiin lisää tikattavaa. Vuoto saatiin loppumaan ja haava siistiksi. Rauhassa saatiin heräillä, jonka jälkeen suunnattiin kotiin. 

Sitä ei oikein tajuakkaan kuinka paljon tuollainen tilanne vaikuttaa omaan itseensä. Olin koko illan aivan zombi. Nälkäkin heräsi vasta sitten, kun sain veret pestyä omasta kropasta ja vaatteista. Bolttikin heräili liikkeelle päästyään aika nopeasti. Kulki koko illan sitten takakontissa että pystyin vahtimaan pojua tiiviisti. Yönkin nukuin vielä sohvalla mahdollisimman lähellä potilasta. Tänä aamuna riittääkin jo virtaa vähän liikaakin... Viikko kun pitäisi olla ottamatta käytännössä yhtään juoksu askelta :D

Hiukan oli erilainen synttäripäivä pojalla, ja astetta kalliimpi "synttärilahja". Onneksi on ihmisiä jotka auttavat hädän hetkellä <3 Jättimäinen kiitos kuuluu ehdottomasti Otolle ja hänen äidilleen sekä Animuksen ihanalle henkilökunnalle! Ammattitaitoista mutta samalla niin mukavaa henkilökuntaa ainakin minä odotan eläinlääkärikäynnillä ja juurikin sitä löytyy Animuksesta <3

On se niin rakas <3

The DogRiders training camp 2017

Lomailu ja höntsäily painotteisen kevään jälkeen oli hyvä kerätä urheilukamppeet autoon ja kokoontua yhteen lukuisten hyvien ystävien kanssa viettämään valjakkourheilupainoitteista  pitkää viikonloppua. The DogRiders treenileiri nimellä kulkenut viikonloppu oli isoin ja samalla kirkkaasti tasokkain valjakkourheilu leiri Suomessa ikinä. Osallistujat olivat pitkälti Samuli Nissisen kasvatteja omistajineen, ystäviä ja tuttuja kasvoja kisaradoilta. Onnekseni olin yksi näistä reilusta kolmestakymmenestä osallistujasta.

Saavuin leirille hiukan muiden jälkeen ja pääsin suoraan mukaan treenihulinaan. Aamut aloitimme aina useamman tunnin treeneillä ihmisten kesken, päivällä keskustelimme, rentouduimme ja opimme valtavasti teoriaa sekä illalla oli vielä aika testata opittuja koirien kanssa. Painotus leirin ohjelmassa oli yhden koiran kärryssä ja koirapyöräilyssä. Leirin vetäjät olivat kirjaimellisesti maailman parhaita, kun kickbike tekniikoita oli saapunut vetämään Suomen oma Kai Immonen (maailman parhaita kickbike potkuttelijoita ja valjakkourheilija) sekä yksi suurimmista idoleistani valjakkourheilun osalta ikinä: Igor Tracz Puolasta (moninkertainen MM- ja EM-mestari koirapyöräilyssä sekä neljän koiran luokissa). 

Viime kesänä varastetun kisapyöräni tilanne on edelleen auki vakuutusyhtiön kanssa, joten viimeisimmästä maastopyörälenkistä on vierähtänyt jo lähes vuosi. Lainapyörillä starttasin jokaiseen mahdolliseen pyörätreeniin. Kickbike treenit kiinnostivat toki myös, mutta täytyi nyt hyödyntää suhteellisen ainutkertainen mahdollisuus Igorin opeista.

Tätä mieltä minä ja Bolt oltiin leiristä !

Ai mitenniin kaaduin pari kertaa?

