Viikonloppu täynnä SM-kilpailuja - Happy Dog Race

Paljon on mahtunut venytettyyn viikonloppuun. Tampereen SM-viikot, Rautavaaran Happy Dog race kilpailijan sekä talkoolaisen silmin.

Viime torstaina töiden loppuessa starttailin juuri huollosta tulleen fiatin kohti Tamperetta. Boltin kanssa matkattiin esittelemään valjakkourheilua SM-viikoille. Majoituimme Nokian Edeniin, jossa Bolt pääsi nukkumaan huskien sekaan koiratraileriin, ja minä sain nauttia hotellin pehmoisesta sängystä. Kylpylä tuli testailtua ja aamupalalla syötyä ainakin viiden ihmisen edestä. Itse tapahtumapaikalla Tampereen messukeskuksessa oli ensivaikutelma suhteellisen kammottava. Paikka jossa piti hiihtää oli yksi lumikasa. Traktorilla levitettiin lumet pieneksi kentäksi parkkipaikalle. Aitasimme baanan ja sitten päästiinkin kokeilemaan. Ei siinä pitkää matkaa päässyt vetämään, mutta sen verran että vähän edes havainnollistaisi. Harmi vain että perjantaina kaikki yleisö koostui vain kolmesta innokkaasta koululaistytöstä sekä tapahtuman some vastaavista. Tapahtuma oli nopeasti taputeltu kasaan mun osalta. Matka kohti Rautavaaraa ja Happy Dog racea alkoi. Yhden pysähdyksen taktiikalla Suonenjoelle, mistä kyytiin Jasmin ja Patrik. Pitkän päivän päätteeksi pääsin kömpimään takapenkille Boltin kainaloon nukkumaan ja auto selviytyi Paten ohjastamana loppumatkan.

Lauantai aamu valkeni hurjan jännityksen kanssa. Oli aika kilpailla jälleen SM-mitaleista. Tällä kertaa kahden koiran hiihtoluokassa ja vieläpä aikuisissa naisissa. Kilpailin kisan Boltilla ja Boltin äidillä Merrillä. Lisäjännitystä kisaan toi Merrin juoksut ja tietysti se, että en ollut tätä kisaa ennen mennyt ikinä kahdella koiralla kilometriä pidempää matkaa. Tottakai jännitti omat pärjäämis mahdollisuudet aikuisten luokassa. Kovia nimiä oli ilmoittautunut, mutta mitalia lähdettiin hakemaan. Harmiksi kuitenkin neljä seitsemästä kilpailijasta jäi tulematta kilpailuun, ja jouduimme SM-arvon pelastamiseksi yhdistelemään jälleen luokkia. Lähtöviivalla ei ollut kaukana, ettei aamupala kivunnut ylös.

Merri ja Bolt maalilinjalla

Matkaan lähdettiin kovaa! Lunta tuli taivaan täydeltä ja hiihtolasit olivat jääneet matkasta. Ensimmäiseen kolmeen kilometriin en nähnyt yhtään mitään. Ehdin havaita hurjan montun ladussa, mihin melkein sukelsin komeasti. Latuvahti kuitenkin tsemppasi, että meni paremmin kuin monella muulla. Metsiksen hurjin nousu - ensin seinä jyrkkä, perään puolisen kilometriä ns normi nousua - meni ylös kokonaan wasperilla. Bolt hiukan ihmetteli aluksi että ootko tosissas, mutta Merri mamma näytti kokeneena mallia. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli vastaan hölkkäilevä Kaitsu. Vikkelään pomppasi hankeen pois alta. Seuraavaksi alkoi suksi tökkimään, luistoi katosi kokonaan. Sitten katosi latu. Baana kapeni ja lunta alkoi ladun pinnassa olla riesaksi asti. Tasatyöntö oli ainoa keino koirien avustamiseksi. Useampaan otteeseen olin naama lähes ladussa. Mitä ihmeellisemmillä taidokkailla loikilla ja kropan vääntelyillä sain kuitenkin pidettyä itseni pystyssä. Loppulenkistä ohitettiin vielä Samppa, joka juoksi kohti maalia. Hyvin ohitti Merri isännän, vaikka väsykin alkoi jo painamaan. Molemmat koirat vetivät hyvällä temmolla, ainoastaan alamäissä piti hiukan jarrutella, ettei seisinki Boltin ja Merrin välillä kiristyisi. Lähes heti maaliin päästyämme Bolt tajusi että Merrihän tuoksuu hyvältä... Onneksi ei sen aiemmin! Omalta osalta hiukan alisuoriutuminen, koirien osalta oikein loistava suoritus! Näillä eväillä napattiin SM-pronssia. Sijoitus olisi voinut olla parempikin, mutta ratkaisevina osina pidän aikaa, keskinopeutta ja eroa kärkeen. 22.30min/11km on hyvä suoritus tuommoisessa uppolumessa. Keskinopeudeksi tuli noin 29km/h.

Palkintojen jaossa oli maskottina Boltin sisko Rilla <3

Kisojen jälkeen liityin talkoo porukkaan Jasminin ja Patrikin seuraksi. Ilta meni vilauksessa. Syötiin hyvin, saunottiin, rakenneltiin seuraavan päivän yhdistetyn vaihtoalueita ja tampattiin latupohjaa... Aina ei ihan yhtä tyylikkäästi, mutta pelkkiä kehuja taisi seuraavana päivänä tulla ;)

Sunnuntai aamuna kömmimme yhdeksäksi toimistolle. Naisten yhdistetystä oli jäänyt ikävästi SM-arvo pois yhden kisaajan kotiin jäätyä. Olin torstaista asti heittänyt läppää, että voisihan sitä kokeilla ja pelastaa SM-arvon. Harmi ettei ollut pulkkaa eikä koiraa ja vielä vähemmän kokemusta. Kummasti ne löytyivät sunnuntai aamuna. Tunti ja neljäkymmentä minuuttia ennen yhteislähtöä ilmottauduin leikkiin mukaan. Koiraksi Marika Tiiperin Timi, pulkaksi Olli Kolarin pulkka. Kokemusta ei pystynyt tuohon aikaan taikomaan. Konkarit heittivät parhaat vinkit juuri ennen starttia. Pulkan punnitukset ja painotukset sekä voitelut sain sohlailtua. Neljäkymmentä minuuttia starttiin. Kilpailunumero hukassa. Sukset vielä autossa ja startti viivalle matkaa paljon. Kaikki valmiina 10.20. Vain kaksikymmentä minuuttia ennen starttia. Pikaisesti kipitettiin Jaden ja Timin sekä pulkan kanssa stadion alueelle. Perhosia vatsassa miljoona. Vinkkejä lentelee joka suunnasta. "Tsemppiä" "Muista että kaatumalla häviää eniten". Starttiviivalle siirtyminen ja aika laittaa koira aisoihin. Jokin ei täsmää. "3minuuttia starttiin". Koiran valjaat ja pulkan aisat eivät sovi yhteen. Hups... 15sekunttia lähtöön. Muut lähtevät. Minä odotan apua joka on tulossa rautalangan muodossa. Aisa saatiin kiinni koiraan. Pulkka oikeaan suuntaan ja sauvat käteen. Koiran ympärillä pörrää lähemmäs kymmenen ihmistä. Pikainen lähtölasku ja takaa-ajoon. Annettiin naisille noin kolmen minuutin etumatka. Koko pulkka osuus hiihdeltiin yksiksemme näkemättä muita. Tein omaa suoritusta ja opettelin pulkan kanssa hiihtämistä. Hauskaahan se oli, eikä yhtään niin kammottavan vaikeaa kuin olin odottanut. Vaihtoalueella jätettiin pulkka matkasta ja jatkoimme vielä toiselle 7,5km lenkille. Väsynyttä oli meno jo tässä vaiheessa ja vaikka naruluokan kilpailijat menivät ohi, ei suurensuurta kiriä löytynyt oikein kummastakaan meistä. Tehtiin omaa suoritusta. Kisasta selvittiin vain yhdellä kaatumisella, ja muutenkin suhteellisen puhtaasti. Viidensiä/viimeisiä, hitaalla keskinopeudella, ja hurjalla erolla kärkeen, mutta kokemusta rikkaampana. En ole ikinä kyennyt kuvittelemaan itseäni hiihtämään pulkan kanssa. Nyt voin! Hyvä kokemus kokeneen koiran kanssa loi uskoa, että kyllä me Boltin kanssa vielä. Ja nyt itseasiassa aika pian.

Väsyneenä lähdettiin naruosuudelle

 Kotimatkalla ensin nukuin pahimmat univelat pois. Suonenjoelta kahvia ja hiukan ruokaa. Yksin ajaessa harrastin puhelin terroria vähän sinne sun tänne. Yksi näistä oli VULlin kilpailutoimikunta. Vielä ehdin ilmoittamaan itseni yhdistettyyn Norjan EM-kilpailuihin. Nyt alkaa armoton treenaaminen Boltin kanssa pulkan kanssa vetämisestä. Vähän alkaa jo jännittämään!

Kokonaisuutena viikonloppu oli rankka. Ihania ystäviä taas pitkästä aikaa! Paljon uusia juttuja! Paljon tuli juteltua ihmisten kanssa lajin nykytilanteesta (joka on muuten aivan perseellään...) sekä omista tähtäyksistä tulevaisuudessa. Mihin haluan panostaa ja mitkä tulee oikeasti olemaan ne "omat lajit". Saapi nähdä. Huikea viikonloppu, jonka paras osa oli kuitenkin kun pääsi ystävänpäivän iltana omaan sänkyyn oman kullan kainaloon.



Hyvät kisat takana! Kiitos järjestäjille ja super reippaille talkoolaisille! Kiitos Sampalle ja Marikalle koirien lainasta ja kiitos Ollille pulkan lainasta. Kiitos Jaana ja Terhi kisakuvista! Kiitos Patelle, Jasminille ja Jadelle! Hyvän kisaviikonlopun jälkeen on hyvällä mielellä jatkanut treenejä!

Tavoite saavutettu - koirahiihdon SM 2016

Aika tarkalleen puolitoista vuotta sitten, kun päätös saksanseisojan pennusta lyötiin lukkoon, asetin itselleni tavoitteen. Tavoitteena oli että nyt kun siihen koiraan panostetaan, niin panostetaan sitten täysillä. Heti kisa-iän täyttyessä kisataan. Ja kisataan tosissaan! Ja niinhän me tehtiin!

Alusta asti oli selvää että se olisi juurikin Bolt!

Bolt täytti kaikki odotukset, ja ylittikin ne, tänä viikonloppuna Tervolassa käydyissä koirahiihdon Suomenmestaruus kilpailuissa! Useamman päivän vääntämisen jälkeen olimme saaneet kasaan junioreille virallisen SM arvon, joten tavoitteena oli tietenkin virallinen SM-mitali. Tottakai haaveiltiin kirkkaimmasta mutta realistiset tavoitteet olivat hopeisessa. Kilpailtiinhan samassa luokassa poikien kanssa.

Kilpailu päivästä ei jännitystä puuttunut! Erehdyksessä hiukan ylijuottoa koiralle - pissaa tuli litra tolkulla. Pieni äksidentti, kun innokas vetokoira söi autosta luvattomia asioita juuri ennen starttia - otti päähän. Kauhun hetkiä kun super innokas vetokoira nykäisee pannan pois päästä ja ampaisee ladulle minuutin edelle lähteneen perään - luoksetulokäskyn testausta tositilanteessa. Luojan kiitos tuli takaisin, kuitenkin niin viimetipassa että lähtö oli hyvinkin lentävä - koira vyöhön, viivalle ja menoks! Itsellä pulssi noin tuhat ensimmäiseen mäkeen saapuessa.

Toiselle kierrokselle kääntyminen

Toisessa mäessä, siinä kisan isoimmassa nähtiin jo vilaus Hennasta ja Vitosta! Innoissaan painettiin tuhatta ja sataa mäki ylös, joka hiukan kadutti mäen päällä. Happi oli kohtalaisen vähissä. Radan tasaisempia osuuksia mentiin aika pitkälti Boltin tahdilla, minä tulin jalkavoimilla perässä itseäni samalla keräillen. Seuraava vilaus Hennasta saatiin ensimmäisen kierroksen loppupuolella. Tästä sai kivaa draivia omaan hiihtämiseen. Kolmas kohtaaminen oli ladun mennessä vastakkain, vain aita välissä. Boltin kanssa laskettelimme kohti "stadion kierrosta" ja Henna & Vito olivat juuri poistumasta sieltä. Ilme Hennan kasvoilla oli korvaamaton ja minunkin korviini kuului hämmästynyt lausahdus "mitäs hel*ettiä". Oltiin vissiin painettu aika kovaa !! Stadion kierros jännitti hiukan, vaikka Boltin kanssa oltiin paljon harjoiteltu toiselle kierrokselle lähtöä. Ja turhaan jännitin. Pieni mies lähti tykkinä uudelle kierrokselle! Hiukan mäessä jäi ihmettelemään vastaan tulevaa Tuomasta, ja siinä samalla ehti muutaman haukun luntakin napata. Isossa mäessä näin jälleen Hennan selän edessäni. Selvää oli, että oltiin saavutettu! Ja suhteellisen hyvinkin! Mäki kuitenkin oli rankka, ja vauhti meinasi tyssätä. Tuomas tuli kuitenkin vauhdilla perästä, joten pakkohan sitä oli jostain repiä sitä vauhtia. Viimeisen mäen päällä ennen maalia Tuomas sujahti ohi. Saatiin Boltin kanssa hyvä peesi maaliin, kun en kauhean pitkää etumatkaa uskaltanut Tuomakselle antaa, etten siinä samalla luovuttaisi mitaliani muille tytöille. Maaliin tultiin aivan perätysten, hyvällä vauhdilla! Ja Bolt oli kuin ei olisi koskaan juossutkaan, vaikkakin lumi tuntui maistuvan. Lindaa ei näkynyt missään. Nyt jännitti enää minkä värinen mitali olisi meidän!?

