Season start - Janakkala Cross

Muutama päivä meni kilpailusta eteenpäin ennenkuin pääsin koneen ääreen naputtelemaan. Tässä sitä ollaan ja yritän parhaani mukaan muistella miten se kilpailupäivä oikein meni.

Kisapäivän aamun sai ottaa rennosti, nukkua pitkään ja pakkailla rauhassa. Kerrankin oli lyhyt matka kilpailupaikalle. Matkattiin Janakkalaan yhdessä  Hennan ja Boltin serkun Ykän kanssa. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, vaikka kilpailuaikataulua oli aikaistettu tunnilla. Henna ja moni muukin kilpailija kävivät tutustumaan rataan, minä jäin odottelemaan lainapyörää. Noora Waltari lainasi minulle pyöräänsä, jotta päästiin Boltin kanssa starttaamaan omassa päälajissamme.

Meidän luokkamme oli heti toisena lähtöjärjestyksessä ja minä starttailin puolessa noin puolessa välissä lähtölistaamme. Vaikka aamulla oli jännittänyt suhteellisen paljon, oli starttiviivalla rauhallinen olo. Boltin kanssa pyöräily on kuitenkin helppoa ja saan pitkälti keskittyä omaan suoritukseen, joten turha hermoilu jäi pois. Lähtö oli periaatteessa tyylipuhdas, mutta jälleen kerran mokasin vaihteiden kanssa. Lainapyörän vaihteet olivatkin hiukan erilaiset kuin omat, joten lähdin matkaan pikkuvaihteilla, eli hirveästi pyörittäen ja vieläpä alamäkeen. Ensimmäisen ylämäen päällä pääsin yhteisymmärrykseen vaihteiden kanssa ja pääsin avustamaan Bolttia tehokkaammin. Seuraavana olikin jo kunnon alamäki mutkat, jotka ajoin kyllä turhan varovasti. Olimme startanneet radalle ilman adapteria ja tässä kohtaa huomasin myös unohtaneeni ajolasit autoon. Jatkuvasti piti tarkkailla vetonarua, ettei sujahda renkaaseen. Samaan aikaan väistelin Boltin tassuista lenteleviä roskia. Roskien väistelyn lisäksi pääsimme väistelemään runsasta määrää sauvakävelijöitä, muita lenkkeilijöitä sekä jopa kisaradalle parkkeerattua autoa.

Minun irvistys © Auvo Kuusinen

Boltin irvistys. © Auvo Kuusinen

Pyöräily itsessään oli mukavaa, oma kunto tuntui kestävän erittäin hyvin. Radalla oli yksi hurjan pitkä (ainakin sillä hetkellä tuntui siltä) ylämäki, jonka päällä hiukan jo hapotti, mutta kuitenkin kokoajan edettiin hyvää vauhtia. 800 metriä ennen maalia näimme ensimmäisen kerran eteenlähteneen Tuiren selän. Ohitus tuli nopeasti ja siinä kohtaa vautiero oli sen verran suuri, että päästiin näppärästi jatkamaan loppukiriin. Tässä viimeisen kilometrin aikana sai jo ajaa itse aika varovasti, ettei naru tipahtanut liian alas. Sää oli todella kostea näissä aamun starteissa, ja se näkyi vahvasti koirien suorittamisessa. Boltilla roikkui kieli jo aivan polvissa ja paras särmä oli jäänyt vedosta pois loppumatkasta. Maaliin kuitenkin selvittiin.

Maaliin laskemassa. © Pertti Bruun

Loppupäivä kului kavereita auttaessa ja odottaessa. Luokkien väleihin oli jätetty todella pitkät välit, joten välillä meinasi ihan aika käydä pitkäksi. Onneksi paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa aika kului hiukan nopeammin. Ilo oli katsella erityisesti Boltin pentujen kilpailusuorituksia. Pienet pojat Make ja Väke starttasivat molemmat canicrossissa ja hirmu hyvännäköisesti vetivät lähdöstä maaliin. Samoin Boltin rakas serkku Ykä starttasi ensimmäisen kilpailunsa menestyksekkäästi. Lopulta Bolttikin pääsi starttaamaan vielä canicrossi sprintissä Matin kanssa. Matkaa oli reipas kilometri, mutta sää oli jo todella lämmin ja aurinkoinen, joten ei sen enempää matkaa olisi tarvittukkaan.

Matti ja Bolt © Pertti Bruun

Tuloksia odoteltiin myös hyvä tovi, mutta odotus kannatti! Boltin kanssa napattiin pyöräluokan ylivoimainen voitto 43sekunnin erolla kakkoseen. Henna ja Ykä pinkoivat canicrossissa kolmanneksi ja pikkumiehistä Make juoksi Kaitsun kanssa saman luokan toisiksi. Kirsi ja Väke voittivat vetenaari sarjan! Boltti voitti myös canicross sprinttiluokan Matin kanssa. Ihan huippuja koiria <3 Kotiin lähdettiin väsyneenä, mutta tyytyväisinä päivän suorituksiin.

Iso kiitos Nooralle pyörän lainaamisesta! Ja Hennalle matkaseurasta! Isoin kiitos lähtee kuitenkin Kirsi Sinda tmille! Viimeviikon alussa Boltti tuntui olevan jumissa. Takareidet olivat todella kireät ja hetken jäin miettimään että onnistuukohan kilpailu. Hieronta on ollut Boltille kuitenkin todella hyvä hoitomuoto, joten paniikki soitto Kirsille. Kirsi järjesti täyteen kalenteriinsa meille ajan keskiviikko illalle, joten saatiin koira kisakuntoon! Kireys katosi jo seuraavaan aamuun mennessä ja koira tuntui välittömästi pirteämmältä. Kiitos <3

My week

Viimeisimmän blogipäivitykseni alle tuli kommentti, jossa toivottiin katsausta sekopäiseen elämääni. Miten pyöritän arkea kaiken keskellä? Koulu, työt, pääsykokeisiin lukemiset, koiran treenit ja omat treenit sekä normaali arki ja kaiken tämän hulabaloon seassa pitäisi pysyä järjissään? Aina en ole täysin varma siitäkään, mutta tähän asti ollaan selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla.