Jokaisen treenin avaamiseen en nyt lähde, mutta yleisesti ottaen olin pahasti hukassa! Reitit ja harjoitukset olivat erittäin teknisiä (ainakin minulle :D ). Ihmistreenit painoittuivat maastopyöräilyyn sekä pyörän hallintaan. Vieras pyörä ilman lukkopolkimia toivat treeneihin valtavasti epävarmuutta. Lajinomaisten treenien täydellinen puuttuminen taas teki minusta jälleen täysin aloittelijan pyörän selässä. Kahdesti putosin portaista pyörällä ja kerran lensin nurin äkkijarrutuksen seurauksena. Muuten pystyssä pysyin ja sain jopa kehuja itse mestarilta. Liian monta kohtaa oli missä yksinkertaisesti rohkeus petti, eikä luottamusta omaan ajamiseen meinannut löytyä sitten millään. Suomalaisella sisulla kuitenkin sätkin kaikista treeneistä läpi enemmän tai vähemmän kunnialla. Leiri ja sen vaativat harjoitukset osoittivat kuitenkin omasta ajamisesta ne kohdat joihin täytyy alkaa keskittymään, heti kun pyörän saa alle! Erityisesti huomasin omasta ajamisestani vauhtitreenien puutteen. Osaan kyllä ajaa teknisesti ihan okei, mutta heti kun mukaan heitetään kova vauhti, lähtee virheiden määrä ja jarrujen käyttö eksponentiaaliseen kasvuun. Tämä on valtava ongelma koirapyöräilyssä, jossa keskinopeudet ovat lähes poikkeuksetta yli 30km/h.

© Stefan Vehkoja

Haasteista huolimatta hymyilytti © Jenna Kanko

Kickbike treeneihin osallistuin vain lauantai aamuna, jolloin koko leirin väki tutustui lajiin (myös Igor!) Vaikka viimevuosien treenit on tehty ilman koiraa ja koiran kanssa juurikin kickbikella, muistutti treeni ikuisuus ongelmastani. En yksinkertaisesti saa potkun frekvenssiä tarpeeksi ylös. Pitkät "juntta"-potkut toimii ja kulkee, mutta kunnon pyöritys jää lähtökiihdytyksissä ja loppukireissä todella vajaiksi! Onneksi kickbike on nyt jäänyt meillä sellaiseksi treenailu/ oheislajiksi, joten tästä puutteesta ei tarvitse sen suurempia stressata. 

Leirin teoria osuudet olivat erityisesti itselleni mieleen. Aina kun Igor tai Kaitsu kertoilivat pyhiä salaisuuksiaan treenamisesta kuuntelin tarkkana (kirjoitin kaiken ylös) ja yritin imeä itseeni kaiken sen valtavan määrän informaatiota. Erityisesti tutustuminen Igorin pyörään oli erittäin valaiseva kokemus. Kunhan vakuutusyhtiö tekee päätöksiä vanhan pyöräni suhteen, niin pääsen hyödyntämään uutta tietoa uuden pyörän tuunaamiseen/ kokoamiseen. 

Kaiken oman oppimisen ohessa opin Boltistakin taas uutta. Tai oikeastaan varmistin vanhaa tietoa. Uskomaton eläin onnistui yllättämään kuskinsa kahdessa kolmesta treenistä. Torstain kickbike veto oli hyvin perus tasaista Bolt laatua. Perjantaina rääkättiin kuskeja ylämäki canicross treeneissä. Tässä treeneissä pääsin ihastelemaan Boltin periksiantamattomuutta ja voimaa. Otus kiskoi minut, maailman onnettomimman juoksijan, ylös jyrkkää mäkeä yhteensä kolmesti. Kahdesti näistä "kisattiin" voittoisasti Boltin siskoja vastaan, joiden perässä juoksijat olivat kuitenkin satakertaa enemmän juoksijoita kuin minä ikinä. 