Tulokset saapuivat ja biletys alkoi! Superkoira kiidätti meidät SM-hopealle selvällä erolla kolmoseen!! Tuomas voitti minuutilla ja sekunnilla, me toisia ajalla 18min 17sek (matka 8km), Henna ja Vito kolmansina meistä 28sek perässä! Linda oli neljäs ja Vera sinnitteli lainakoiran (joka vaihtui vielä kisaa edeltävänä yönä) kanssa maaliin ja viidenneksi. Kisasta jäi loistavaakin loistavampi fiilis! Niin sanottu taistelu voitto! Tähän tulokseen päästiin taistelemalla nuori koira, nuoren kouluttajan käsissä kisavalmiiksi puolessatoista vuodessa, haalimalla tarpeeksi kisaajia SM-arvoon, maksamalla satoja euroja kisaan päästäkseen. Isoin taistelu kaikista oli kuitenkin syvästä motivaatio kuopasta kapuaminen. Jalan murtuminen reilu vuosi sitten ja siitä seurannut melkein 4kk liikkumattomuus ajoi minut säälittävän surkeaan kuntoon ja hävisi siinä samalla motivaatio treenata. Nyt ei ole enään sitä ongelmaa, ja toivottavasti ei tulekkaan!

Juniorteam!

Kisojen lisäksi viikonloppu koostui pyöreästi noin 1745 ajokilometristä erittäin vaihtelevassa säässä. Lunta tuli isoina rätteinä, tiheänä tuiskuna, aurinko paistoi ja vettä satoi. Luojan kiitos ei tarvinnut yksin selviytyä tästä urakasta! Ihanaakin ihanampi apukuski taisi ajaa lopulta suurimman osan. Kotimatkaksi saatiin oma puheradio takapenkille papattamaan, kun Vera matkasi kotiinpäin junan sijaan meidän kyydillä. Yöpymispaikatkin löytyi useampien sukulaisten ja tuttujen kautta. Roskaruokaa tuli syötyä koko vuoden tarpeiksi, mutta myös erinomaista ravintolaruokaa Rovaniemen Scandic hotellissa! Ja ehdittiin me käväistä katsastamassa myös pulkkaluokkien SM-kilpailut Ounasvaaralla. Perjantai iltana klo 18.30 oli startti ja seikkailu päättyi tänään maanantaina klo 15. Paljon sitä ehtii yhdessä viikonlopussa :)

Haluan vielä kiittää tavoitteeseeni pääsystä Samppa Nissistä jälleen tästä uskomattomasta koirasta!, Heliä Boltin eläinlääkäri toimista, Hyvinkään Stadiumin poikia täydellisestä suksihuollosta, omaa rakasta työpaikkaani Robert's Coffeeta joustavuudesta ja kaikesta siitä teestä jota olen juonut flunssan karkoituksena ennen kisoja, SiMPeKiä ja UVUa sekä JuniorSleddogsport from Finland teamia,  Väinöä pitkistä hermoista kun jaksoi mun ja hullun kanssa matkata sekä kaikista eniten Veraa! Siskoani joka lähti kolmen päivän varoitusajalla toiselle puolelle Suomea kisaamaan (matkusti junalla, nukkuen sen lattialla la-su yönä), jotta Suomen juniorit saisivat ensimmäistä kertaa ikinä koirahiihto luokkaan virallisen SM-arvon. On tää hienoa !!

Nimensä veroinen

Steele - Bolt - Superkoira Bolt - Usain Bolt. Rakkaan pikkupentuni nimen innoittajat! Poju on kyllä tässä viimeaikoina todistanut olevansa nimensä veroinen!

Joulukuun onnettomuudet selätettiin hyvin ja miltein heti toipumisajan jälkeen päästiinkin treenaamaan lumelle! Ja täytyy todeta ettei mikään ole parempaa kuin Bolt, latu, auringonpaiste ja hyvät treenikaverit! Näistä elementeistä oli meidän kulunut viikonloppu kasattu <3

VUL juniorleiri jouduttiin perumaan lumenpuutteen vuoksi, mutta muutaman junnun kanssa kokoonnuimme tänne Hyvinkäälle treenailemaan omatoimisesti. Torstaista sunnuntaihin hurjan hauskaa seuraa, tehokkaita treenejä ja suhteellisen kaaottista menoa. Torstai päivällä oli minun aika muuttaa jälleen omaan kotiin takaisin Hyvinkäälle. Torstai iltana noudin Jonnan ja Boltin veljen Rallin Pasilan juna-asemalta. Pojat tapasivat ensimmäistä kertaa pikkupentu ajan jälkeen, ja olivat parhaita kavereita välittömästi. Perjantaina päästiinkin jo treenailemaan yhdessä! Tuusulanjärven jäällä pikaiset ajelut hangessa (ei oltu vielä löydetty hyviä baanoja). Auringon paistaessa risteilimme pitkin järveä vailla päämäärää. 3km vedot ja perään hurjaa juoksentelua pitkin hankea!

Lauantai aamuna saapui tiimin vahvistukseksi Jade Lahdesta. Jadella ei ollut mukana omaa koiraa, mutta kanssamme treenailemaan oli eksynyt liuta Uudenmaanvetokoira urheilijoita, joista muutaman koiran kanssa pääsi Jadekin suksille. Lauantai oli jäätävän kylmä päivä, mutta treeni kulki hyvin lanatulla baanalla satojen muiden hiihtelijöiden seassa. Ruuhkaa oli, mutta onneksi ohitukset ovat pomminvarmoja! 6km täyskierros ja pari kappaletta 1km pyrähdyksiä. Viimeisen kilsan pääsin hiihtämään Boltin ja Rallin kanssa yhdessä! Ja nyt ei voi kuin todeta että ihan oikeasti tarvitsen toisen seisojan! Sukset, kaksi innokasta seisojaa edessä, parempaa en ole vielä kokenut! Lauantai ilta meni nauraessa hulluna, syöden vähemmän urheilijamaisesti ja kaikesta mahdollisesta höpötellen.

Shoppailtiin juniorteam asuissa Hyvinkään kauppakeskus Willassa! Päitä kääntyi perään jatkuvasti :D

Sunnuntai aamuna vielä viikonlopun viimeisiin treeneihin! Ensimmäinen 5,4km kierros ilman sauvoja perässä seisten. Toinen 5,4km kierros itsekkin hiihtäen. Kolmas 1km pyrähdys taas Boltin tahtiin. Aina mennään laukalla. Lunta haukkaillaan vasta maalissa. Uudelle kierrokselle lähtövalmiina vaikka heti edellisen päätyttyä, vaikka kilsoja olisi takana jo se 10,8. Ylpeä tässä on pakko olla. Lapsi täytti eilen kisaiän ja on kyllä niin valmis kisoihin <3

Uteliaimmat ja kärsivällisimmät pääsevät näkemään Boltin ja veljet tositoimissa! Go Pron testiajelu :)

Urheilija ei tervettä päivää näe

Tällä kertaa minä olen ehjä. Koira ei.

