Aloitetaan vaikkapa siitä minun omasta kisastani. Startattiin siis Falconin kanssa NWSJ luokassa, eli tyttöjen (17-21v.) naruluokassa. Kilpailu numeroni oli 10 joten pääsin siis ladulle jo ensimmäisten joukossa. Jo ennen starttia huomasin suksieni luiston olevan huono. Sää oli lämmin ja latu pehmeä. Pohjassa oli vain kotona laitettu +5 asteen pikaluisto voide. Huolsin sukset kuten aina ennenkin, mutta tietenkin tällä kertaa ei onnistunut. Ensimmäisessä ylämäessä huono luisto korostui erityisesti. Koko kymmenen kilometrin matkan ajan hiihtäminen oli yhtä tuskaa. Ylämäet meni harppomiseksi, alamäissä joutui hiihtämään, että päästiin eteenpäin ja tasaisella suksi tökki, kun lumi takertui pohjiin kiinni.
Jo ensimmäisen neljän kilometrin aikana oli perään lähtenyt norjalais tyttö mennyt ohi ja ruotsalainen sai meidät kiinni reitin tiukimmassa ylämäessä. Meillä oli vauhti tyssännyt jo mäen alaosaan kun huomasin heidän lähestyvän ja nappasin Falconin lyhyelle hihnalle ja jäin tällä kertaa ihan odottamaan, että pääsevät ohi. Ruotsalaisen vauhti loppui myös ja tämän koira käytti tilaisuuden hyväksi ja tuli moikkaamaan Falconia. Hetken koirat vain tuijottelivat toisiaan nenät vastakkain, kunnes aivan yhtäkkiä tämä ruotsalaisen koira päätti haukata Falconia kuonosta. Näppäisyn jälkeen molemmat koirat murisivat toisilleen ja ruotsalainen tyttö havahtui tilanteeseen ja käski koiransa eteenpäin. He pääsivät matkaan ja irtautuivat nopeasti (olihan tämä parivaljakko luokkamme toiseksi nopein!) Jatkoimme Falconin kanssa loppukierroksen omana suorituksena loppuun. Edessä oli kuitenkin stadion alueen ohitus ja toinen kierros.
Heti stadion alueen reunassa Falcon päätti kisan olleen siinä ja heittäytyi hankeen loikoilemaan ja syömään lunta. Hurjan kannustuksen ja pienen köydenvedon jälkeen suostui poju jatkamaan matkaa ja pääsimme toiselle kierrokselle. Aikuisten miesten luokan lähdöt olivat alkaneet 30 sekunnin väliaikalähdöillä ja saimme heistä mukavaa veto apua. Emme kuitenkaan pysyneet mitenkään vauhdissa mukana, koska Falcon alkoi olla jo aika puhki kaikesta minun kiskomisesta, eikä huono luisto edes auttanut tilannetta ollenkaan. Miehiä meni ohi tiuhaan tahtiin ja ensimmäiset kolme kilometriä (siinä kohtaa miehet lähtivät pidemmälle reitille) reitistä meni pääosin ladun reunalla hiihdellen ja koiraa pidellen. Ohitukset menivät kuitenkin oikein mainiosti! Edellisen kierroksen ongelma ylämäestä tuli ongelma tälläkin kierroksella, tosin eri syistä. Falcon oli jo sen verran puhki, että veto apu jäi saamatta ja lumen syönti tuntui kiinnostavan hyvinkin paljon. Itselläkin raskas keli tuntui jo jaloissa, joten mäen kapuaminen oli todella hidasta. Loppuun asti hiihtelimme koiran tahtiin ja stadion alueen reunaan otettiin taas erä köyden vetoa. Vielä piti kiertää stadion ennen maaliviivaa. Pääsimme maaliin! Tärkein tavoite suoritettiin!
Jo maalissa suoritimme sääntöjen mukaisesti protestin tekemisen purevasta koirasta. Ja odottelimme vielä luokkamme viimeisen, mutta varmasti sitkeimmän kilpailijan maaliin. Siskoni Vera oli mukana kisassa Bordercollie Punasukan Pixelillä ja hienosti pääsivät hekin maaliin, vaikka meidän pieni 2v. Pix olikin aivan puhki. 10km on pitkä matka!
Protesti käsiteltiin myöhemmin iltapäivällä, mutta tuomarit joutuivat hylkäämään sen, koska ruotsalaisen tarinan mukaan Falcon olisi haukkumalla provosoinut hänen koiransa hyökkäämään ja, että koirat eivät olisi edes koskeneet toisiinsa. Tilanteella oli silminnäkijä. Vera oli Pixelin kanssa rinteen yläosassa ja näki kaiken. Häntä ei voitu kuitenkaan käyttää virallisena silminnäkijänä sisaruussuhteemme takia. Näin tällä kertaa.
 |
| NSWJ: 1. Eira Aeseby (NOR) 2. Madelene Nord (SWE) 3. Oda Foss Almqvist (NOR) |
Tuloksissa jäimme startanneista koirakoista toiseksi viimeiseksi. Olen pettynyt, myönnän sen, mutta olen toisaalta onnellinen ja kiitollinen, että pääsin ylipäätään starttaamaan. Maaliin pääsykin oli hyvä suoritus! Tällä kaudella on yksi kilpailu takana ja kahden käden sormilla on laskettavissa myös suksilla tehdyt vetotreenit. Myös kisamatka oli pidennetty aiemmin ilmoitettuun nähden, ja tämä oli ensimmäinen kisa 10kilometrillä, tähän mennessä ollaan kisattu lähinnä vain viiden kilometrin matkaa. Ja vastassa oli kuitenkin aivan huippu tason hiihtäjiä, joista kaikilla norjalaisilla ja ruotsalaisilla oli edessään saksanseisoja. Me suomalaiset olimme erilaisia! Suursnautseri, beauceron ja bordercollie. Ja voimme ylpeinä todeta että otimme komean kolmois häviön! Pohjalta on hyvä ponnistaa! Täältä tullaan vielä!
Suomen tulokset perjantailta olivat loistavia! Hiihtoluokista tuli useammista mitaleita ja valjakkoluokissa pedattiin hyviä lähtökohtia seuraavien päivien startteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti