Viimeiset vedot ennen isoja kisoja

Eilen illalla kävimme taas treenailemassa Falconin kanssa kickbikella. Teimme lyhyttä ja nopeaa vetoa, tauoilla. Treeni paikkana käytimme jälleen samaa hiekka-autotietä, kuin viimeksi, ja jälleen oli pimeää.

Treeni paikalle potkittiin Kodan kanssa kivaa lämmittely tahtia. Kodasta kyllä huomaa vahvasti, että kunnon vetokoiran ura alkaa olla jo ohi. Ei poju oikein jaksanut juosta entisellä innolla edes tuota 1,1 km pituista matkaa. Keskinopeus Kodalla oli 14,9 km/h, joka on aika surkea, ainakin vuosien takaisiin nopeuksiin nähden. Tottakai Kodan kanssa treenatessa näkyy pojun pieni koko. Koda on vain noin 20 kiloinen ja säkä on jossain siinä 50 cm yläpuolella. Lyhyet jalat ja ylipaino hidastavat vanhusta aivan selvästi. Kodan huippu nopeudet olivat eilisessä treenissä kuitenkin 32,7 km/h. Tämä on kuitenkin vain samaa tasoa kuin Falconin keskinopeudet pyöräluokassa. Mutta kai se täytyy alkaa jo pikkuhiljaa hyväksymään, että ei kukaan koira ole ikinuori.

Varsinaiset treenit tein taas Falconilla. Kilometrin pituista hiekkatien pätkää ympäri. Treeni seurana oli tällä kertaa Milla ja Jero, mutta ohituksia emme harjoitelleet, koska Jero on vielä niin nuori ja aloitteleva koira, että ei olisi malttanut lähteä tyhjiin. Kolme kierrosta menimme ja täytyy olla tyytyväinen. Huiput pyöri siinä 38 ja 33 km/h välillä, kierroksesta riippuen.

Starttia odotellessa

Ensimmäinen kierros (keskinopeus: 16,5km/h, ajanotto meni yli = ei tarkka) oli ihan ok. Koira lähti super innokkaasti matkaan, ja veti hyvin vaikka ihmettelikin kun en itse pystynyt paljoa potkia. Polvet ja nilkat kiukuttelivat vastaan ylämäissä. Puolivälissä reittiä vastaan tulivat Milla ja Jero jotka olivat vahingossa menneet reittiä väärään suuntaan. Pikaisten koirien keräilyjen jälkeen pääsimme kuitenkin ohittamaan ja jatkamaan lenkin loppuun.

Toinen kierros oli illan paras (keskinopeus: 23,1 km/h). Suoritus oli puhdas, vaikkakin en vieläkään kyennyt itse pahemmin potkia, ainakaan täydellä teholla. Tällä kertaa menimme myös molemmat Millan kanssa oikean reitin ja vieläpä oikeaan suuntaan.

Kolmas kierros oli aikamoinen katastrofi. (keskinopeus: 18,0 km/h) Lähdimme taas hyvällä vauhdilla, mutta reitin ainoassa kunnon risteyskohdassa huomasin sivulta kovaa vauhtia tulevan pyöräilijän. Ehdin vain huutaa kovaan ääneen Falconille, että "seis!" ja onneksi koira oli kuulolla ja kolari jäi väliin. Pyöräilijä oli ehkä noin kymmenvuotias poika, ja luulen että hän säikähti mahdollisesti vielä enemmän kuin minä. Poika pysähtyi tien reunaan ja selitin, että takaani tulee vielä toinen koirakko ja jatkoin matkaa. Milla ja Jero olivat kuitenkin jo päässeet niin lähelle meitä, että Falcon näki heidät eikä vetäminen tuntunut enää yhtään niin kiinnostavalta puuhalta. Muutama kierros kickbiken ympäri ja sitten oltiin komeassa solmussa. Jäimme odottelemaan, että Milla ja Jero pääsisivät ohi, ja selvittelimme narut taas suoriksi. Matka jatkui ja ohitimme toiset heti aluksi ja loppu matka meni loistavasti, omia hidastelujani lukuun ottamatta.

Koda odottaa lähtöä silmät kiiluen  (kameran salama tekee tämmöistä)

 Kotiin potkittiin taas Kodan kanssa hissukseen, aiemmin viikolla kohdatut kultaiset noutajat taas ohittaen. Tällä kertaa tilanne oli rauhallisempi, mutta edelleen toinen koirista oli tulossa kovaa kyytiä kohti Kodaa, eikä omistaja vieläkään ottanut koiriaan lyhyemmälle hihnalle.