Viime viikon perjantaina, iltalenkiltä, juuri kotiovella Koda oli livahtanut karkuun lenkillä olleelta iskältäni. Boltin paras kamu lähti karkuun, joten ipana syöksyi perään. Itse olin sisällä, kuulin iskän huudon, ja automaattisena reaktiona syöksyin ulos. Heti ovelta huusin Bolttia. Vilahdus pimeässä, tien suunnalta. Ensin Bolt pinkaisee pirteänä takaisin, Koda kipittää perässä häpeilevän näköisenä. Kodan olemus säikäytti pahasti. Koira joka ei ikinä tule kutsusta, jos vapaaksi pääsee, tuli luokse. Heti sisään päästyä tutkin Kodan jokaista karvaa myöten. Mitään ei näkynyt, koira kunnossa. HUH! Siirryin rapsuttelemaan Bolttia. Ja pian olikin kädet veressä.

Boltin toinen kylki oli aivan mudassa. Toinen kyynerpää auki. Syvä, iso ja repaleinen haava vuosi reippaasti. Oli selvää, että eläinlääkärireissu tulisi. Suihkuttelin Boltin puhtaaksi mudasta, ja koko koiran oikea kylki oli täynnä pieniä naarmuja siellä täällä. Kauhukuvat kolarista auton kanssa tulvi mieleen. Itse olin elämäni ehkä toiseksi pahimmassa shokissa, joka tarttui nopeasti koiraan. Takki niskaan koiralle ja suunta lekuriin. Onneksi päivystävä eläinlääkäri löytyi 3km päästä!

Pieni potilas <3

Uskottava paketti :D

 Bolt punnittiin (30,8kg ennen ruokailua) ja rauhoitettiin (olisi ollut suunnattoman hupaisaa, jos ei olisi pelottanut mitä löytyy). Nukkuvaa Bolttia oli helppo tutkia, ja haavan pääsi näkemään nyt hyvässä valossa. Luu näkyi, luussa näkyi naarmu (tms). Ell yritti puhdistaa haavaa kaikesta savesta, mutta turhaan. Haava oli niin likainen ja repaleinen, ettei uskallettu tikata. Mahdollisimman tarkka puhdistus ja antibiootti kuuri olivat ratkaisu. Ja ne jatkuvat edelleen päivittäin.

Bolt on esimerkillinen potilas. Haavan puhdistus on helppoa ja potilas nauttii sängyssä makoilusta. Kauluri ei ole kiva kaveri kun pieni ei mahdu sen kanssa sängyn alle ja häkistäkin ulos pääsy on vaikeaa. Sivuoireina haavalle on alkanut tulla valtaisaa ylienergisyyttä. Bolt on aivan sekoamispisteessä, kun ei pääse liikkumaan. Muutama lyhyt lenkki päivässä, jolloin saa juosta, mutta muuten sisällä eristyksissä kavereista. Eilen käväistiin hiukan seikkailemassa 5km suolenkillä, jolloin pääsi purkamaan pahimmat virrat, mutta täytyy kyllä toivoa, että haava paranisi nopeasti, ettei koira ehdi menettää viimeisiäkin järjen rippeitä...

Sukkahousut jalassa, ettei pääsis haavaan käsiksi...

Ja olisihan se kiva päästä tästä takaiskusta huolimatta vielä sinne SM-kilpailuihin, jotka edelleen lähestyvät kovaa kyytiä. Ja myös treenata ennen sitä :) Tosin itsehän olen löytänyt kadonneen motivaationi viimein ja hitsi että tuntuu hyvältä treenata taas kovaa!!

Uusin villitys on salilla käynti! Nautin!!

Henkistä ja fyysistä valmistautumista talvikauteen 2016

Pientä tuli ikävä <3

Pitkä tauko on jäänyt kirjoittelussa. Pitkän tauon aikana on ehtinyt tapahtua, vaikka ja mitä. Lähestyvä joulu on lisännyt työtunteja valtavasti ja suurinosa ajastani kuluukin kahveja tehdessä. 7kk työputki ilman sen suurempia lomia sai tauon, kun lennähdimme Veran ja isoäitimme kanssa Canarialle viikoksi. Alunperin oli tarkoitus ottaa treenikamat mukaan ja ottaa lomailu hyötykäyttöön. Reissuun lähtiessä oli puhti kuitenkin sen verran kateissa, joten lenkkarit vaihtui sandaaleihin ja loma ottettiin nyt vain lomailun kannalta. Päätös oli loistava! Viikon verran lomailua, ilman stressiä töistä, treeneistä tai muista vastuista.

Kotiin palattiin viime sunnuntaina, ja sitten sitä hommaa onkin riittänyt riesaksi asti. VUL:lin hallitukselle pitäisi tehdä iso pino hommia. Tämän hetken tärkeimpänä kuitenkin junioreiden hiihtoleiri talvelle 2016. Elämäni ensimmäinen leiri, minkä järjestän. Onneksi apujoukot on hyvät, ja nyt toivotaankin vain isoja kinoksia lunta! Mainoksia leiristä laitan jakoon ensiviikolla!

© Vera Ignatius

Koirahiihdon SM-kilpailut lähestyvät kovaa kyytiä (vain 51 päivää), ja sinne olisi itsellänikin suunta. Varsinaiset treenit kisoja varten alkoivat tällä viikolla. Ja kyllä muuten tuntuu heti. Alla pitkä pätkä peruskunto treeniä, mutta nyt alkoi kovat treenit. Tämän viikon saldona kolmet vetotreenit Boltilla (6km, 4,5km, 6km), yksi canicross treeni Kodan kanssa (7km), UVU:n sauvarinne treenit ja edessä vielä ainakin hiihtoa hiihtoputkessa ja peruskunto hölkkä. Bolt kasvaa ja kehittyy vieläkin aivan silmissä! SM-kilpailuissa tavoitteena on mitali, väristä en osaa vielä haaveilla. EM-kilpailutkin ovat edessä maaliskuussa. EM-kisakuntoon on vielä matkaa, mutta sinne suunnataan!

Pikkupoika reenien jälkeen Sherwoodin metsässä uusissa valjaissa! :)

Tässä syksyn aikana on tullut tehtyä runsaasti hankintoja /päivityksiä kalustoon kisoja silmällä pitäen. Muutama kuukausi sitten ostin oman auton pitkän projektin ja haaveilun päätteeksi. Haaveena oli joko pieni pakettiauto tai iso farmari. No kumpikin unohtui matkalle ja ostinkin viistoperäisen pikkuauton. Tässä pikkuautossa kuitenkin riittää tehoja ja ajomukavuutta pitkillekkin ajomatkoille. Fiat Stilo 2004, 1,9 diesel moottorilla. Pieniä puutteita on, mutta ihan laitettavissa. Peräkoukku täytyy asentaa pyöriä varten (tosin mahtuvat sisään kun vähän purkaa), ja takakontti on hiukan ahdas kahdelle koiralle. Pääosin auto kuitenkin kulkee kaksipaikkaisena ja Boltilla on tilaa vaikka muille jakaa.