© Stefan Vehkoja

© Stefan Vehkoja

© Stefan Vehkoja

Lauantain vetotreenit olivat kuitenkin ehdoton oma suosikkini. Kovaa, kapealla polulla ja aikaa vastaan. Osa porukasta oli treenannut tällä radalla jo torstaina, mutta nyt "kilpailimme" kaikki samalla baanalla. Osa porukasta pyörillä ja osa kickbikeilla. Itse menin jälkimmäisellä, koska vieras pyörä ja Bolt ei olisi ollut hyvä yhdistelmä tuolla radalla. Torstaina kiersin rataa jo Jenni Kreivin Ässällä, joten rata oli tuttu. Silti jännitti miten Bolt (ja minä siellä Boltin perässä) selviäisi serpenttiini poluista ja lukuisista tiukoista mutkista. Me kuitenkin pärjättiin. Paremmin kuin ikinä olisin uskonut! Bolt veti kuin viimeistä päivää, vain yhdessä noin 150° mutkassa epäröi hetken että minne, ja minäkin pysyin pystyssä, vaikka potkimaan en hirmuisesti uskaltanut. Aika 4:40, mikä oli paras kaikista radan kickbikella kiertäneistä naisista! Eikä miehistäkään jääty kuin noin 15s. Kovimmat kickbike ajat veti luonnollisesti Kaitsu. Ensin omalla koirallaan Lotalla (4:24), sitten Igorin Octolla (4:07) ja lopuksi vielä (kun kädet jo tärisi kiinni pitämisestä) minun pikku Boltilla (4:07). Tämä pieni kokeilu todisti aina vain vahvemmaksi tiedon siitä, että minulla on kultakimpale käsissäni. Boltin vauhti on aivan maailman huippujen tasoa <3 Ja sai poika nopeudestaan kehujakin! Minulta, kasvattajaltaan sekä itse koirapyöräilymestarilta ja tottakai Kaitsulta!

Bolt valmiina toiselle kierrokselle! © Stefan Vehkoja

Ässä! © Stefan Vehkoja

#fangirls

Päätapahtumien lisäksi leireily sisälsi paljon hyviä kavereita, naurua sekä hirmuiset määrät menoa ja meininkiä. Tunnelma oli katossa vahvasti ja jokainen ilta venyi pitkäksi hyvien juttujen äärellä, vaikka väsy painoi aivan valtavasti. Sisäinen fanityttöni hepuloi monta kertaa leirin aikana kun pääsin mm. handlaamaan Igorin Jamalia pyörätreenissä. Tälläiselle leirille kelpasi osallistua, ja koska vain lähtisin uudestaan! Kiitos! Eritysesti Jenni ja Samppa organisoinnista, Igor ja Kaitsu treeneistä, sekä kaikki leiriläiset mukavasta tunnelmasta, ja tietysti Stefan kuvista ja erityisesti vielä rikkinäisen jalan teippauksesta!

Thank you!

© Jasmin Köcher

Back in business - Ohkolan kevätajot 2017

Erittäin sujuvasti olen onnistunut välttelemään blogin päivitystä koko kevään. Tosin eipä me olla mitään tässä oikein tehtykkään. Toivuttu talven haavereista rauhassa, kerätty kasa uusia vammoja kevään kunniaksi ja käytiin me vammaisurheilija tiimillä kisaamassa keväisen mutaisessa Ohkolassa.

Komea pieni mies <3 © Auvo Kuusinen

Tosiaan Boltin tassun parantelun jälkeen aloitimme rauhassa juoksemis harjoittelut. Koska etelän jäätikkö kelit jatkuivat pitkälle huhtikuuhun, opettelimme juoksemaan kauniisti vierellä. Tassu parani, minun kunto koheni ja lumet suli. Kaivoimme frisbeen stadiumin ale-laarista ja lähdimme ulos. Ehkä kuudes heitto, ja tampio koira juoksi sokeana päin betoniporsasta. Molemmista etu raajoista nahkat pois, toiseen haava aivan lihakseen saakka. Myös koko koiran vatsa raapiutui vereslihalle. Ja taas oltiin sairaslomalla. Ahkeraa putsausta ja pikkuhiljaa otus piristyi! Ainoa isompi miinus oli jäykkyys. Koko koira meni tällistä aivan jumiin ja hiukan alkoi puntti tutisemaan, että päästäänkö me koko keväänä kisaamaan.

Uskaltauduttiin koti kisoihin Ohkolaan. Lauantai 22.4. sisälsi täydelliset ainekset perinteikkääseen Ohkolan kevätajoon. Luvassa oli aurinkoa, rakeita, lunta, räntää, vettä, kuraa ja mutaa. Täydellistä siis! Lähdin kilpailuun täysin fiiliksellä, että mennään pitämään kivaa. Kivaa meillä olikin! Startattiin aamupäivästä, kun keli oli vielä lähes aurinkoinen.

Startista ©Auvo Kuusinen

©Auvo Kuusinen

Rapa roiskuen kiskottiin pehmeällä radalla. Ilman ohituksia, omaan suoritukseen keskittyen. Kickbike oli alla ensimmäistä kertaa koko keväänä, ja täytyy myöntää, että ikävä oli! Oma jalka nousi korkealle, mutta kovaa frekvenssiä ei potkuun vielä löytynyt. Bolt juoksi tasaisesti, mutta selkeästi lyhyellä laukalla. Nopeilla osuuksilla tuntui, että maksimeista jäätiin aivan valtavasti. Koko koira tuntui jumittavan. Maaliin kuitenkin selvittiin, ja tavoite saavutettiin! Kivaa oli, samoin kuraa joka paikassa.

Vielä nousee jalka :D ©Kimmo Virkki

Nopeet lasit ei ihan nopeuttanut tarpeeksi tällä kertaa :D ©Kimmo Virkki

Maalisuoralla ©Auvo Kuusinen

Maalissa! ©Auvo Kuusinen

Maaliin tultua, oli Boltin aika jo alkaa valmistautumaan seuraavaan starttiin. Poju pääsisi pitkästä aikaa canicross luokkaan, tällä kertaa kiskomaan Jade Halmetta. Hyvät juotot ja verryttelyt starttien välissä. Vähän raekuuron välttelyä lämpöisessä autossa ja sitten oltiinkin taas valmiina matkaan. Startti viivalla Bolt vaikutti täysin palautuneelta ja meno haluja löytyi (ja kuului)! Hitaampi tahti näytti myös sopivan Boltille. Juoksu näytti paremmalta, kuin kickbiken edessä, ja Jaden mukaan koko suoritus oli ollut perinteistä Bolt-laatua! Tuloskin oli sen mukainen, Jaden sairasteluista huolimatta.

Jade ja reipas veturi Bolt ! © Kimmo Virkki

 Päivän kruunasi vielä lasten luokat, joihin osallistui tällä kertaa hurjat kolme kappaletta Ignatiuksia. Niklas 10-13 -vuotiaiden kickbike luokkaan Popolla, Miska ja Miro lasten koirajuoksuun Kodan kanssa. Kaikki pojat kisasivat hurjan hyvin ja olivat tyytyväisiä suorituksiinsa (paitsi Miroa vähän harmitti, kun kaksoisveli Miska sai käyttää Kodaa ensin, jolloin Mirolle jäi väsyneempi koira :D )
Niklas voitti luokkansa (ainoana osallistujana) aivan upealla suorituksella. Popo kuunteli Niklasta ja veti kovaa koko matkan, ja mikä parasta Niklas potki ja teki töitä koko kisamatkan, vaikka tällä kertaa edessä oli oikeasti vetävä koira. Miska sijoittui lasten kisassa toiseksi ja Miro kuudenneksi (muistakaa se väsynyt koira :D ).

Kuvia pojista kisoissa, saa isosisko olla ylpeä! © Kimmo Virkki

 

Kisat oli ja meni, ja tyytyväisiä ollaan. Tehtiin Ohkolan jälkeen vielä päätös, että meidän kevät kausi oli tässä. Säästellään syksyyn, jolloin kisoja on kierrettäväksi melkein kesästä lumien tuloon saakka. Nyt keskitytään Boltin vetreyttämiseen, ja rakennetaan kuntoa sinne syksylle (se kunto alkaa pikkuhiljaa näkymään ja tuntumaan). Vaikka Boltin treenit ovat olleet pitkälti "jäissä" kevään, on kuskia rääkätty salilla, lenkkipoluilla ja portaissa aivan tuskan hikeen ja kyyneliin asti. Vanha polven vamma meinaa aavistuksen jarruttaa kehitystä, mutta pienillä askelilla rakennetaan pohjakuntoa, ajatuksena lähestyvät Puolan MM-kilpailut.

Vammaistiimi pääsi palkinnoille <3 1. Tuomas Notko 2.Maria Viitahalme 3. Minä&Bolt