"voisitko joskus kirjoittaa siitä, miten saat yhdistettyä koulun, koiran, harrastukset ja kaiken muun? Usein sanotaan, että älä ota koiraa opiskeluaikana yms yms, mitä mieltä olet tästä? Kiva postaus (taas)! teidän kuulumisia on kiva lukea"

 Otin haasteen vastaan ja päätin tehdä itsetutkiskelua viikon ajan. Kirjoittaa ylös kaiken mitä teen ja raportoida sitten sensuroimattomana tänne. Erityisen mielenkiintoista postausta tästä ei välttämättä saa aikaiseksi, mutta itselleni tämä viikko oli todella opettavainen. Tuntui että vähän jokaiseen väliin jäi ylimääräistä aikaa, minkä voisi hyödyntää vaikka mihin. Viikko ei myöskään ollut aivan täydellinen esimerkki alkuviikon luentojen opettajan sairastuttua. Kolme päivää tästä viikosta päätyi vapaiksi, vaikka aikalailla täyteen nekin päätyivät kaikenlaista tekemistä. Mutta asiaan, mitä tein viikon? Aloitetaan loogisesti sunnuntaista.

Joku treeni joskus, mutta samat herrat asialla

Sunnuntai 10.9.

7:00 Herätys

7:30 Aamupalaa, Boltin aamupissatus

8:30 Salille treenaamaan jalkoja

9:30 Kotiin vaihtamaan vaatteet ja töihin

10:00-16:30 Töissä

17:00 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen

18:00 Netflix 

19:00 Treenit Hyvinkään Sveitsissä Hennan ja Ykän kanssa. 

1. lähtö: Henna ja Ykä edeltä canicrossaten. Bolt ja minä kickbikella perään. 1,3km, yksi ohitus.

2. lähtö: Minä ja Bolt edeltä canicrossaten. Henna ja Ykä perään canicrossaten. 1,04km, pelkkää ylämäkeä ja paljon lenkkeilijöiden ohituksia. Loppuun Henna ja Ykä ohitti vielä meidät. 

Lopuksi: Ykälle suuntakäskyjen vahvistusta palkan avulla ja poikien jäähdyttely juoksutusta.

21:00 Kotona ja suihkuun ja iltapala

21:40 Nukkumaan

Maanantai 11.9.

9:00 Herätys

9:30 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-13:00 Parkkeerasin työpaikalleni Robert's Coffeelle läppärin ja pääsykoemateriaalien kanssa. Enemmän ja vähemmän ahkeraa lukemista hyvän kahvin äärellä.

13:00 Edelleen kahvilalla, mutta nyt jo uuden maastopyörän shoppailua fillaritori.fistä

14:00 Takaisin kotiin.

14:30 Uuden kodin vuokrasopimuksen kirjoittaminen, vakuutusyhtiön kanssa varastetuista pyöristä keskustelua (once again...), laskut, kelalle asumistuki hakemusta. 

16:00 Salille

Kova veto pyörällä. 15min niin kovaa kuin jalat jaksoivat. Lisänä treenasin kädet ja vatsat.

17:30 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen. Samalla tulevan muuton suunnittelua.

19:45 Juoksulenkille Boltin kanssa. 

Alkumatka Bolt hihnassa. Väliin polkujuoksua, jolloin poika pääsi juoksemaan vapaana. Takaisin kotiin taas kiltisti hihnassa ravaten.

21:15 Kotiin ja suihkuun

22:00 Pizzalle :)

23:00 Nukkumaan

Tiistai 12.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

7:15 Tieto, että koulupäivä on peruttu opettajan sairastumisen vuoksi. Koko päivän plääni uusiksi.

7:30-10:00 Pääsykokeisiin lukemista (olen siis jo koulussa, mutta haluan vaihtaa sairaanhoitaja koulusta ensihoitajaksi, siksi jälleen pääsykokeet)

Syksyksi uuttalookkia :)

10:30-13:30 Kampaaja. Hampputukka lähti :)

14:00 Rakkaan ystävän Oton kanssa syömään sushia.

15:00 Tuusulaan moikkaamaan pikkuveljeä, joka kaipasi isosiskon läsnäoloa. Bolt mukana ja pääsi leikkimään pitkästä aikaa Kodan ja Popon kanssa. 

19:00 Takaisin kotona. Löhöilyä kotisohvalla.

20:00 Salille. 

Pyöräilyä matalilla sykkeillä. Oman pyörän puutteen vuoksi, on pyöräily tuntumaan haettu juurikin kuntosalilta.

21:00 Netflix, Boltin iltapissat

22:00 Nukkumaan

Keskiviikko 13.9.

10:00 Herätys, aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-14:00 Peruttujen koulupäivien korvaavat tehtävät

14:00 Lounasta (pastaa)

15:00 Vetotreenit

Distance vetotreeni kickbikella pitkästä aikaan kunnolla päiväsaikaan. Keli oli lämmin, lähes kuuma. Hyvinkään Sveitsissä, lähtö jäähallin kohdilta. Vedettiin 10min erittäin vaihtelevassa maastossa. Säästä johtuen yksi pysähdys 2,3km kohdalla. 4,4km ja 26,3km/h keskinopeudella. Tällä kertaa vain kolme ohitusta, kaikki ilman ongelmia. Loppuun jäähdyttelyt futiskentällä juosten. 

16:00 Kotimatkalla kaveria moikkaamaan ja kaupassa käynti.

17:00 Boltin manikyyri: kynsien leikkaus ja tassujen rasvaus

17:30-19:30 Pääsykoemateriaalit

19:30 Suihku

20:00 Boltin iltapissatus ja iltapala (molemmille)

21:00 Nukkumaan

Torstai 14.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-16:00 Koulupäivä
17:00 Kotona
17:10 Boltin lenkki ja vähän työasioiden hoitoa samalla.
18:00 Täydellinen väsymys. Netflixiä ja ruokaa. Treenit skipattiin tällä kertaa molempien osalta.
21:00 Boltin iltapissat ja nukkamaan.