Auton lisäksi hommasin Boltille uudet valjaat, kun kasvoi keväällä ostetuista ulos. Nyt poika juoksee Non-Stopin free motion valjailla. Myös Boltin ruokailuihin on tehty pieniä päivityksiä. Koiraurheilu.fi:n ja Ninnin avustuksella vaihdettiin Boltin ruoka Happy Dog sportin vahvempaan versioon (28/20) ja rinnalle otettiin kisakaudelle Happy Dog Profiline Race (34/24). Näillä luulisi kulkevan! Etenkin kun sekaan vielä satunnaisesti peuran lihaa!

Ja tottakai kun Bolttia on hemmoteltu uusilla välineillä, niin pitihän sitä itsellekkin, joku lelu hommata. Omaksi joululahjaksi ostin vihdoin ja viimein kauan haaveillun GoPro Hero 4 Blackin! Ammattitasoinen action kamera kulkee tästä lähin tiiviisti mukana kisa- ja treenimatkoilla (ainakin silloin kun on valoisaa...)

Listalle voisi tietysti lisätä uudet sukset, pari koiran takkia, oman kämpän, Boltille seisoja kaverin ja ja ja... Materialismi onnea ;)

Pentukuume on kova..

Roadtrip

Taas jälleen yksi viinkonloppu jonka aikana pakoilin todellisuutta hyppäämällä auton rattiin ja ajamalla minne mieli vei. Tällä kertaa starttailimme jo Torstaina, kun perjantaille suunniteltu koulutus peruuntui. Matkaseuraksi ajoimme Boltin kanssa hakemaan serkkuni Annan Helsingistä. Tankki ja mahat täyteen Hyvinkäällä, josta yhden pissatauon taktiikalla Kokkolaan. Kokkolassa asuu toinen perheeni, kummini perheineen, ihanat serkkuni (oikeasti pikkuserkkuja...) sekä muutamia hyviä kavereita.

Kokkolassa vietettyn  miniloman ajan Bolt vietti juoksunarussa takapihalla ja yöt nukkuen autossa (hyvää harjoitusta tulevaisuuden kisamatkoille). Perjantaina sekä lauantaina treenailimme Kickbikellä oikein loistavat pimeän treenit. Hiekka-autotietä peltojen keskellä. Lamppujen kanssa mentiin, mutta silti ensimmäisenä iltana metsästäjä koirineen pääsi yllättämään. Toinen irtokoirista lähti kisaamaan Boltin kanssa ja liimautui aivan tämän kylkeen. Eteen ja ohi käskyt on kuitenkin juurrutettu niin syvälle Boltin päähän, että poju vain jatkoi matkaa sivulle vilkaisematta vaikka toinen roikkui kyljessä. Perjantain vajaan neljän kilometrin spurtti mentiin täysin Boltin vetämänä ja Lauantaina roikuin myös vain mukana. Siitä huolimatta oli oma kroppa oudossa jumissa. Pohja oli niin pehmeä, että pike liiraili suorillakin pätkillä. Töitä sai tehdä koko kropalla!

 Molemmat treenit siis täysin ilman potkunpotkua! Bolt on loistolapsi!!!

Treenaamisen ohessa ehdin rakastua kutomiseen ja neuloin Boltille super miehekkään pipon korvien lämmikkeeksi. Tälläkin hetkellä on valmistumassa Boltille edustus takki (ei sitten yhtään isommalla projektilla voinut aloittaa...) Tavoitteena on saada puku valmiiksi talven kisoihin. Erityisesti tietysti Norjan Savaleniin.

Kutomisen ja treenien lisäksi vietin laatuaikaa sukulaisten kanssa, opettelin soittamaan rumpuja, shoppailin kirppareilla ja nukuin hyvin.

 Sunnuntai aamuna super aikaisin (okei vasta 6:00) starttasin pihasta pirteän viileään aamuun. Suuntana oli Jyväskylä ja VULlin hallituksen kokous. Alkumatka sujui hyvin. Musiikki soi, eikä väsyttänyt edes pahasti. Joskus 80km ajomatkan jälkeen sää alkoi huonontumaan ja pian huomasin ajavani lumi-räntä-sohjo sateessa. Lunta tuli aivan vaakatasossa, oli vielä pimeää ja minulla oli kesärenkaat alla... Jännitti aivan kauheasti. Kun päivä valkeni pääsi näkemään kuinka kaikki tien pientareet olivat aivan lumen peitossa. Tie onneksi oli vielä sula ja lumi suli suoraan pois. Yksi noin kymmenen kilometrin pätkä oli kammottavaa sohjoa ja silloin joutuikin ajelemaan super hitaasti. Talvikeleillä ajettuja kilometrejä minulla ei siis ollut tuota aamua ennen yhden yhtäkään. Hengissä kuitenkin selvittiin! Jyväskylässä vielä pikainen pissatus Boltille, takki päälle ja sitten minä suuntasin kokoustelemaan. Muutaman kerran kävin moikkaamassa pojua kokouksen tauoilla, mutta siellä se nukkui tyytyväisenä. Kokous itse oli erittäin avartava ja oli oikein kiva saada ihmisille viimein kasvoja. Jos sitä pikkuhiljaa alkaisi pääsemään kärryille tässä hallitustoiminassa :)

Mun paras roadtrip kaveri <3

Kokouksen jälkeen oli ollut tarkoitus treenailla junnuporukalla tuolla Jyväskylässä. Porukka oli kuitenkin karsiutunut vain minuun ja Neaan, joten jätimme tällä kertaa väliin. Kotimatka alkoi vielä valoisalla. Jossain kohtaa väsy alkoi painaa pelottavan paljon, ja ennen motari suoran aloittamista ajoin tiensivuun ja otin torkut. Hyvin mahtuu Fiat Stilon takakonttiin (penkin kaadettuna) kickbike, saksanseisoja ja ihminenkin vielä. Ihan vaakatasossa Bolt kainalossa nukuin 15min (tai 1h 15min...). Tämän jälkeen jaksoi vielä huristella kotiin.

Loppuun vielä pakko hehkuttaa eilistä peruskuntolenkkiä!! Iskän ja Kodan kanssa käytiin hölköttelemässä 7km! Tuli voittaja fiilis! Etenkin kun katseli sport trackeria lenkin jälkeen. Keskinopeus 7,9km/h ja on ollut tosi tasainen alusta loppuun! muutos ihan muutaman kymmenyksen. Pitää iloita pienistä :D

Iso musta on poissa.

Tämän postauksen ei pitänyt tulla vielä moneen vuoteen. Ei kenenkään meidän koirista osalta. Eikä etenkään elämänsä kunnossa olleen viisivuotiaan kohdalta.

