Tänään oli aivan puhtaasti vetotreeni molemmille koirille! Itse en tehnyt muuta kuin ohjannut. Mentiin siis tällä kertaa oikein vanhan ajan potkukelkalla, metsätielle tallautuneella polulla. Meno oli kaaoottista, koska potkukelkka ei oikein mahtunut polulle kunnolla ja upposimme jatkuvasti. Pitäisi aivan selvästi hankkia kicksparkki, niin onnistuisi nämäkin treenit ilman äänensä käheäksi huutamista. Kaaduin useaan kertaan ja muutenkin treeni meni pääosin yhden jalaksen varassa. Voin vain kuvitella miltä tuo näytti! Täytyy sanoa, että täydet rispektit kaikille valjakolla ajaville! Mulla oli edessä huimat kaksi koiraa, vauhti maksimissaa 30km/h ja silti onnistuin kaatumaan useaan otteeseen, ja nyt on keskikropan ja käsivarsien lihakset mukavan hellinä. Vaatii aikamoista kehonhallintaa saada kelkka pysymään pystyssä, etenkin kun pohja ei ole aivan tasainen.
Vetureina toimivat siis jälleen Falcon ja Koda. Koda hoiti kolmen-neljän kilometrin lenkistä lähinnä alkumatkan vetämisen, kun Falconia kiinnosti enemmän reitin varrella olleet hajut. Pikkuhiljaa Falcon päätti vauhdin olevan liian hidas ja otti vetovastuun itselleen. Ehkä kaksi kilmetriä lenkistä Koda vain juoksi mukana, tosin hangessa, joten ihan tehokkaalta treeniltä se Kodankin osalta näytti. Eteneminen oli hidasta, koska en itse voinut nostaa kertaakaan jalkoja pois jalaksilta, koska muuten olisimme olleet komeasti kyljellään. Falcon veti kuitenkin sitkeästi ja matka eteni pohjan kuntoon nähden mukavasti. Ylämäkiin sai tsempata koiria kovasti, mutta ei matka tyssännyt niihinkään! Hienosti pojat ottivat loppukirinkin, kun haistoivat vasta ohi menneet ketut (äitini, joka oli maalissa odottamassa, näki kettukaksikon juuri ennen meidän tuloa).
Huomenna uudestaa, mutta silloin saa kyllä kelkka jäädä kotiin! Ajattelin kaivaa vanhat laskettelusukseni ja lähteä niillä reitille, kun ei aivan viitsi noita kilpasuksia lähteä tuonne pilaamaan. Sen verran oli reitillä kiviä ja juurakoita näkyvillä. Ja laskettelusuksilla kumminkin mahtuisi polulle, toisin kuin kelkalla :)
Tuo "vain" jalaksilla seisoskelu oli kyllä niin hauskaa puuhaa, että vielä joku päivä haluan tuota kokeilla ihan kunnolla! Eikä vain rähjäisellä potkukelkalla kahden täysin eritasoisen koiran kanssa, vaan ns. kunnon valjakolla. Hauskaa puuhaa! Alan ymmärtämään vain päivä päivältä enemmän tätä valjakkourheilun koukuttavuutta!
 |
| Kisakuva Canin Cupista jostain kolmen vuoden takaa :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti