Juhannus taikoja

Heipähei kaikille! Ja oikein hyvää juhannusta näin jälkikäteen. Toivottavasti just sun juhannus oli mukava :)

Meillä oli mahtava juhannus! Torstai aamuna pakattiin koirien kanssa laukku täyteen tavaraa ja hypättiin auton kyytiin. Suunta oli jonnekkin Mäntyharjun tienoolle (Suomen maantieto ei ole mun vahvuuksiani) juhannusta viettämään Jarin ja sen koko perheen kanssa. Yksitoista ihmistä, kolme koiraa, mökki, järvi ja juhannus. Säät eivät suosineet suosineet erityisemmin uimista, eikä ulkoilu pelejä, mutta sitten päästiinkin tekemään kaikkea muuta kivaa. Korttipelien ja saunomisen lomassa pääsin koeajamaan upouudet lelut ja treenailemaan koiria oikein mukavasti.

Aurinkokin pilkahti - sunnuntaina, kun piti kotiin lähteä

Poikien uusi kaveri Eeti (tai lähinnä Kodan kaveri :D )

 Juhannuksen alla meille muutti kaikenlaisia ihanuuksia kotiin! Ihanan kiiltävä, hopeinen kaunokainen Kainpolta asettui taloksi muutama viikko sitten ja yhteisiä kilometrejäkin on kertynyt jo mukavasti! Kickbike crossmax 20D+ on siis tämä perheen uusin jäsen malliltaan, ja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen! Hyvin sujuu yhteisymmärryksessä työmatkat ja reissut kauppaan, ja juhannuksena ensimmäiset koiratreenitkin päästiin korkkaamaan!

Mun uusi kaunokainen <3 Kiitos Kainpo !

Bolt ja uudet vetokamppeet!

Hyvin kiristyy hihna ;)

Vedot mahdollisti myös uutuuttaan hohtavat valjaat - molemmilla koirilla! Niinkuin edellisessä postauksessa vihjailinkin, on nyt molemmille pojille hommattu hyvin istuvat ja hyvälaatuiset valjaat vetopuuhiin. Boltille sopi loistavasti Zero DC:n pitkän mallinen valjas ja Koda sai niinikään Zero DC:n valjaat, joskin ne lyhyemmät. Hyvinkään Salamanterin myyjien avustuksella molemmille pojille löytyi useampikin sopiva vaihtoehto, joista päädyin noihin yksilöihin! Mukaan tarttui myös Zero DC:n 2,5m pitkä jousto.

Näillä uusilla välineillä olikin sitten hyvä valjastaa pojat baanalle. Treenit mökkitiellä aamutuimaan juhannusaattona. Jarin laitoin kuskiksi Kodan perään vanhalla mummopyörällä, ja itse toimin Boltin kuskina kickbikella. Bolt lähti ensimmäisellä kerralla perään, toisella otettiin yhteislähtö, kolmannella Bolt lähti tyhjiin. Jokainen versio toimi hyvin ja ohituksissakaan ei ollut mitään ongelmaa - kummallakaan! Pojat olivat super innoissaan vetämisestä pitkästä aikaa!

Viikonlopun ainoa veto oli tuossa, mutta urheiltiin me muutenkin. Boltin rakkaat frisbeet oli mukana, joten niitä noudettiin milloin mistäkin. Sunnuntaina jopa vedestä! Koda on uimari konkari ja uisi niin kauan kuin annettaisiin. Boltilla on tuohon vielä matkaa, mutta alku näyttää lupaavalta! Vedessä viihtyi loistavasti, mutta syvemmässä vedessä oli vielä vähän jännää! Staffi kaveri Eetin uimaliiviä kun lainattiin muutaman kerran, sai poju sen verran itseluottamusta, että uskalsi rakkaan frisbeen noutaa uimalla! Joskin vain muutaman uintivedon verran.

Mun rakkain <3

Kirjoittajastakin joskus jotain kuvaa :)

Kiva kun luit meidän juhannus kuulumisia!

Ja nyt meidän onkin aika ruveta pakkailemaan ensiviikonlopun seikkailua varten! 

Norja täältä tullaan!

Tanjan oma täystuho

Hei olen 18 vuotias Tanja, asun kaksiossa ja minulla on kaksi koiraa. Inspiraation tälle postaukselle toi tämä teksti! Teksti on kohdennettu juurikin minulle, ja muille samassa elämäntilanteessa oleville. Olen nuori, joka otti koiran ja on kohdannut valtavasti vaikeuksia sen kanssa, mutta myös niitä onnistumisia ja onnenhetkiä, jotka auttavat jaksamaan.

Ensin selvittiin koulusta, siteen ylioppilasjuhlien järjestämisen sekä itse juhlimisen tuomasta stressistä. Sitten päätti Bolt aloittaa uuden elämänvaiheen - tuhoamisen...

Viimeaikoina töistä kotiin palaaminen on ollut yhtä tuskaa. Oven takana mietityttää haluanko edes sisälle. Mitä pääsen siivoamaan tällä kertaa? Onko jotain oikeasti tärkeää tuhottu? Bolt 10kk pistää harva se päivä bileet pystyyn yksin olleessaan kotona ja Koda 8v katselee vierestä. Oven avatessani on vastassa Koda nolo ilme naamalla: "anteeksi äiti, se teki sen taas." Ja sitten se juoksee paikalle ja iloitsee, kun äiti tuli kotiin... Pelkästään tällä viikolla on mun oma makkari levitetty kaaokseen, kämppiksen huoneen kynttilävarasto tuhottu ja syöty sekä viimeisimpänä vetona vessa räjäytetty aivan totaalisesti. Itku siinä meinaa tulla kun koira on levittänyt upouudet korut kämpän lattialle, sinne hajuvesien ja vaatteiden viereen. Hetki jolloin meinasi todella leimahtaa oli kun lapsi oli syönyt noin 200 kynttilää välipalaksi ja jäljelle jääneet muruset löytyivät kämppiksen mustalta karvamatolta. Ja eilen se itku todella tuli kun kotiin astuin. Oman huoneen valkoiselle karvamatolle silputtu shampoo pullo, no onneksi ei sen enempää... Paitsi kun erehdyin menemään vessaan. Kissanhiekkalaatikko, roskis ja jokainen shampoo, suihkusaippua ja kosteusvoide pullo (kahden tytön omistamat...eli määrä on suuri) levitettynä wc:n lattialle. Onneksi Boltin konkreettinen syömisrakkaus rajoittuu kynttilöihin, ja kosmetiikat olivat edelleen ehjiä! Harmi vain että ne ehjät pullot sai noukkia kissan jätösten seasta...

Siivottua on tullut tällä viikolla paljon... 

Ja jokainen kerta kun olen imuriin, moppiin tai rättiin tarttunut olen manannut, että miksi minulla on koiria. Tai lähinnä miksi otin aktiivisen pennun kaksioon keskelle omaa itsenäistymistäni? Bolt on syönyt ja tuhonnut tavaraa ainakin oman hintansa edestä. Ja ruokiin on mennyt varmaan jo puolet siitä. Hatara taloustilanne, vähäinen materiaalinen omaisuus ja runsas tekemisen määrä yhdistettynä kauhukakaraan on karmaisevaa, ainakin kotiin saapuessa ja kun pitää koiralle ruokaa ostaa... Bolt on tuonut mukanaan valtavasti päänsärkyä, kyyneliä ja stressiä. Ja vaikka miltein joka kerta kotiin tullessa manaan koiran syvimpään monttuun, en voisi tuota otusta rakastaa enempää! Idiootti, kapinoiva ja vaikea tapaus, mutta mun oma ja siinä valtavan rakas.

Niitä hetkiä jolloin tää koira tuo mulle pelkkästään suurta onnea <3

Muistan ajan jolloin Koda oli oikein vaikea. Karkaili harva se päivä, haukkui kaikkea liikkuvaa, söi 12vuotiaan Tanjan sormet kun yritin kouluttaa, kaikesta tuosta huolimatta Koda on mun paras kaveri ja elämäni koira. Koda on aina ollut läsnä, aina tehnyt mun kanssa innoissaan ja valtavalla motivaatiolla. Sen ajan minkä olen omillani kulkenut (noin vuosi ja viikko) Koda on joka päivä ollut kanssani. Kaikki vaikeat hetket ja pettymykset, kaikki onnen kyyneleet ja onnistumiset Koda on ollut näkemässä ja kuulemassa, kun muut ovat suojelleet itseään mun vaikeuksilta ja vältelleet. Parempaa koiraa en olisi ikinä voinut toivoa ensimmäiseksi koirakseni.

Suureksi onnekseni Bolt on kaikessa raivostuttavuudessaan ottanut hyvin mallia Kodasta! Lohduttaa tunkemalla ison, kuolaavan kuononsa syliin, tai pahimmillaan koko koira tunkee syliin. Iloitsee hakkaamalla hännällä rytmiä vaikka mustelmille asti. Innostuu kaikesta mistä minäkin, ja rakastaa sitä mitä minäkin. Vaikka nyt onkin vaikeaa lapsosen kanssa, selviämme siitä kaikki yhdessä. Koda näyttää esimerkkiä, ja minä yritän parhaani mukaan pitää homman paketissa. Näillä eväillä me selvitään, myös Boltin kapina vaiheista. Siivotessani, korjatessani ja uutta tuhottavaa ostaessani yritän aina muistaa sen tavoitteen johon tämän koiran kanssa tähtään. Maailman parhaan harrastuksen harrastaminen oman koiran kanssa on se palkinto mitä tältä tuskien taipaleelta odotan. Tiedän että odotus ja kaikki se siivoaminen palkitaan ja tuokin eläin saa vielä hiukan järkeä päähän, aivan kuten Kodakin aikanaan sai. Mulla tulee olemaan kaksi oikein hurmaavasti käyttäytyvää koiraa vielä joku päivä.