Meidän perheen ihana nallekarhu nukkui pois keskiviikkona 28.10.2015. Aivan liian nuorena, aivan liian yllättävästi. Suurempaa diagnoosia siitä mikä Falconin vei, en ala tekemään. Sairaus, joka romautti kaiken alle viikossa.

 Vielä alle vuosi sitten voitimme SM-hopeaa junioreiden kickbike luokassa. Vielä alle kuukausi sitten Falcon starttasi SM-kisoissa ja teki loisto aikoja. Vain viikko sitten suunnittelimme tulevan talven kilpailuita, joihin Falconin piti lähteä kanssani. Kaksi päivää sitten halasin rakastani viimeisen kerran.

Falcon oli vanhempieni koira, mutta siinä samalla koko perheen koira. Falcon oli laumamme kiistaton pomo, joka piti lauman ruodussa. Falcon oli muisto perheemme ensimmäisestä yhteisestä koirasta Rommista. Falcon oli se koira joka opetti minulle ja Veralle millaista on, kun talossa on pentu. Falcon opetti minut rakastamaan vauhtia ylikaiken. Falconin ansiosta rakastuin valjakkourheiluun! Ilman Falconia en olisi koskaan päässyt maajoukkueeseen. Falconin myötä tavoitteet kasvoivat isoimmiksi kuin mitä olisin koskaan Kodan kanssa voinut edes haaveilla. Falconin kanssa olen oppinut iloitsemaan voitosta ja kestämään häviön. On ollut suuri etuoikeus päästä kilpailemaan Falconin kanssa monta vuotta ahkerasti. Yhdessä olemme yllättäneet ihmisiä ja ylittäneet itsemme.

Falcon ja meidän yhteinen rakkaus valjakkourheiluun on syy miksi ylipäätään perustin tämän blogin.

Blogin banneri talvi 2014

Blogin banneri kesä 2014

Blogin banneri talvi 2015

 Tuntuu pahalta lisätä Falconin oman sivun syntymäpäivän alle kuolinpäivä. Etenkin kun syntymäpäivä on vieläkin hyvässä muistissa. Muistan ikuisesti sen kuinka tiesin alusta asti kuinka juurikin tämä olisi se meidän pentu. Meidän Falcon!

Huomenna on pyhäinpäivä. Huomenna sytytän kynttilän ihanalle Topille, rakkaalle Rommille ja ennen kaikkea Falconille, joka teki kaiken suurella sydämellä.

Ainiin... se "jämiviikonloppu"

Perinteinen Jämin syysajot jäi tänä vuonna väliin. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä starttailemaan ja työvuorotkin sattui loistavasti reissuun lähtemisen puolesta. Ja lopulta lähdettiinkin matkaan! Tosin vähän erisuuntaan ja vähän vielä kauemmas...

Perjantaina töihin iltavuoroon lähtiessä pakkailin Boltin, sukset, vetokamat ja pienen määrän treenivaatteita autoon. Työvuoron loppuessa yhdeksältä illalla starttasi auto kohti Suonenjokea! Musiikit soiden, megamagnum kokoinen kahvi käpälässä ajelimme Boltin kanssa kahdestaan pitkälle yöhön asti. Vaikka ajokokemusta ei vieläkään aivan mahdottomasti itsellä ole, meni neljän tunnin pyrähdys kahden pikaisen pissatauon voimalla. Perillä vastassa oli puoliuninen Jasmin ja pirteät Patrik ja Tero. Pikaisesti vaihdettiin kuulumiset ennen nukkumaan menoa.

Aamun herätys oli aikaisin ja heti ensimmäisenä suuntasimme Suonenjoen uimahalliin. Uimahalli oli kiinni, mutta meillä lupa treenata! Tilaa riitti, mutta nopeasti nauru täytti sen! Super hauskaa, ja järjettömän tehokasta! Itse en ole koskaan ollut uimarityyppiä. Hyvä kun pinnalla pysyn :D Räpylöiden kanssa treenasin jalat veteliksi, kroolin tekniikkaa harjoittelin ahkerasti (sitä pitää kyllä harjoitella vielä PALJON lisää) ja ei kädetkään välttyneet "tappotreeniltä". Varsinaisten treenien jälkeen polskimme ja kisailimme vielä hyvän aikaa altaassa. Uupuneina raahauduimme syömään päivän toista aamiaista.

Olimme etukäteen sopineet, että tämä viikonloppu olisi treeniviikonloppu, joten seuraavaksi olikin aika kaivaa kickbiket esille. Potkuttelimme rauhakseen reilu viiden kilometrin lenkin, jonka aikana ehdimme pöllöillä jopa pellolla... Tämän hyvinkin epämääräisen treenin jälkeen treenailimme vielä koirat kickbikeilla ajaen. Lenkin pituudesta ei tietoa ole (jotain 2-4km), mutta ihan kyydissä seisten ajeltiin. Aloitimme treenaamalla Boltin ja Baronin. Lähdin Boltin kanssa tyhjiin edelle, ja poju veti superisti! Muutamaan jyrkempään mäkeen potkin hiukan, ettei tarvitsisi ihan täyttä massaa raahata, mutta muuten Bolt teki kaiken työn. Kovaa mentiin! Seuraavalle kierrokselle vaihdettiin koirat, ja minä sainkin eteeni saksanseisoja Lordin. Jasmin lähti edelle ajaen samalla kertaa Zorron ja Monzan. Oli jännä huomata kuinka erilainen Lordi oli Bolttiin nähden. Molemmilla sama rakkaus täysiä menemiseen, mutta täytyy sanoa että Lordilla oli hurjan paljon enemmän vääntöä ylämäkiin. Bolt taas pinkoi reippaasti kovempaa alamäkiin. Treenit menivät kaikilta koirilta kivasti, vaikka toisella kierroksella jouduttiinkin pysähtelemään tiuhaan kun ajeltiin karkuun yhtä rekkaa.

Before

After

Väsy tuli ja ruokailun jälkeen alkoi tehdä mieli herkkuja... Treeni viikonloppua kun oltiin viettämässä niin päätettiin lähteä vielä salille! Reilu tunti meni kun treenattiin lihakset veteliksi. Satunnaisesti homma meni täysin perseilyksi, mutta lopulta tunsi kuitenkin jotain tehneensä. Nukkumaan ajettiin kaupan kautta, josta tarttui mukaan kaloreita ainakin kulutettujen verran. Huonohkoa lasten leffaa katseltiin herkkuvuoren keskellä, ja nukkumaan mentiin "ajoissa".  Eli suomeksi juoruiltiin vielä pitkälle yöhön.

Aamulla päästiin ylös hiukan hitaammin kuin lauantaina. Päivä aloitetiin huoltamalla sukset!! (kyllä lokakuussa...) Seuraavana pakattiin auto täyteen porukkaa ja ajettiin Leppävirralle. Suuntana oli Leppävirran hiihtoputki! Minä, Pate ja Jasu hiihdimme kilometrin lenkkiä eri tyyleillä ympyrää. Vähän oli puuduttavaa pelkän ringin kiertäminen, mutta toisaalta oli hyvä ottaa pieni varaslähtö talvikauteen, kun muut vasta lopettelivat syyskautta. Ilma putkessa oli todella kuivaa ja samoin lumi. Suksi luisti kuitenkin hyvin (satunnaisesti liiankin hyvin...). Kuiva ilma otti ikävästi keuhkoihin ja lämmin tuli nopeasti. Kyllä siinä muutama kilometri tuli hiihdeltyä! Loppuun vielä pieni kilpailut minä vastaan Pate! Ja ylpeänä voin kertoa, että voitin!! Toisen epäonni on toisen onni! Pate pannutti komeassa kaaressa latuun ja pääsin ohittamaan loppusuoralla :D Tästä opimme että parempi pysyä pystyssä ;)

Leppävirralta kruisailimme vielä takaisin Suonenjoelle syömään (ehdin ottaa myös pikanokoset). Syömisen ja kahvittelun ohessa ehdimme suunnitella yhden leirin talvelle (alustavaa runkoa, mutta se on alku!) ja pläänäillä tulevaa talven kilpailukautta. Heräsi tässä itselle niinkin hullu ajatus, että jos löytäisi toisen koiran talveksi käyttöön niin sitähän voisi starttailla useammassa luokassa?!?

Kotimatka kului jännittävissä tunnelmissa, jälleen pimeässä ja yksin sekä lisäksi tankki tyhjänä... Mikkelin kohdilla syttyi polttoainevalo, mutta tieto halvasta dieselistä kotitankilla laittoi ajamaan säästeliäästi (120km/h vakionopeudensäätimellä). Tuusulassa tankkasin, ja nukkumaan pääsin jo huikean aikaisin, ainakin kuluneen viikonlopun mittapuulla.

Kaksi päivää, 800kilometriä, kaksi super tärkeää kaveria, paljon ihania koiria ja viidet treenit olivat SM-kisojen skippaamisen arvoiset. Viikonloppu oli juuri sellainen josta tykkään! Aktiivinen, mutta sopivan rento!

Maanantait...

Koirapyöräilyn- & juoksun SM-kilpailut 3.-4.10.2015

Vuoden pääkisa takana ja tuntemukset sen mukaiset. Edes pitkät yöunet ja pehmeä sänky eivät pelastaneet järkyttäviltä lihasjumeilta. Tosin tällä kertaa voi olla hyvinkin tyytyväinen, että kaikki vammat rajoittuu lihasjumeihin ja mustuneeseen varpaaseen! Ei murtuneita luita tai revenneitä pehmytkudoksia!

Kouvolan SM kilpailut olivat minulle todennäköisesti kauden ainoa kilpailu, ja Boltin toinen kilpailu ikinä. Bolt starttasi ensimmäisen kilpailunsa toissaviikonloppuna Ohkolassa, canicrossin miesten luokassa Matti Laaksosen kanssa. Kouvolan kisaan Bolt pääsi juoksemaan Jasmin Köcherin kanssa tyttöjen canicrossiin. Ikä ei pojulla riitä vielä muuhun kuin canicrossiin, ja minusta ei oikein ole juoksemaan, joten tämä oli oikein toimiva ratkaisu. Kisakoiran löytäminen itselleni koirapyöräily luokkaan olikin jo astetta haasteellisempi operaatio... Viimekeväästä asti on ollut suunnitelmana kilpailla Royalilla, jonka kanssa poljettiin viimesyksynä huippu aikoja. Viikkositten sunnuntaina, kaksi päivää ennen ilmoittautumisten loppumista, tuli tieto ettei Royal pääse paikalle. Hätäisesti alettiin etsimään vaihtoehtoista koiraa, jolla uskaltaisi lähteä kilpailemaan naisten koirapyöräilyyn (junnuilta katosi SM-arvo jossain kohtaan kokonaan). Yritys oli suhteellisen epätoivoinen näin lähellä kilpailua. Jasminin kanssa päädyttiin "vaihtamaan koiria". Eli Jasu saisi Boltin canicrossiin ja minun piti kilpailla Jasminin Zorron kanssa. Ilmoitukset lähti perille, ja keskiviikkona ajeltiin treenaamaan yhdessä. Zorro ei kuitenkaan toiminut pyöräilyssä minulla. Hyvä koira joka juoksee kyllä kovaa, mutta hiukan liian epävarma pyöräluokkaan. Loppujen lopuksi vaihdoin kisakoirakseni "oman tallin" Pixelin. Bordercollie, joka on ollut kesän toipilaana. Treenikilometrejä takana aivan minimi. Vapaana juoksee kuitenkin super kovaa, joten lähdin kisoihin asenteella, että Pix vain juoksee edellä ja minä teen työt. Pixun vähäisen treenin takia jäätiin suosiolla kilpailemaan junnuihin yksin. En raaskinut lähteä pienellä bordercolliella saksanseisojien sekaan 30s lähtöväleillä kahden kierroksen kisaan.

Lauantai alkoi aikaisin kun starttasin auton Tuusulasta kohti Kouvolaa. Koirat oli juotettu tehokkaasti ja puolentoista tunnin ajomatka olikin vähän liikaa Pixelin rakolle. 200metriä ennen kilpailupaikkaa Pix lorotteli minun upouuden auton takakontin täyteen pissaa. JEi! Kisapaikka oli hieno ja selkeä, kaikki löytyi helposti. Lähtöpaikka oli muutettu esikisoista ja näytti hiukan inhinmillisemmältä juoksijoille kuin edellinen. Kisajännitys alkoi iskemään!

Katselimme lähes kaikki lähdöt ja meininki näytti hyvältä. Kahden kierroksen kisa tuotti pientä lisäjännitystä ja muutamalle koirakolle pieniä vaikeuksiakin. Junnuista ensimmäisenä radalle starttasi tyttöjen canicross. Lämppäsin Boltin hyvin ja lähtöpaikalle saapuessa koko koira oli aivan räjähtämispisteessä, kun haluisi jo mennä ja huuto oli sen mukainen!! Jasmin ja Bolt lähtivät aivan huikeaa vauhtia! Maalissa seisoin kellon kanssa ja mittailin tyttöjen välisiä eroja. Aiempien vuosien täysin ylivoimainen ykkönen Jonna ja uusi nimi Ronja saivatkin aivan täysin saman ajan ja jännitys seuraavalle päivälle oli tytöillä aivan valtaisa! Jasminkin saapui suhteellisen pian maaliin. Bolt oli vetänyt täydellä laukalla koko matkan! Ero kärkeen oli -47s. Jadella oli ollut hiukan ohitusongelmia toisen uuden junnun Seesamin kanssa, joten aivan täysi suoritus oli jäänyt tekemättä. Henna ja Eka juoksivat myös hyvän suorituksen, vaikka Hennalla olikin takana jo huikea suoritus koirapyöräilyluokssa. Bolt tuli jäähdyteltyä samalla kun lämppäsin Pixelin ja itseni.

Pixun kanssa starttasimme aivan tyhjälle radalle, joten varsinainen kisafiilis jäi saamatta. Teimme kuitenkin oman suorituksemme. Pixu on nopea, mutta silti huomasin polkevani kovempaa. Lähdössä poju joutui hiukan vetämään, muuten mentiin hihnat löysällä. Yhteen alamäkeen herra päätti käydä pissalla, joka hidasti menoa hiukan, mutta muuten olen suoritukseen tyytyväinen. Hihnat löysällä, pienellä koiralla, mäkisessä maastossa keskinopeus sinne noin 23km/h tuntumaan. Ja ei tässä aivan mahdottomasti ole treenaamaankaan ehtinyt muuton ohessa. Ja taisi olla kolmas kerta koiran kanssa pyörällä liikenteessä jalan murtamisen ja Ranskan EM kilpailuiden jälkeen :D

Ensimmäinen päivä kun oli takana oli hyvä lähteä valmistautumaan henkisesti sunnuntain kilpailuihin. Jasminin kanssa valmistauduimme pussailemalla koiranpentuja! Kyläilimme Lehtomäkien luona, jossa pörräsi 9 noin 8viikkoista vetokoiranalkua. Ei helpottanut omaa pentukuumetta ollenkaan! Onnistuin rakastumaan ehkä maailman suloisimpaan narttupentu Rumiin! Harmittaa tosissaan, ettei elämäntilanne oikein anna tilaa seuraavalle pennulle. Ehkä vähän myöhemmin Boltille sitten kaveria.

Sunnuntai alkoi reilusti lauantaita viileämpänä, mutta sehän vain lisäsi menohaluja. Suomenmestaruuksia jännättiin aivan hurjasti aikuisten luokissa. Muutoksia lauantain asetteluihin tapahtui, mutta mitalit olivat kaikki kyllä ansaittuja! Junnujen vuoron lähestyessä jännitys lisääntyi itselläkin aivan hurjasti. Bolt oli kuitenkin palautunut hyvin lauantaista ja menohaluja löytyi vaikka muille jakaa. Jasmin ja Bolt tekivät oikein lennokkaan lähdön ja maaliin saapuminenkin näytti oikein loistavalta! Ja aikakin oli tismalleen sama kuin lauantaina! Jasu ja Bolt pitivät sijoituksensa ja voittivat SM- pronssia !!!! Ykköseksi pinkoi Jonna Boltin veljen Rallin kanssa ja uusi nimi Ronja, myöskin vuotiaalla seisojalla toiseksi, vain 10 sekunnin erolla Jonnaan.

 Minun ja Pixelin suoritus tuntui hiukan turhalta. Lähdettiin huvittelemaan, joskin täysillä. Pixu oli selvästi väsyneempi ja hihna oli aivan liian löysällä. Kovasti yritin kannustaa pojua juoksemaan koko reitin ajan, mutta ei siitä vauhti pahemmin kiihtynyt. Puolivälin jälkeen Pix heitti ympäri ja tarrasi kiinni pyörän renkaaseen. Hihnat solmussa, koira ja minä kilpaa huutaen hukattiin varmaan puoli minuuttia aikaa, ennenkuin päästiin lähtemään eteenpäin. Maaliin tultiin ihan mukavaa vauhtia. Itse olin ehkä liian pian palautunut, mutta ei paljon kovempaa olisi voinutkaan polkea, kun muuten olisi jäänyt koira matkasta... Aika huononi noin 40s lauantaista, mutta ainakin nyt on murrettu koirapyöräily kammo viimesyksyltä. Ensi vuonna ollaan sitten mitalikahinoissa Boltin kanssa!

Vielä oli edessä viikonlopun huipennus eli SM-viesti. Minä olin osana SiMPeK 1 joukkuetta yhdessä Jasminin ja Eemelin kanssa. Olimme viestin ainut junnu joukkue, ja siihen nähden pärjättiin oikein kivasti! Jasmin juoksi avausosuuden Zorron kanssa, minä Boltilla kakkos osuuden ja Eemeli toimi Usvan kanssa ankkurina. Jasun lähtöpaikka oli loistava, mutta takaa tultiin niin kovaa että oli parempi antaa nopeammille tietä ja lähteä imuun. Lähtö hötäkässä Zorro oli säikähtänyt toista koiraa suhteellisen pahasti, ja tämän myötä lopettanut vetämisen kokonaan. Jasmin juoksi ilman kunnon vetoapua koko matkan. Vaihto sujui hyvin, ja lähdimme Boltin kanssa todella lentämällä matkaan. Koira kyllä kulkee! Paremmin kuin hyvin! Perässä raahattava ei vain ollut helpoimmasta päästä. Lähtösuoran pystyin pyristelemään vielä kohtalaisella vauhdilla, mutta ensimmäisessä alamäessä meinasi itku tulla kun hirvitti niin paljon. Puoliväliin pystyin juoksemaan vielä ihan ok hyvin, mutta sitten iski aivan karmaisevat krampit kylkiin. Juoksuasento muuttui karmaisevaksi, jonka jälkeen vielä hengitys alkoi vaikeutumaan. Alamäet mentiin hyvin epämääräisesti, ylämäkiin yritin kiristää tahtia ja tasasella Bolt hoiti kyllä kaiken työn. Pieni loppukiri onnistui vielä, ja Eemelikin löytyi suhteellisen helposti. Oma osuus kun oli hoidettu, ei jalat enää kantaneet. Pikkuhiljaa kun sai itsensä kasaan niin Eemeli saapuikin jo maaliin. Porukan ainoa junnuteam selviytyi yhdeksänneksi koko 11 joukkueen porukasta! Itse tein joukkueemme heikoimman ajan, mutta se oli odotettavissa muutenkin.

Osuus 1 Jasmin & Zorro

Osuus 2 Tanja & Bolt

Osuus 3 Eemeli & Usva

Kokonaisutena viikonloppu oli onnistunut! Jälleen!! Isot kiitokset KVKS hienoista kilpailuista ja toimivasta kilpailupaikasta. Kiitos SiMPeK uuden jäsenen helposta mukaan tulosta! Suoraan paikka SM-viesti joukkueessa, hurjasti kannustusta kilpailuissa ja muutenkin aivan huikea seura, kiitos!! Kiitos Kaitsulle ja Kirsille nukkumapaikasta! Lipposten perheelle valjaiden lainasta! Veralle hienosta ja sitkeästä koirasta! Kiitos upeista kisakuvista: Stefan Vehkoja, Heta Lehtomäki, Katja Juntunen ja Nina Mikkonen!

Samuli Nissiselle valtava kiitos upeimmasta vetokoirasta jonka tiedän! Joka päivä luotan Bolttiin aina vain enemmän, ja joka päivä Bolt näyttää että on sen luottamuksen arvoinen!

Kiitos Jasmin, Patrik, Jade, Jonna, Eemeli, Aliina, Ronja, Henna, Heta ja Niklas.

 Ja spessuna vielä nämä tytöt !