Bolt ja Väinö tekee remppaa <3

Perjantai 15.9.
6:00 Herätys
6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-13:00 Koulupäivä
14:00 Kotona ja ruokaa
15:00 Porras treenit

Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäen portaissa kovat treenit. Bolt juoksi mäkeä samalla ylös alas pitäen huolta etten minä laiskottele treenatessa. Sarjat tuli vedettyä sen verran kovaa että jalat sheikkasi oikein kunnolla. Silti loppuun vielä canicrossia 800metriä pelkkään ylämäkeen. Loppu jäähdyttelynä palloleikkejä.

16:30 Frisbeegolfia poikaystävän ja kavereiden kanssa. Hävisin komeasti +49 tuloksella :D

18:30 Pizzaa (taas... :D )

20:30 Netflix ja Boltin iltapissat

21:30 Nukkumaan

Lauantai 16.7.

6:00 Herätys, aamutoimet ja Boltin aamupissatus

7:00-14:30 Työvuoro

8:30 ensimmäiset pahoinvoinnin oireet

12:30 kotiin kärsimään ilmeisesti ruokamyrkytyksestä (pitserian alkusalaatti syypäänä??) 

17:00 Kroppa täysin tyhjentynyt, pari tuntia unta alla ja päivän ensimmäinen ateria helpottivat oloa sen verran että Boltin kanssa päästiin kävelylle.

18:00 Hennan kanssa vielä koiria juoksuttamaan. Bolt ja Ykä pitivät huolta toistensa juoksuttamisesta kun Hennan kanssa juoruiltiin kävellessä soramonttua ja laskettelurinteitä ympäriinsä.

20:30 Kotiin ja Netflixiä

22:00 Nukkumaan

Viikkoon mahtui monta yllättävää käännettä. Ei ole ihan perus minun arkea kuitenkaan ruokamyrkytykset ja noin useat pizzalla käymiset, saati sitten jopa kolme vapaapäivää yhteen viikkoon! Treenejä kertyi viikon aikana ihan huomaamatta aika paljonkin. Ruokaa taas tuntuu, että syön aivan liian vähän, tai ainakin sellaista oikeeta kunnon ruokaa. Toinen mihin kiinnitin huomiota tätä projektia toteuttaessa oli Boltin yksin viettämät ajat. Raukka on todella pitkiä päiviä yksin, kun pitkät koulumatkat ja koulupäivät vievät aikaa. Kerran päivässä on kuitenkin aina tavoitteena saada pojulle jotain aktiviteettia, joko treenien tai muun touhuamisen muodossa. 

Yksi kysymys oli mitä mieltä olen koiran ja opiskelun yhdistämisestä. Suoraan sanottuna se ei kaikille sovi, mutta jos heti pentua suunnitellessa tiedostaa sen faktan, että se koira vie aikaa, samoin opiskelu. Niiden yhteensovittaminen vaatii vaivannäköä. Kyllä itseänikin on useasti harmittanut jättää uusien ystävien kanssa vaikka kahville lähteminen väliin, koska kotona odottaa Bolt. Tämän hetken tilanteeseen tulee kuitenkin helpotusta muuton myötä kun nyt menee päivästä kolme tuntia pelkkiin koulumatkoihin, jotka tulevat vapautumaan kaikelle muulle. Vaikka välillä harmittaa jättää jotkin kissanristiäiset väliin koiran takia, on se kuitenkin suurimmaksi osaksi pelastus. Bolt on se voima mikä saa minut kipittämään vauhdilla koulusta kotiin ja vetämään lenkkikamppeet päälle sen sijaan että lähtisin päiväkaljoille ja siitä kaikenmaailman opiskelijabileisiin harva se päivä. Tämmöinen elämän tyyli sopii minulle, mutta koiraa harkitessa pitääkin tiedostaa se, että mitä itse haluaa siltä seuraavalta 15 vuodelta, kun se koira siinä mukana kulkee. 

Näin sitä kummasti huomaa uusia puolia omassa rutinoituneessa arjessa, kun vaikka sen viikon ajan kirjoittelee kaiken ylös. Suosittelen ehdottomasti kaikille! En usko että itse lopetan tähän (ainakaan en ole vielä lopettanut). Voi olla vuosienkin jälkeen hauska tarkastella että mitä sitä on oikein 21 vuotiaana touhunnut päiviensä iloksi. 

Ja vielä kiitos anonyymille postaus toiveesta! Näitä saa heitellä ilmaan, ja koitan niihin parhaani mukaan tarttua.

Pohjalta on hyvä ponnistaa !

Kesä on ohi. Tai kesä jota ei oikein ollutkaan. Lomailla ehdin neljä viikkoa, joista kolme meni keuhkoputken tulehduksessa netflixin ja antibioottien kanssa, neljäs Espanjassa rannalla lojuen.

Vaihtelua elämään, kun lomailee välillä ilman koiraakin :)

Loma alkoi sairastumisen lisäksi pyörän katoamisella. Lähes kaksi kuukautta sain uutta ihanuuttani pitää, ennen kuin joku kiero vei ihanan aarteeni taloyhtiön pyöräkellarista - jälleen. Taas väännän vakuutusyhtiön kanssa aiheesta maastopyörä, tosin ensimmäisestäkään varastetusta en ole vielä rahoja saanut, joten uuteen pyörään ei ole varaa ja kisakausi on aivan nurkan takana. Mutta keskitytään positiiviseen! Flunssa on nyt kaadettu, ja koiran tassu todettiin toissapäivänä treenikuntoiseksi (tikkien poiston jälkeen siis Boltin tassun haava repesi uudelleen ja parantuminen aloitettiin alusta...).


Jälleen kerran siis treenikausi alkoi erittäin rikkonaisesti, mutta tästä viikosta alkaen ollaan päästy arkeen ja treeneihin kiinni. Syksy tulee olemaan erittäin tiukasti aikataulutettu. Uusi koulu alkoi tämän viikon tiistaina, työt jatkuu edelleen tässä ohessa, asuntoa etsitään pääkaupunkiseudulta erittäin tiiviisti, joten muuttokin on jälleen edessä. Kaiken tämän rinnalle pitäisi mahduttaa koiran treenit ja omat treenit, joissa tavoite kuitenkin siintää Puolan MM-kilpailuissa. Peruskuntopohja on tälle kaudelle hyvä, parempi kuin koskaan ennen. Sairastelusta huolimatta jaksan vielä tällä hetkellä uskoa omaan jaksamiseen selviytyä syksyn urakasta. Saa nähdä miten mieli muuttuu tässä ajan kuluessa :D

Boltin liikuntakiellon aikana harrastettiin erilaista viihdettä, kuten kahvilassa käyntiä

Syksyn aikana tarkoitus aktivoitua aikataulujen sallimissa rajoissa myös blogin päivittelyssä. Kuulumisia, treenien sujumisesta sekä tietysti kisojen analyyseja lukijoiden iloksi.
Kiitos kun kuljette mukana meidän harrastuksessa !

Not so Happy Birthday

Kesä on meille ollut aina hyvin pitkälti lomailua. Tänä kesänä hiukan aiempia vuosia vähemmän. Innostusta treeneihin on ollut kohtalaisesti ja nyt kun mahdollisuudet koiran kanssa yhdessä treenaamiseen on olleet hyvät jo ihan viileiden säiden ansiosta, niin onhan polkuja tullut tallattua vaikka kuinka paljon.

Ajatukset siintävät jo Puolan MM-kilpailuissa, ja fokus treeneissäkin on ollut hyvin peruskunto painotteinen. Salillakin olen käynyt satunnaisesti kun on viitsinyt, mutta lähinnä ollaan juostu, potkittu ja poljettu pitkin metsiä. Kesäkuu lomailtiin vanhassa lapsuuden kodissani keskellä metsää Boltin ja Pixelin kanssa kolmistaan. Lähes kaikki lenkit mentiin uudella hienolla maastopyörälläni!! koirien juostessa vapaana mukana (parasta terapiaa ikinä). Kävi meillä myös Boltin serkku Ykäkin yhden viikonlopun kyläilemässä.

Ykä, Popo, Koda ja Bolt

Nyt kaupungissa ollaan keskitytty uusien ja käyttökelpoisten maastoreittien etsimiseen lähialueilta. Upeita paikkoja on löydetty ja siinä samalla on kilometrejä kertynyt ihan mukavasti sekä minulle että koiralle. Aina eiliseen asti.

18.7. on Boltin syntymäpäivä. Tänä vuonna tuli mittariin kolme vuotta ja pitihän tätä saavutusta juhlistaa. Vapaapäivän kunniaksi ajettiin hieman kauemmaksi seikkailemaan ja lähdettiin valloittamaan uusia ja tutkimattomia polkuja. Tällä kertaa juosten kartta kädessä. Löysimme aivan loistavia reittejä, joissa pelkoa toisiin ihmisiin törmäämisestä ei pahemmin ollut. Kolme peuraa ja mustikoita löytyi kyllä matkan varrelta. Viiden kilometrin polkujuoksentelun jälkeen löysimme itsemme järvenrantaan, jossa pidimme taukoa. Bolt kahlaili rannassa ja minä nautin auringosta. Pian olikin aika jatkaa matkaa ja silloin huomasin veriset tassun jäljet takillani ja pitkin poikin kalliota. Boltin takatassusta anturoiden välistä pulppusi valtavasti verta. Pieni paniikki itselle päälle samantien. Auto on kaukana ja minusta ei ole Bolttia juoksuttamaan tai kantamaan niin kauas. Ensimmäisenä mieleen tulleista Väinö oli töissä ja Henna Tsekeissä. Onneksi työkaverini Otto ja hänen äitinsä lähtivät koiran pelastusoperaatioon!

Ensimmäisenä soitto Eläinlääkäriasema Animukseen, että päästäänkö sisään jos tullaan heti. Ensiapuna kiedoin juniormaajoukkue paitani Boltin käpälän ympärilleni ja kiiruhdimme noin kilometrin matkan lähimmälle tielle. Vartin verran odottelimme kyytiä, jonka jälkeen kaahailtiin ensin takaisin minun autolle, josta kaahasin Boltin kanssa suoraan Animukseen ja juosten sisään. Käytävät täyteen verta ja suoraan huoneeseen kartoittamaan tilannetta. Ihanat hoitajat paikkasivat pikaisesti vuodon tukkoon ja hyvin pian saimme myös eläinlääkärin paikalle kartoittamaan jatkoa. Haava oli syvä ja erittäin vaikeassa paikassa, joten Boltti nukutettiin jotta päästiin tutkimaan tarkemmin. Vuoto ei meinannut loppua millään ja koko operaatio oli erittäin verinen. Pääsin avustamaan eläinlääkäriä pitelemällä Boltin ommeltavaa tassua. Erittäin mielenkiintoista katseltavaa, mutta siinä ehkä kahden tikin jälkeen oma jännitys ja muutaman tunnin kestänyt stressitila yhdistettynä noin kuuden tunnin syömättömyyteen kävivät päälle ja minulta pimeni näkökenttä. Onneksi eläinlääkäri ja hoitaja olivat hyvin tilanteentasalla ja saivat napattua minut istumaan lattialle ennenkuin saatiin lisää tikattavaa. Vuoto saatiin loppumaan ja haava siistiksi. Rauhassa saatiin heräillä, jonka jälkeen suunnattiin kotiin. 

Sitä ei oikein tajuakkaan kuinka paljon tuollainen tilanne vaikuttaa omaan itseensä. Olin koko illan aivan zombi. Nälkäkin heräsi vasta sitten, kun sain veret pestyä omasta kropasta ja vaatteista. Bolttikin heräili liikkeelle päästyään aika nopeasti. Kulki koko illan sitten takakontissa että pystyin vahtimaan pojua tiiviisti. Yönkin nukuin vielä sohvalla mahdollisimman lähellä potilasta. Tänä aamuna riittääkin jo virtaa vähän liikaakin... Viikko kun pitäisi olla ottamatta käytännössä yhtään juoksu askelta :D

Hiukan oli erilainen synttäripäivä pojalla, ja astetta kalliimpi "synttärilahja". Onneksi on ihmisiä jotka auttavat hädän hetkellä <3 Jättimäinen kiitos kuuluu ehdottomasti Otolle ja hänen äidilleen sekä Animuksen ihanalle henkilökunnalle! Ammattitaitoista mutta samalla niin mukavaa henkilökuntaa ainakin minä odotan eläinlääkärikäynnillä ja juurikin sitä löytyy Animuksesta <3

On se niin rakas <3

The DogRiders training camp 2017

Lomailu ja höntsäily painotteisen kevään jälkeen oli hyvä kerätä urheilukamppeet autoon ja kokoontua yhteen lukuisten hyvien ystävien kanssa viettämään valjakkourheilupainoitteista  pitkää viikonloppua. The DogRiders treenileiri nimellä kulkenut viikonloppu oli isoin ja samalla kirkkaasti tasokkain valjakkourheilu leiri Suomessa ikinä. Osallistujat olivat pitkälti Samuli Nissisen kasvatteja omistajineen, ystäviä ja tuttuja kasvoja kisaradoilta. Onnekseni olin yksi näistä reilusta kolmestakymmenestä osallistujasta.

Saavuin leirille hiukan muiden jälkeen ja pääsin suoraan mukaan treenihulinaan. Aamut aloitimme aina useamman tunnin treeneillä ihmisten kesken, päivällä keskustelimme, rentouduimme ja opimme valtavasti teoriaa sekä illalla oli vielä aika testata opittuja koirien kanssa. Painotus leirin ohjelmassa oli yhden koiran kärryssä ja koirapyöräilyssä. Leirin vetäjät olivat kirjaimellisesti maailman parhaita, kun kickbike tekniikoita oli saapunut vetämään Suomen oma Kai Immonen (maailman parhaita kickbike potkuttelijoita ja valjakkourheilija) sekä yksi suurimmista idoleistani valjakkourheilun osalta ikinä: Igor Tracz Puolasta (moninkertainen MM- ja EM-mestari koirapyöräilyssä sekä neljän koiran luokissa). 

Viime kesänä varastetun kisapyöräni tilanne on edelleen auki vakuutusyhtiön kanssa, joten viimeisimmästä maastopyörälenkistä on vierähtänyt jo lähes vuosi. Lainapyörillä starttasin jokaiseen mahdolliseen pyörätreeniin. Kickbike treenit kiinnostivat toki myös, mutta täytyi nyt hyödyntää suhteellisen ainutkertainen mahdollisuus Igorin opeista.

Tätä mieltä minä ja Bolt oltiin leiristä !

Ai mitenniin kaaduin pari kertaa?

Jokaisen treenin avaamiseen en nyt lähde, mutta yleisesti ottaen olin pahasti hukassa! Reitit ja harjoitukset olivat erittäin teknisiä (ainakin minulle :D ). Ihmistreenit painoittuivat maastopyöräilyyn sekä pyörän hallintaan. Vieras pyörä ilman lukkopolkimia toivat treeneihin valtavasti epävarmuutta. Lajinomaisten treenien täydellinen puuttuminen taas teki minusta jälleen täysin aloittelijan pyörän selässä. Kahdesti putosin portaista pyörällä ja kerran lensin nurin äkkijarrutuksen seurauksena. Muuten pystyssä pysyin ja sain jopa kehuja itse mestarilta. Liian monta kohtaa oli missä yksinkertaisesti rohkeus petti, eikä luottamusta omaan ajamiseen meinannut löytyä sitten millään. Suomalaisella sisulla kuitenkin sätkin kaikista treeneistä läpi enemmän tai vähemmän kunnialla. Leiri ja sen vaativat harjoitukset osoittivat kuitenkin omasta ajamisesta ne kohdat joihin täytyy alkaa keskittymään, heti kun pyörän saa alle! Erityisesti huomasin omasta ajamisestani vauhtitreenien puutteen. Osaan kyllä ajaa teknisesti ihan okei, mutta heti kun mukaan heitetään kova vauhti, lähtee virheiden määrä ja jarrujen käyttö eksponentiaaliseen kasvuun. Tämä on valtava ongelma koirapyöräilyssä, jossa keskinopeudet ovat lähes poikkeuksetta yli 30km/h.

© Stefan Vehkoja

Haasteista huolimatta hymyilytti © Jenna Kanko

Kickbike treeneihin osallistuin vain lauantai aamuna, jolloin koko leirin väki tutustui lajiin (myös Igor!) Vaikka viimevuosien treenit on tehty ilman koiraa ja koiran kanssa juurikin kickbikella, muistutti treeni ikuisuus ongelmastani. En yksinkertaisesti saa potkun frekvenssiä tarpeeksi ylös. Pitkät "juntta"-potkut toimii ja kulkee, mutta kunnon pyöritys jää lähtökiihdytyksissä ja loppukireissä todella vajaiksi! Onneksi kickbike on nyt jäänyt meillä sellaiseksi treenailu/ oheislajiksi, joten tästä puutteesta ei tarvitse sen suurempia stressata. 

Leirin teoria osuudet olivat erityisesti itselleni mieleen. Aina kun Igor tai Kaitsu kertoilivat pyhiä salaisuuksiaan treenamisesta kuuntelin tarkkana (kirjoitin kaiken ylös) ja yritin imeä itseeni kaiken sen valtavan määrän informaatiota. Erityisesti tutustuminen Igorin pyörään oli erittäin valaiseva kokemus. Kunhan vakuutusyhtiö tekee päätöksiä vanhan pyöräni suhteen, niin pääsen hyödyntämään uutta tietoa uuden pyörän tuunaamiseen/ kokoamiseen. 

Kaiken oman oppimisen ohessa opin Boltistakin taas uutta. Tai oikeastaan varmistin vanhaa tietoa. Uskomaton eläin onnistui yllättämään kuskinsa kahdessa kolmesta treenistä. Torstain kickbike veto oli hyvin perus tasaista Bolt laatua. Perjantaina rääkättiin kuskeja ylämäki canicross treeneissä. Tässä treeneissä pääsin ihastelemaan Boltin periksiantamattomuutta ja voimaa. Otus kiskoi minut, maailman onnettomimman juoksijan, ylös jyrkkää mäkeä yhteensä kolmesti. Kahdesti näistä "kisattiin" voittoisasti Boltin siskoja vastaan, joiden perässä juoksijat olivat kuitenkin satakertaa enemmän juoksijoita kuin minä ikinä. 

© Stefan Vehkoja

© Stefan Vehkoja

© Stefan Vehkoja

Lauantain vetotreenit olivat kuitenkin ehdoton oma suosikkini. Kovaa, kapealla polulla ja aikaa vastaan. Osa porukasta oli treenannut tällä radalla jo torstaina, mutta nyt "kilpailimme" kaikki samalla baanalla. Osa porukasta pyörillä ja osa kickbikeilla. Itse menin jälkimmäisellä, koska vieras pyörä ja Bolt ei olisi ollut hyvä yhdistelmä tuolla radalla. Torstaina kiersin rataa jo Jenni Kreivin Ässällä, joten rata oli tuttu. Silti jännitti miten Bolt (ja minä siellä Boltin perässä) selviäisi serpenttiini poluista ja lukuisista tiukoista mutkista. Me kuitenkin pärjättiin. Paremmin kuin ikinä olisin uskonut! Bolt veti kuin viimeistä päivää, vain yhdessä noin 150° mutkassa epäröi hetken että minne, ja minäkin pysyin pystyssä, vaikka potkimaan en hirmuisesti uskaltanut. Aika 4:40, mikä oli paras kaikista radan kickbikella kiertäneistä naisista! Eikä miehistäkään jääty kuin noin 15s. Kovimmat kickbike ajat veti luonnollisesti Kaitsu. Ensin omalla koirallaan Lotalla (4:24), sitten Igorin Octolla (4:07) ja lopuksi vielä (kun kädet jo tärisi kiinni pitämisestä) minun pikku Boltilla (4:07). Tämä pieni kokeilu todisti aina vain vahvemmaksi tiedon siitä, että minulla on kultakimpale käsissäni. Boltin vauhti on aivan maailman huippujen tasoa <3 Ja sai poika nopeudestaan kehujakin! Minulta, kasvattajaltaan sekä itse koirapyöräilymestarilta ja tottakai Kaitsulta!

Bolt valmiina toiselle kierrokselle! © Stefan Vehkoja

Ässä! © Stefan Vehkoja

#fangirls

Päätapahtumien lisäksi leireily sisälsi paljon hyviä kavereita, naurua sekä hirmuiset määrät menoa ja meininkiä. Tunnelma oli katossa vahvasti ja jokainen ilta venyi pitkäksi hyvien juttujen äärellä, vaikka väsy painoi aivan valtavasti. Sisäinen fanityttöni hepuloi monta kertaa leirin aikana kun pääsin mm. handlaamaan Igorin Jamalia pyörätreenissä. Tälläiselle leirille kelpasi osallistua, ja koska vain lähtisin uudestaan! Kiitos! Eritysesti Jenni ja Samppa organisoinnista, Igor ja Kaitsu treeneistä, sekä kaikki leiriläiset mukavasta tunnelmasta, ja tietysti Stefan kuvista ja erityisesti vielä rikkinäisen jalan teippauksesta!

Thank you!

© Jasmin Köcher

Back in business - Ohkolan kevätajot 2017

Erittäin sujuvasti olen onnistunut välttelemään blogin päivitystä koko kevään. Tosin eipä me olla mitään tässä oikein tehtykkään. Toivuttu talven haavereista rauhassa, kerätty kasa uusia vammoja kevään kunniaksi ja käytiin me vammaisurheilija tiimillä kisaamassa keväisen mutaisessa Ohkolassa.

Komea pieni mies <3 © Auvo Kuusinen

Tosiaan Boltin tassun parantelun jälkeen aloitimme rauhassa juoksemis harjoittelut. Koska etelän jäätikkö kelit jatkuivat pitkälle huhtikuuhun, opettelimme juoksemaan kauniisti vierellä. Tassu parani, minun kunto koheni ja lumet suli. Kaivoimme frisbeen stadiumin ale-laarista ja lähdimme ulos. Ehkä kuudes heitto, ja tampio koira juoksi sokeana päin betoniporsasta. Molemmista etu raajoista nahkat pois, toiseen haava aivan lihakseen saakka. Myös koko koiran vatsa raapiutui vereslihalle. Ja taas oltiin sairaslomalla. Ahkeraa putsausta ja pikkuhiljaa otus piristyi! Ainoa isompi miinus oli jäykkyys. Koko koira meni tällistä aivan jumiin ja hiukan alkoi puntti tutisemaan, että päästäänkö me koko keväänä kisaamaan.

Uskaltauduttiin koti kisoihin Ohkolaan. Lauantai 22.4. sisälsi täydelliset ainekset perinteikkääseen Ohkolan kevätajoon. Luvassa oli aurinkoa, rakeita, lunta, räntää, vettä, kuraa ja mutaa. Täydellistä siis! Lähdin kilpailuun täysin fiiliksellä, että mennään pitämään kivaa. Kivaa meillä olikin! Startattiin aamupäivästä, kun keli oli vielä lähes aurinkoinen.

Startista ©Auvo Kuusinen

©Auvo Kuusinen

Rapa roiskuen kiskottiin pehmeällä radalla. Ilman ohituksia, omaan suoritukseen keskittyen. Kickbike oli alla ensimmäistä kertaa koko keväänä, ja täytyy myöntää, että ikävä oli! Oma jalka nousi korkealle, mutta kovaa frekvenssiä ei potkuun vielä löytynyt. Bolt juoksi tasaisesti, mutta selkeästi lyhyellä laukalla. Nopeilla osuuksilla tuntui, että maksimeista jäätiin aivan valtavasti. Koko koira tuntui jumittavan. Maaliin kuitenkin selvittiin, ja tavoite saavutettiin! Kivaa oli, samoin kuraa joka paikassa.

Vielä nousee jalka :D ©Kimmo Virkki

Nopeet lasit ei ihan nopeuttanut tarpeeksi tällä kertaa :D ©Kimmo Virkki

Maalisuoralla ©Auvo Kuusinen

Maalissa! ©Auvo Kuusinen

Maaliin tultua, oli Boltin aika jo alkaa valmistautumaan seuraavaan starttiin. Poju pääsisi pitkästä aikaa canicross luokkaan, tällä kertaa kiskomaan Jade Halmetta. Hyvät juotot ja verryttelyt starttien välissä. Vähän raekuuron välttelyä lämpöisessä autossa ja sitten oltiinkin taas valmiina matkaan. Startti viivalla Bolt vaikutti täysin palautuneelta ja meno haluja löytyi (ja kuului)! Hitaampi tahti näytti myös sopivan Boltille. Juoksu näytti paremmalta, kuin kickbiken edessä, ja Jaden mukaan koko suoritus oli ollut perinteistä Bolt-laatua! Tuloskin oli sen mukainen, Jaden sairasteluista huolimatta.

Jade ja reipas veturi Bolt ! © Kimmo Virkki

 Päivän kruunasi vielä lasten luokat, joihin osallistui tällä kertaa hurjat kolme kappaletta Ignatiuksia. Niklas 10-13 -vuotiaiden kickbike luokkaan Popolla, Miska ja Miro lasten koirajuoksuun Kodan kanssa. Kaikki pojat kisasivat hurjan hyvin ja olivat tyytyväisiä suorituksiinsa (paitsi Miroa vähän harmitti, kun kaksoisveli Miska sai käyttää Kodaa ensin, jolloin Mirolle jäi väsyneempi koira :D )
Niklas voitti luokkansa (ainoana osallistujana) aivan upealla suorituksella. Popo kuunteli Niklasta ja veti kovaa koko matkan, ja mikä parasta Niklas potki ja teki töitä koko kisamatkan, vaikka tällä kertaa edessä oli oikeasti vetävä koira. Miska sijoittui lasten kisassa toiseksi ja Miro kuudenneksi (muistakaa se väsynyt koira :D ).

Kuvia pojista kisoissa, saa isosisko olla ylpeä! © Kimmo Virkki

 

Kisat oli ja meni, ja tyytyväisiä ollaan. Tehtiin Ohkolan jälkeen vielä päätös, että meidän kevät kausi oli tässä. Säästellään syksyyn, jolloin kisoja on kierrettäväksi melkein kesästä lumien tuloon saakka. Nyt keskitytään Boltin vetreyttämiseen, ja rakennetaan kuntoa sinne syksylle (se kunto alkaa pikkuhiljaa näkymään ja tuntumaan). Vaikka Boltin treenit ovat olleet pitkälti "jäissä" kevään, on kuskia rääkätty salilla, lenkkipoluilla ja portaissa aivan tuskan hikeen ja kyyneliin asti. Vanha polven vamma meinaa aavistuksen jarruttaa kehitystä, mutta pienillä askelilla rakennetaan pohjakuntoa, ajatuksena lähestyvät Puolan MM-kilpailut.

Vammaistiimi pääsi palkinnoille <3 1. Tuomas Notko 2.Maria Viitahalme 3. Minä&Bolt

Onnistunut kauden päätös - SPKL SM Lieksa

Kisajännitys SPKL:n SM kisoihin alkoi taas tänäkin vuonna erittäin hyvissä ajoin. Armoton flunssa iski päälle tiistaina, torstaina tilanne oli jo niin kurja, että messupäivä vaihtui sairaslomaan. Pelkästään sängystä poistuminen keittiöön oli huono idea, kun onnistuin telomaan itseni sairaalakuntoon omassa kodissakin. Tylsistyneenä hyppäsin keittiön oven leuanvetotankoon, kiskoin kroppaa kohti kattoa kuten about jokainen kerta kun kuljen kyseisestä ovesta. Tällä kertaa tanko kuitenkin petti. Komea rysähdys keittiön lattialle, takaraivo ja lantio ottivat kovimmat iskut sekä lopuksi vielä tanko otsaan. Soitto päivystykseen, josta käskivät että olisihan sitä syytä tulla näyttämään naamaa taas vaihteeksi siellä. Kuuden tunnin makoilun jälkeen (jalat puutuneina, pää jyskyttäen) diagnoosina "kisakuntoinen". Eli aivotärähdys ja jotain mystistä sekä selittämätöntä selässä/jaloissa. Seuraavana aamuna suunta Lieksaan. Matka taittui pitkästä aikaa ihan äitin kanssa ja matka seuraksi oltiin saatu Henna Lappi koirineen.

Bolt ja serkkupoika Ykä valmiina kisareissuun!

Lauantai aamuna heräsin aikaisin ja pirteänä. Aamun ensimmäinen hiihtelijä kisareitillä taisin olla minä. Kiersin koko kisareitin ja täytyy myöntää että Lieksan reittejä oli ollut ikävä. Täydellinen kisarata! Kovaa nousua, pitkää ja vaativaa laskua sekä ihanan tiukkoja mutkia sopivan vauhdikkaissa kohdissa. Boltti tykkäisi tästä! Ilman koiraa hiihtäminen vain oli kurjaa... Selkä krakasi sen verran pahasti, että ilman vetoapua meni yksi mäki ihan kävelyksi sukset olalla.

Itse kisaa en pahemmin jännittänyt. Tultiin hakemaan kisakaudelle puhdasta päätöstä. Tiesin faktana, että palkintosijoille ei olisi asiaa tässä seurassa näillä treenikilometreillä. Lähdössä itsellä suhteellisen rauhallinen mieli, Bolt oli lentoon lähdössä. Ja lentoonhan me lähdettiin! Sukset luisti (kiitos Stadium Hyvinkää <3 ) ja koira juoksi! Oma tasapaino ensimmäiset 200metriä aivan hukassa, mutta paketti saatiin kasaan heti kun yleisön silmistä päästiin. Hiihtäminen oli pitkästä aikaa oikeasti kivaa hyvän suksen ansiosta ja koirakin juoksi puhtaasti ja perkuleen kovaa!!

Lentoon lähdössä! Kuva: Mari Moisala

Startti. Kuva: Mari Moisala

Bolt <3 Kuva: Mari Moisala

Reitti vain vilisi silmissä. Ylämäissä Boltti veti täydellä laukalla, vaikka oma selkä ei ihan 100% suoritusta kestänyt. Tasaisella pystyin enemmän auttamaan (tasaista vain ei ihan mahdottomasti tuolla ladulla ole). Alamäkiin mentiin kovaa ! Pienesti joutui auraamaan ettei juosta jalkoja alta, mutta annoin Boltin juosta suhteellisen "vapaana" mäet ja onhan se upeaa katsottavaa millaiseen laukkaan tuo eläin venyy! Ensimmäisen 5km lenkin loppupuolella ohitettiin lähes putkeen yksi kakkimaan jäänyt koirakko, minuutin meidän eteen startannut koirakko, sekä miesten sarjassa kisannut oman seuran Matti Laaksonen lainakoiransa kanssa. Ensimmäinen ohitus tasaisella kovaa, toinen ylämäkeen, jossa saatiin mukavasti tilaa kun kilpakumppani ystävällisesti keräsi koiraansa lähemmäs! Matti ja Juke ohitettiin loivaan alamäkeen hurjassa vauhdissa. Pian käännyttiinkin jo seuraavalle 2,5km lenkille. Ei taaskaan mitään ongelmia! 2,5km katosi hetkessä suksien alta ja pian oltiinkin maalisuoralla, joka tultiin aivan tuhatta ja sataa hymyillen! Bolt oli maalissa mukavan pirteä! Olisi helposti mennyt sen kympin kisankin! 

Ohitustilannetta in action! Kuva: Outi Pisto

Kuva: Outi Pisto

Takaa-ajossa! Kuva: Outi Pisto

Tällä suorituksella oltiin kova tasoisessa kisassa kuudensia, turhauttavat 1,1 sekuntia viidennestä sijasta, ja reilu puolitoista minuuttia ylivoimaiseen voittoon hiihtäneestä Mariasta ja Rovasta. Kaiken kaikkiaan naiset A luokassa starttasi 12 kovaa koirakkoa, joten puoleen väliin asetuttiin. Kovia nimiä oli edessä ja takana, eli ei meillä mitään hätää ole. Nyt saatiin se ensimmäinen onnistunut hiihto tähän kauteen. Itsestä en saanut aivan kaikkea irti, ja kisan jälkeen koko selkä olikin aivan tulessa. Koira teki kaikkensa! Parempaan suoritukseen emme mitenkään olisi pystyneetkään. Seuraavaksi kääntyikin katse sunnuntain viesti kisaan!

Lieksan kisareissua suunnitellessa, oli yksi isoimmista tavoitteista UVU:n viestijoukkueessa hiihtäminen. Sunnuntaina kisattiinkin SM-viestit, missä miehet A-luokassa starttasi kahdeksan joukkuetta. Yksi niistä meidän etelän jäätiköillä treenannut UVUteam. Sisältäen minut ja Boltin, Arin ja Specen sekä Matin ja lainakoira Juken. Kisataktiikkana oli naulita katse kärjen selkään ja roikkua perässä mahdollisimman pitkään. Paperilla kun joukkueita katseli, sijoitimme itsemme kärjen perään neljänneksi.

Ensimmäinen vaihto! Kuva: Suomen Palveluskoiraliitto

Matti ja Juke starttasivat yhteislähdössä ensimmäiselle osuudelle. Kovaa lähtivät ja pääsivätkin ruuhkasta juurikin sellaisiin asemiin kuin suunnittelimme etukäteen. Arin kanssa jännitettiin, että missä kohtaa tulevat vaihtoon. Minä starttaisin Boltin kanssa seuraavana. Ensimmäiset väliaikatiedot kun saatiin, niin kyllä siinä hiukan ihmeteltiin. Matti ja Juke lähestyivät vaihtoa heti toisena!  Ensimmäisenä vaihtoi RPKK, josta Marika Tiiperi ampaisi matkaan. Seuraavana vaihtoon tosiaan saapui Matti, joka teki erittäin vauhdikkaan koiran jätön, tyylikkään käännöksen ja sen perään pyllähti tonttiin. Kuin hidastetusta filmistä meni koko vaihto, loppujen lopuksi aika nopeasti kaatumisesta huolimatta. Starttasimme Boltin kanssa tuhatta ja sataa Marikan takaa-ajoon. Lähes heti meidän perään (noin 20s) starttasi Teemu Lojamo Kähyn kanssa. Kisan kovimmassa nousussa katsoin, että kyllähän ne kovaa sieltä tulevat, ottavat varmaan kiinni kohta. Sitten keskityttiin omaan suoritukseen. Painettiin kuin hullut, ja vaikka mäkiin jalka painoi jo aivan järjettömästi ja hiihtotyyli oli epämääräistä loikkimista eikä suksikaan ollut yhtä hyvä kuin lauantaina, ei Teemua näkynyt rinnalla. Viimeiselle alamäki osuudelle laskiessa sitä pääsi oikein innostumaan ja vauhti tuntui vain kiihtyvän. Vaihtoon saavuttiin edelleen kakkosena!!! Super koiran jättö, kömpelö kääntyminen Arin vapauttamiseen, läppäisy selkään ja onnellinen tipahtaminen ladun viereen. Pitkästä aikaa kisan jälkeen oli oksettavan eufoorinen olo! Tiesi tehneensä aivan kaikkensa, ja onnistuneensa täydellisesti! Hypetyksen keskellä jännäsimme vielä Arin taistelua ankkuri osuudella. Kovaan taistoon joutuivat Spencen kanssa, kun KPKS:n ankkurina Maria Viitahalme lähti heti kannoille taistelemaan samoista sijoituksista. Ari ja Spence saapuivatkin kolmantena maaliin ja varmistivat UVU teamille SM-pronssia!!!

Hyvä me !! Kuva: Heini Ruottu

Parastahan tässä suorituksessa oli ehdottomasti se, että tiimityö toimi! Vaihdot menivät nappiin ja jokainen teki suorituksessaan parhaansa koko tiimin eteen. Hyvä fiilis jäi elämäni ensimmäisestä koirahiihto viestistä!

Nyt on kausi paketissa! Kiitos siitä kaikille asianomaisille!! Pikkuhiljaa täytyy kääntää katseet syksyyn ja alkaa miettimään Puolan MM-kilpailuita. Sinne suunnataan. Todennäköisesti koirapyöräilyyn! Can't wait!