Ja tsemppinä itselleni ja helpottaakseni teidän kauhukuvitelmia mun arjesta niin tänään oli ihan siisti kämppä kun tulin kotiin ! (teippasin huoneiden ovet kiinni...)

Ja loppuun vielä vähän uutisia :)

• Minä hyppäsin mukaan VUL:lin hallitustoimintaan ja olen siis osa tämän hetken hallitusta! Hirmuisen jännää, ja vähän jopa hirvittää että miten oikein pärjään hommassa!? Mutta eiköhän se tekemällä selviä :) 
• Norjan matka lähenee!! Uusi passi laitettu tilaukseen ja laivamatkat hommattu! Kohta täytyy alkaa jo pakkaamaan!
• Tänään lähti kickbike kyselyä Kainpolle!! Uusi kulkupeli siis tiedossa, kun vanhat tuppaavat katoamaan käsistä turhan tiuhaan...
• Sarjakortti Hyvinkään Sveitsin uimalaan ostettuna, joten nyt treenataan uimalla. Tänään oli ensimmäiset treenit jo heti aamusta ennen töitä ja tiistaina voisi mennä taas? 
• Huomenna suunnataan molempien koirien kanssa valjas ostoksille Hyvinkään Salamanteriin. (Meitä lähin eläinkauppa, eli kävelymatkan päässä) Salamanteri myy Zero DC:n ja Nonstopin valjaita, joten eiköhän pojat saa oikein laadukkaat välineet vetopuuhiin!
• Bolt siirtyy lähiaikoina syömään Happy Dog Profilinea. Hoikka poika kaipaa vahvaa ruokaa ja tuossa olisi semmoinen!
• Toissapäivänä lähti ilmoittautuminen Boltin ensimmäiseen näyttelyyn! Ruipelo pääsee Hyvinkään koiranäyttelyssä esittelemään itseään :) 
• Seuratkaa Instagramissa käyttäjää @jrsleddogsportfin !!

Jämin nuortenleiri 8.-10.5.2015

Jalat vetelinä on hyvä istuskella omassa sängyssä ja alkaa purkamaan kuluneen viikonlopun tapahtumia.

Leirille lähtijoiden selfie :)

Vauhdikas viikonloppu Jämillä valjakkourheilujunioreiden kanssa alkoi aikaisin perjantai aamuna pakkauksella ja proteiinipommi smoothiella (ostin blenderin ja nykyään olen totaalisen koukussa smoothiesiin!! ) Täyteen ahdettu laukku ahdettiin Hennan täyteen ahdettuun autoon, ja minä suuntasin koirien kanssa koirapuistoon Hyvinkään keskustaan odottelemaan oikean junan saapumista. Klo 13.00 noustiin junaan, jossa paikkaa meille pitivät Vera ja Pixeli. Ahtaissa tunnelmissa, kuuden paikan verran tilaa vieden matkustimme Tampereelle, josta reittimme erkanivat hetkeksi. Vera jatkoi matkaa Jämille Hannan kyydissä, ja minä hyppäsin Köchereiden takapenkille.

 Jämin nuortenleiri 2015 oli SIMPeKin järjestämä leiri kaikille nuorille valjakkourheilijoille ympäri Suomen, tasoon tai seuraan katsomatta. Ikähaarukka oli 11-19 ja urheilijoita löytyi aina Espoosta Rovaniemelle. Leiri oli järjestetty VULlin kanssa yhteistyössä ja olikin kaikille meille nuorille täysin ilmainen.

Junnut tervetulias pakettien kimpussa!

Heti leirille saapuessamme majoituimme Jämin Niinimajalle lattiamajoitukseen ja saimme pienet yllätyspaketit SIMPeKin sponsoreilta! Koirille leluja, nameja ja ruokanäytteitä, meille urheilijoille putkihuiveja, jotka pääsivätkin suoraan käyttöön. Iso kiitos Kuopion eläinlääkärikeskus, Kickbike, Kainpo, BestFriend ja Best in! Lattian valtauksen jälkeen oli aika kaivaa laukuista ne reissun käytetyimmät vaatteet, eli urheiluvaatteet. Jakauduimme kahteen ryhmään, seuraavan päivän kilpailuluokkien, sekä omien kiinnostusten mukaan. Canicross ryhmällä oli omat herkistelytreenit, ja meillä kickbike/pyörä porukalla omat. Aloitimme oman ryhmäni kanssa n. 15-20 min lämmittely lenkillä, joka kuitenkin oli suhteellisen vauhdikas (kilpailuvietti on välillä asioita mutkistava asia treenatessa ;) Tämän jälkeen 10x edestakaisin pehmeää suoran pätkää, toiseen suuntaan kevyesti potkutellen, toiseen täysillä. Potkutellessa tuli kokeiltua yhteensä neljänlaista kickbike mallia. Race Max (kapearenkainen maantiemalli) upposi pehmeään maahan paljon, eikä selvästikkään ollut tarkoitettu maasto-olosuhteisiin. Sport G4, eli teräs runkoinen, suhteellisen kapearenkainen maantiemalli ei myöskään ollut aivan omimmillaan pehmeässä hiekassa. Perinteinen Cross Max toimi maastossa aivan yhtä hyvin kuin aina! Cross Maxin isorenkainen versio (eturenkaan lisäksi takarengas selvästi isompi) rullaili maastossa oikein kevyesti ja juuria tuskin huomasi. Isorenkaisen kickbiken kohdalla ongelma oli kuskissa. Kovin matalalle ei sietänyt kyykistellä pyörän kyydissä tai muuten oli reikä housuissa lähellä!

Kickbike ja canicross treenien päätteeksi innostuimme vielä treenaamaan koirilla. Muutaman sadanmetrin pätkällä testailimme oikeastaan jokaiselle koiralle ohitukset kuntoon. Pääasissa juosten pingoimme kilpaa koirien kanssa. Myös Bolt pääsi kokeilemaan ohittamista ensimmäistä kertaa! Juoksin itse Boltin perässä kun kokeilimme ohittaa Nean ja Jekun. Bolt ei edes vilkaissut viereen jäänyttä koiraa, vaan painoi täyttä häkää eteenpäin. Myös Jade juoksi Boltin kanssa muutaman pätkän porukan mukana, kun minä säästelin koipiani lauantain kisaan. Koda pääsi myös juoksemaan ohitteluissa. Papparainen kun on ehkä yksi maailman parhaista ohittajista, oli se hyvä koira myös sellaisten koirien pariksi, jotka eivät olleet ennen oikein ohituksia tehneet. Koirien treenaamisten jälkeen oli jäljellä vain ruokailu, pesis pelit ja nukkumaan meno. Yhdessä kokkailimme tortilloja ruuaksi, jonka jälkeen suunta pesiskentälle, jossa hienot peli suhteellisen tasaisilla joukkueilla (meidän tiimi voitti 27-10! :D ). Ruuan ja kaiken tekemisen jälkeen oli hyvä kellahtaa patjalle nukkumaan.

Mitä useampi kokki, sitä... eikun hyvää oli !! :D

Itselläni yö meni koirien itkuja kuunnellessa, joten aamulla olo hiukan jyrän alle jäänyt. Ensimmäisen kerran viideltä ylös lenkittämään omat koirat, jonka jälkeen vielä tunniksi nukkumaan. Kuuden jälkeen alkoi porukka kaivautumaan makuupusseista, ja valmistautuminen kilpailuun alkoi. Koirien juottamista, pissatusta ja uudenlaisen kisalookin luomista. Tämän vuoden kilpailuun järjestäjät olivat vinkanneet pukukoodista! Ajatuksena oli pukeutua kisaradoille jotenkin hassun hauskasti! Me junnu porukalla olimme päättäneet kilpailla Suomen väreissä oikein kunnolla ja muuntautua Smurffeiksi. Aamu kului tehokkaasti kasvoja maalaillessa, ja aamupalalla astellessa kääntyi useampi katse! SuurSmurffin (Kurt Köcher) johdolla pienet smurffit, smurffiina (minä!) ja velho marssivat syömään mahat niin täyteen kuin mahdollista ennen kilpailua. Aamupalan jälkeen joukkoomme liittyi vielä Velhon kissa Jonna. Kilpailupaikalla tunnisti kyllä missä junioriurheilijat menivät.

Bolt elämänsä ensimmäistä kertaa stake outissa ja hyvin meni :)

Team smurffit!

Minä ja Jasmin

Minä ja Jonna (c) Stefan Vehkoja

 Kilpailupäivä oli suhteellisen tavanomainen (jos ei erikoisen näköisiä kilpailijoita oteta laskuun!). Olin ilmoittautunut pyörä- ja kickbikeluokkiin, mutta muutaman eriävän mielipiteen vuoksi en pyörääni saanut kilpailuihin. Nea lainasi pyöräänsä Veralle, joka starttasi minun paikallani Pixelin kanssa. Minulle jäi siis vain kickbike luokka jäljelle, jossa starttasin Terolta lainaan saadulla kickbikella. Viimehetken muutoksena vaihtui vielä koira. Ajatuksena oli ollut startata syksyn kisakoira Royalilla, mutta Satu päättikin itse mennä Rollolla, joten sain Isan - toisen dopperin. Isa on oikein kuuliainen narttu ja nopeasti päästiinkin samalle aaltopituudelle siitä, että kumpi antaa käskyjä.

Isan kanssa meistä tuli nopeasti kavereita :)

Starttiviivalla jännitti, mutta radalla ei - niinkuin ei yleensäkkään! Kovaa mentiin, potkin aivan täysillä alusta asti. Heikko treenaaminen kuluneen kevään aikana ja edellisen päivän treenit iskivät jalkoihin reitin puolivälissä. Molemmat pohkeet olivat kuin kiveä ja jokainen potku tuntui kuin koko lihas napsahtaisi katki. Järjettömien kramppien hidastaessa kiidimme Isan kanssa Jaden ohi täysin puhtaasti ja taistelimme reitin ainoan, noin kilometrin pituisen ylämäen päälle ja maaliin. Maalissa Satu nappasi kopin Isa-neitosesta ja itse pomppasin pois kikkarin päältä. Heti ensimmäisenä petti jalat alta. Krampit oli niin pahat, että jalat ei ihan tosissaan kantanut. Hetken keräilyä ja tukijoukkojen raahamana liikkeelle. Loppupäivä menikin erittäin tönkösti kävellen. Hiukan vilu ehti loppupäivän aikana tulla sukkahousuissa ja mekossa (smurffiina ei luopunut asustaan ennen kisojen päättymistä). Kaikki smurffit selvisivät ehjinä maaliin, vaikka vaikeuksia oli ollut erityisesti koirien vetohalukkuuden kanssa.

Vera starttasi paikallani pyöräluokassa Pixelin kanssa

Ensimmäistä kertaa eläissäni mekko päällä kilpailuissa :D

Kilpailuiden tuloksesta en oikein tiedä mitä mieltä olla. Tiedän tehneeni aivan kaikkeni radalla, mutta aika oli omaan tasoon nähden heikko. Tietysti, suuri vaikutus on omalla treenaamattomuudellani. Ennen tätä viikonloppua olin ollut kickbiken astinlaudalla Ranskassa marraskuussa.... Kisapyöräkin on ollut vanhempien autotallissa Ranskan reissusta asti, joten vähäisellä hölkkäilyllä/hiihdolla/kävelyllä/mummopyöräilyllä on menty.

Toiseksi taistelimme tyttö tiimillä :)

Lauantai ilta kului jälleen pesiksen parissa, nyt vielä perjantain joukkueita tasaisemmin (11-11). Pesisksen jälkeen grillailtiin mahat täytteen hyvä laatuista ja jumalaisen hyvää lihaa! Savo-Karjalan liha oy oli sponsoroinut leiriämme tarjoamalla grillattavaa illaksi. Avotulella, kodassa paistetut pihvit upposivat väsyneisiin ja nälkäisiin leiriläisiin kuin häkä! Jälkkäriksi mahtui vielä paistetut vaahtokarkit, joita osa teki ensimmäistä kertaa elämässään. Vielä saunaan toisen kerran samana päivänä, ja puolen yön jälkeen Niinimajassa alkoi väki väsähtää.

Sunnuntai aamuna jouduin jopa heräämään, kun tällä kertaa olin ehtinyt nukahtamaan yöllä hetkeksi. Ensimmäisenä pystyssä lenkittelin ja juotin Kodan, Boltin ja Pixelin. Tämän jälkeen vielä torkuille josta ravisteltiin ylös juuri ennen aamupalalle lähtöä. Jokaiseen ruokailuun piti matkata noin kahden kilometrin matka ja tällä kertaa hölkkäilimme. Koko kroppa oli kuin kiveä ja minkään lihaksen liikuttaminen ei tuntunut hyvältä. Kevyttä hölkkää, ja jalat tuntui hiukan paremmilta, mutta aamupalan aikainen istuminen palautti aiemman tilan.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa vielä viimeinen treeni ennen kotiinlähtöä. Kuskasimme treenailuvälineet ja koirat lauantain kisapaikalle ja suuntasimme Suomen parhaille reiteille treenaamaan. Aloitimme potkuttelemalla/hölkkäämällä kisareiteistä lyhimmän (n. 2km) läpi, jotta eksymisiltä vältyttäisiin. Sitten oli koirien vuoro päästä radalle. Lyhyillä lähtöväleillä iso osa meistä ampaisi radalle. Itse jäin ensimmäisen porukan kohdalla vain kuvaamaan ja palkkaamaan koiria. Toiseen settiin starttasin Kodan kanssa kickbikella nollakoiraksi. Hissukseen potkittiin vanhuksen kanssa ja kyllähän tuo otus nautti! Vera ja Pixeli tuli ohi, samoin kuin Hanna ja Ruska. Juoksijat kuitenkin pidimme takanamme, vaikka vauhti ei päätä huimannut. Vielä aivan viimeisenä radalle lähti mun oma Bolt. Jade juoksi canicrossia Boltin kanssa tuon lenkin kolmessa osassa. Poljimme Eemelin kanssa Boltin edellä, minä hoidin palkkaamisen ja Eemeli lähettämiset aina kun lähdettiin uudelleen liikkeelle. Bolt veti hurjan hyvin! Tasaisesti, eikä ollenkaan riuhtomalla. Huomasi kyllä että palkkaus ja pienet tauot väliin olivat hyvä juttu, kun vähän meinasi vauhti hiipua välillä. Iso kiitos Jadelle, että suostui pinkomaan pölhön perässä!

Lämmittelylenkillä

Bolt matkalla lähtöön

Poju vetää koko sydämmellään ja kaikilla voimillaan!

Treenien jälkeen siivosimme tiimityöllä Niinimajan, pakkasimme autot ja starttasimme kotia kohti. Minä ja Vera saimme Nealta kyydin Tampereelle, josta junalla matkustimme Hyvinkäälle jättimäisenä karavaanina. Kolme koiraa, Veran jättimäinen rinkka ja me kaksi. Onneksi saimme Hennan kyydillä Hyvinkäälle Veran kickbiken ja minun laukkuni, sekä palkintona saamani Powerlinen 15kg koiranruokasäkin. Juna-asemalta kolmen kilometrin kävely meille kotiin vei viimeisetkin mehut, ja kotiin päästessä kolme kerrosta rappusia tuntui ylitsepääsemättömältä suoritukselta.

Leirin väki ilman sinisiä kasvoja :)

Väsynyt koira = onnellinen koira, ja sama pätee omistajaan! Koda ja Bolt ovat molemmat nukkuneet tyytyväisinä eilisestä kotiin pääsystä asti. Mun aamun työvuoron aikanakaan Bolt ei ollut muuta kuin napannut yhden pöydälle jääneet housut unikaverikseen. Itsekkin töistä palatessa olin niin väsynyt, että kolmen tunnin päikkärit meni ihan huomaamatta.

Ihan loistava leiri jälleen kerran! Kaikessa yksinkertaisuudessaan iso kiitos SIMPek ja VUL, sekä kaikki yhteistyökumppanit! Ja tottakai suurimman kunnian leiristä ansaitsee kouluttajat Kurt Köcher ja Tero Mäkinen! :)

Iso kiitos vielä Katja Juntuselle hienoista kuvista! Lisää löytyy täältä :)
Videoiden (c) Vera Ignatius

Pelastakaa Bordercollie ja muuta mukavaa

Heipsan jälleen rakkaat lukijat!

Tämä viikonloppu on sujunut pääosin rauhallisissa merkeissä siskoni Veran kanssa meillä löhöilessä. Eilen kävin pyörähtämässä töissä, mutta muuten ollaan palloiltu koirien kanssa ja katseltu elokuvia
.

Blogin uudet leveydet mahdollisti isompia kuvia! Jee!

 Perjantaina illalla oli tarkoituksena tehdä kevyt iltalenkki ja käydä pyörähtämässä Kulomäen päällä, ja palailla kotiin syömään. Vajaan tunnin lenkki venyi kuitenkin reiluksi pariksi, kun Veran koiran Pixeli päätti lähteä valloittamaan soramontun reunoja. Pixu ja Bolt kulkivat lenkin vapaana, Koda flexissä. Molemmat koirat pysyivät nätisti lähettyvillä koko lenkin ajan, mutta aivan viimehetkillä ennen koirien kiinni laittamista ja soramontulta poistumista, Pixeli hävisi. Huudeltiin aikamme ja ihmeteltiin mihin karvakasa katosi. Pian kuitenkin Pixu näkyi kiipeävän vastakkaista soramontun seinämää ylös. Vera kipitti koiraa vastaan ylös, ja minä katsoin toiselta puolelta Pixin urakointia. Puolivälissä rinnettä Pixu kuitenkin katosi näköpiiristä. Poju oli jäänyt jumiin rinteessä olleeseen pystysuoraan railoon, parinmetrin hiekkaseinämän juureen. Koira ei päässyt kiipeämään ylös, oikealle eikä vasemmalle, ja vaikka kuinka kutsuimme ei Pixu lähtenyt tulemaan rinnettä takaisin alas. Koira oli jumissa, ja piti hakea pois rinteestä kiipeämällä itse ylös.

Tältä se suurinpiirtein näytti (anteeksi lumia-laatu...)

 Vera yritti kivuta mäkeä ylös hakemaan koiraansa, mutta isosiskon vastuuseen vedoten sain Veran alas, ja lähdin itse kiipeämään mäkeä. Nameja taskussa yritin houkutella koiraa railon alaosista, sortumia vältellen. Pixu ei kuitenkaan uskaltanut liikkua, joten kampesin itseni n. 3m matkan melkein pystysuoraa kovaksi tampattua hiekka seinämää ylös. Pixeli ei vieläkään suostunut liikkumaan, joten niska-perse-otteella koiralle vähän alkuvauhtia ja itsekkin täysillä perään valuvan hiekan seassa laskien. Ei onneksi saatu isoimpia kiviä peräämme, ja päästiin kaikki yhtenä pakettina takaisin kotiin syömään!


Lauantain seikkailu suoritettiin Jennin, kameran ja kolmen koiran kanssa. Vera oli juhlimassa ystävänsä syntymäpäiviä, joten Pixeli tuli meidän kanssa :) Tuo lenkki oli kaikinpuolin aikas tavallinen, mutta mukaan saatiin taas jälleen kivoja kuvia kasvavasta apinasta! Ja sen parhaista kamuleista! Kuvien © Jenni Pitkänen

Kodan poliittinen kanta :)

Sunnuntai ollaan vaan rötväilty, syöty hyvin ja pakoiltu sisällä vesisadetta! Kiva viikonloppu. 

Kipeät lihakset ja informaatio ähky = loistava valjakkourheilukurssi!

Hei taas sivuilleni eksyneet!

Vauhdikas viikonloppu takana! Muistona muutama mustelma, kipeät lihakset, informaatio ähky sekä väsynyt saksanseisoja. Käväisimme lauantaina Boltin kanssa Tikkurilassa Boltin kasvattajan Samuli Nissisen ja koiraurheilu.fi:n järjestämässä valjakkourheilu koulutuksessa. Virallisesti olin kurssilla apuohjaajan roolissa, mutta itsellenikin uusien asioiden määrä oli valtaisa!

Erityisen koiran ruokinta ja  nesteytys olivat minulle isolta osin uutta tietoa. Kuitu ei imeydy koiralla, eikä raa'at kananmunat tee koiran ravintoaineiden imeytymiselle hyvää. Koiran mahalaukku tyhjenee noin 2-7 tunnin aikana ja koko suolisto noin 23 tunnin aikana. Valtava määrä tietoa, joka avasi silmiäni Boltin ja Kodan ruokintaan. Erityisesti Boltin ruokinta saa nyt uuden suunnan. Moni ongelma kohta sai selityksen ja tilanteeseen tavoitellaan nyt muutosta uuden ruuan myötä. Bolt söi pikkupentuna Happy Dog maxi baby ruokaa, mutta junior ikään tullessa jouduin taloudellisen tilanteen vuoksi vaihtamaan Jahti&Vahti ruokaan. Tähän asti Bolt on syönyt Jahti&Vahti Energiaa, joka on toiminut suhteellisen hyvin, mutta imeytyminen on ollut heikkoa. Eilen laitettiin heti tilaus ZooPlussaan Happy Dog Sport ruuasta. Tavoitteena olisi syksyllä siirtyä Boltin ruuassa uuteen, erityisesti valjakkokoirille suunniteltuun ruokaan. Happy Dog Profi-line 30/20 ruoka kuulosti erittäin vakuuttavalta ja eritysesti loistava hintalaatu suhde oli minun mieleen!

Toinen itselleni erityisen informatiivinen asiakokonaisuus oli nuoren koiran vetoharjoittelu sekä koiran että ihmisen fyysisen kunnon treenaus. Huomasi tehneensä joitain juttuja aivan metsään tässä vuosien varrella... Erityisesti treenauksen suhteet ovat itselläni olleet erityisesti viime syksyä ennen vääränlaiset. Liikaa maksimi treeniä, liian vähän peruskuntoa. Viimesyksynä on täytynyt jotain tehdä oikein kun 3kk liikkumattomuus ei kadottanut kuntoa totaalisesti, vaan talvella pystyi kisaamaan kisat suhteellisen hyvällä tuloksella ilman treenaamista.Samuli kertoi valtavasti hyviä vinkkejä treenaamisen, ja uskonkin että näillä vinkeillä mun ja Boltin tulevaisuuden kilpailu ura voipi olla entistä tehokkaampi.

Päivän lopuksi oli vuorossa käytännön treenit koirien kanssa Hakunilassa. Minun roolini treeneissä oli toimia palkkaajana, handlerinä sekä juosta muutamalla koiralla omistajien sijasta. Kylmyydestä huolimatta oli hulvattoman hauskaa! Pääsin juoksemaan mm. kahden perunkarvattoman koiran kanssa, jotka yllättivät minut täysin! Kukaan ei voi ikinä enää väittää mulle ettei jonkun tietyn rotuisella voisi harrastaa valjakkourheilua. Muutamat koirat saivat ihan parin vedon aikana selvät inspiraatiot, siitä missä hommassa oli oikein kyse! Joitain aivan aloittelevia kurssilaisiakin saatetaan syksyllä nähdä kilpailuissa, sen verran lupaavalta vaikutti.

Itse sain treeneistä irti valtavasti! Erityisesti oma itseluottamus koiran perässä juoksuun kasvoi valtavasti. Olen aina pitänyt itseäni huonona canicrossaajana äänihuulten toiminnallisen häiriöni takia, mutta lauantaina Boltin perässä pinkoessani tuli fiilis, että en halua antaa sen estää! Kovalla treenillä, lujalla tahdolla ja kivunsietokyvyllä saan vielä itseni raahattua syksyllä Boltin kanssa canicross kisojen lähtöviivalle! Bolt vetää aivan mielettömän hyvin, ja sen kanssa juostessa olo on kuin lentäisi. Vedettiin juosten kaksi kovaa vetoa ylämäkeen, ja Bolt olisi vain jatkanut juoksemista, vaikka Samuli oli mäessä ottamassa koppia. Kolmas veto otettiin Hinni Ruotun lainaamalla Kickbikella. Matkaa tuli ehkä 700m johon mahtui useampi käännös. Suunnat toimi kovassakin vauhdissa ja Bolt oli todella hyvin kuulolla. Poju halusi niiiin kovasti saada eteen lähteneen Matin ja Yusen kiinni että juostessaan Bolt huusi! Mun ei tarvinnut edes potkia, ja vauhti vain kiihtyi!

Tuleva maailmanmatkaaja!

Loppuun vielä pieniä (tai ei oikeastaan niin pieniä!) uutisia. Muutama viikko sitten tuli tieto Suomen Valjakkourheiluliitolta, että kansainvälinen lajiliittomme IFSS aikoo kustantaa 10 ensimmäistä muuta kuin norjalaista nuorta kansainväliselle valjakkourheiluleirille Norjaan tulevana kesänä. Minä ja ystäväni Jasmin Köcher laitoimme välittömästi tiedon saatuamme hakemuksen vetämään. Hiukan epäillen jäimme odottelemaan. Laitoimme hakemuksen vasta 2 päivää tiedon julkaisemisen jälkeen, ja leirille oli valtavaa tunkua tiedossa. Tuossa muutama päivä sitten kuitenkin tuli soitto Jassulta. Minä ja Jasmin olimme ainoina Suomalaisina junnuina päässeet leirille! Kesällä olisi siis tiedossa seikkailu, suuntana Norja, seurana Jasmin ja koirat. Ihan huikeeta! Täältä lisää infoa leiristä :)

Kaikki tekstin kuvat © Jenni Pitkänen

Mitä meille kuuluu?

Viimeisen kuukauden aikana me ei olla tehty oikeastaan mitään. Ei me kuitenkaan vain kotona olla löhötty. Itse olen ravannut tiuhaan töissä ja loppuaika ollaankin juostu ympäri metsiä sekä taisteltu arjessa ilman minkäänlaista maksukorttia, joka katosi ottomaatin syövereihin. Taistelua on arkeen on aiheuttanut myös Bolt, joka on päättänyt aloittaa pentuajan tuhoamiset tälläin jälkikäteen. Mun rakkaimmat ja parhaat kengät poju söi kapinointina aamuvuoroa vastaan, juoksukengistä lähti palanen, lompakko oli muodoton mössö, rairuohot sai hurjaa kyytiä mun valkoiselle karvamatolle, passi herättää nykyään suurta huvitusta kassoilla, Viron reissun jäljellä olleet tuliaiset Bolt oli maistellut omiin suihinsa ja onhan sitä muutama roska- ja biojätepussikin löytynyt levitettynä tasaisesti koko kämppään.

Tällä hetkellä onneksi vain tavallista arkea, vähän vetoja ja hyvistä keleistä nauttimista. Boltin kanssa ollaan alettu vihdoin canicrossaamaan. Vedot on ollut pakko pitää suhteellisen lyhyinä, koska ennen joulua murtunut jalkani kipuilee vetojen jälkeen. Saa nähdä kestääkö polvi koskaan kunnolla canicrossia kunnolla vetävän koiran kanssa. Huiput Boltin kanssa juostessa nousee 30km/h nopeuteen (tähän mennessä ennätys ollut 33,2km/h!!).

Lähtö käskyä ootellaan kiltisti :)

Työnjako selvä - minä jarrutan, Bolt kaasuttaa

Lähtökiihdytys

Täysiiiiiii!

 Vetojen lisäksi lenkkeillään joka päivä noin tunti metsässä tai soramontulla. Bolt juoksee aina vapaana ja Kodakin 7m flexissä tai valjaissa vetohihnalla. Lenkeillä huvitellaan juoksemalla kilpaa, hakemalla palloa, tai etsimällä piilotettuja leluja metsästä. Koda on konkarina opettanut Boltin käyttämään nenäänsä oikein tehokkaasti ja kaikki kadonneet pallot löytyvät lopulta. Kevään hauskimmat reenailu sessiot saatiin kun lähdin kulomäkeen suorittamaan mäkitreeniä ja löysin matkalta pulkan. Laskettelurinteessä pulkalla alas ja juosten ylös! Koda juoksi muutaman kerran alaspäin mukana jonka jälkeen jätin puuhun kiinni odottelemaan, kun ei oikein meinannut pysyä vauhdissa mukana. Boltin kanssa laskettiin lähemmäs kymmenen kertaa ja kyyti oli hurjaa. Sport trackerillä mitattuna loivimman rinteen puolivälistä alaslaskettuna huippunopeudeksi nousi 41km/h ja Bolt painoi koko ajan samaa tahtia pulkan kanssa. Juoksee siis tosi kovaa!

Muutama kuva eilisen lenkiltä sekä yksi pulkkahurjastelu video:

kuvien (c) Jenni Pitkänen

Bolt on kasvu on tasoittunut viime kuukausina paljon ja tällä hetkellä pojun säkä on n. 69cm. Painoakin on tullut, mutta tarkkaa en pysty sanomaan, koska en saa pojua enää nostettua vaa'alle kanssani. Bolt on hoikka, mutta tasapainoinen nuori vauhtihirmu. Runsas vapaana juokseminen näkyy koiran kropassa. Pitkä runkoinen, sporttinen ja kevyt rakenteinen, mutta lihaksikas otus kiihtyy valtavan nopeasti ja tulee olemaan vielä kova kilpailija joku päivä! Näin ainakin toivotaan :)

lkssu Steele 9kk

x-rotuinen Koda 8v: