Hangover - syyskauden päätöskilpailut

Kauden viimeinen kilpailu Suomen rajojen sisällä. SM-kilpailuiden jälkeen oltiin ehditty jo rentoutua ja palata treenirytmiin. Kilpailut oltiin laitettu ajatuksissa täysin taka-alalle pois lukien tietysti lähestyvät MM-kilpailut, joihin jokainen treenimme tähtäsi. Myös UVU:n Hangover kilpailuihin Hankoon lähdimme tekemään kilpailunomaista treeniä.

Tähän kilpailuun ei pahemmin valmistauduttu. Pakattiin vasta kilpailuaamuna ja muutenkin mieli mietti enempi talkoolaisen tehtäviä kuin itse kisasuoritusta. Myöskään starttipaikkamme koko kilpailun ensimmäisenä ei nostattanut kisatunnelmaa kovin korkealle. Bolt oli kilpailupaikalla oudon rauhallinen ja lähtötilanteessakin poju innostui vasta noin reilu minuutti ennen starttia. Yleensä kuitenkin huuto raikaa jo siitä sekunnista kun starttiviiva on näkyvillä. Kisafiilistä latisti myöskin ikävä flunssa, mikä on kiusannut minun treenejä tässä kohta jo kaksi viikkoa. Lauantai aamu oli yksi pahimpia kun tuntui herätessä jo kurkku kipeältä ja yö oli mennyt yskiessä. Tästä huolimatta lähdettiin ajamaan kohti Hankoa tekemään Boltille hyvät treenit.

Hangoverin reitti oli tasainen ja "helppo". Reitti ei sisältänyt yhtä ainuttakaan ylämäkeä tai alamäkeä ja myöskin reitin mutkat olivat loivia ja täysillä ajettavia. Yhteen mutkaan täytyi hiukan tiputtaa vauhtia, mutta muuten sai ajaa täysillä koko reitin läpi. Myöskin ratapohja oli erittäin nopea. Kovaksi tamppautunutta metsäautotietä, joten kisan keskinopeudet nousivat helposti todella koviksi. Tällainen rata oli loistavaa treeniä tuleviin MM-kilpailuihin, joissa on odotettavissa samantyylistä kisarataa. Mutkia Puolassa pitäisi olla enemmän, mutta siitä huolimatta tämä Hangon reitti oli lähimpänä tulevaa kaikista Suomen radoista.

Maalilinja ylitettiin jälleen turhan löysin liinoin... Onneksi on Ultra Swing adapteri <3

Itse kilpailusuorituksesta on vaikea sanoa paljoa. Rata oli suoraan sanottuna vähän tylsä. Koko ajan sai pyörittää samalla vaihteella tasaisen tappavaan tahtiin ja edettiin niin kovaa kuin koira pääsi alta juoksemaan. Ja Bolt kyllä juoksi alta pois. Koko 5,7km reitti mentiin hyvää vauhtia, vaikka vähän tuntui hidastuvan lopussa. Bolt juoksi pää ylhäällä, eikä ehkä antanut aivan koko sydäntään tälle suoritukselle. Vaikka poju juoksee hyvin tyhjiinkin kisoissa, vaikutti silti siltä ettei aivan 100% suoritusta saanut Bolt itsestään irti. Toisaalta en saanut minäkään. Happi ei meinannut oikein kulkea köhän takia, mutta kyllä maaliin päästessä olo oli tyytyväinen.

Maalisuoralla.

Välittömästi maaliin tulon jälkeen hipsittiin autolle, huollettiin Bolt ja etsittiin kuskille muutama kerros vaatetta lisää. Vaikka UVU:n online tulospalvelu olisi kertonut tuloksen samantien, ei edes se saanut oikein innostumaan. Treeni oli ollut hyvä, vaikka tassu tsekkaus paljasti kovan baanan kuluttaneen Boltin anturoita ikävästi. Halkeamat oltiin vältetty, mutta useammassa varpaassa oli kulumaa.

Lopulta saapui tulokset toisten kilpailijoiden mukana myös meidän korviin. Vaikka omassa suorituksessa ollut teknisesti mitään vikaa, ei se aivan riittänyt sinne kärkipaikoille. Jonna Lipponen vei kilpailuluokkamme aivan älyttömällä vauhdilla. Jonnan keskinopeus oli lopulta koko kilpailun nopein, voittaen kaikki miehet ja useamman koiran valjakotkin. Ei me huonolle hävitty ja kuitenkin meidän treeniasenteella kilpailtu kisa toi hopeaa kotiin, joten kai sitä tyytyväinen täytyy olla. Bolt oli kisan jälkeen väsynyt ja käpertyi tyytyväisenä takakonttiin, kun minä aloitin kuuluttajan toimet.

Naisten koirapyöräily luokan väliajat sekä loppuajat. Näitä on analysoitu paljon eilisen aikana!

Päivän kaikki kilpailuluokat ajettiin onnistuneesti läpi. UVU järjesti kilpailun yhteydessä myös Kennelliiton REK-kokeen joka oli vetänyt hyvän määrän erityisesti neljän koiran valjakoita kilpailuun. Tästä huolimatta päivä hujahti nopeasti. Kotiin lähdettiin väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Oltiinhan mekin tehty oma ennätyksemme kilpailun keskinopeudessa.

Kiitos UVU! Jälleen. Erityiskiitos erinomaisesta online tulospalvelusta, jonka analysointi tuotti valtavasti lisäinfoa omasta etenemisestä radalla.

Tulosten taustalla - Huoltamisen tärkeys

Vaikka SM- kilpailut on kilpailtu, syksyn urakka jatkuu. MM- kilpailuihin on aikaa vaivaiset 29 päivää. Treeniaikataulu on ollut koko syksyn ajan hyvin tiukka, joka on heijastunut omaan jaksamiseen sekä koiran palautumiseen. Boltilla erityisesti sisäreidet ovat olleet jopa vähän arat. Minulla on reistaillut lihaksista lähinnä selkä. Polvet ja nilkat kiusaa tottakai myöskin, mutta ne on menetetty jo 2014...

Ohkolan kisojen aikoihin yhteyttä otti vanha tuttumme HauPairin koirahieroja Kaisa. Keväällä kävimme Boltin kanssa parantelemassa traumaperäistä selkäjumia Kaisan käsittelyssä, ja apu oli silloin valtava. Nyt Kaisa oli seurannut etäältä meidän touhuja ja tästä intoutuneena Kaisa halusi lähteä mukaan meidän tiimin huoltojoukkoihin <3 19.10. eli viime viikon torstaina kävimme Boltin kanssa huoltamassa SM- kilpailuiden rasittamaa kroppaa. Vaikka Bolt toipuu yleensä erittäin hyvin kilpailuista ja olisi heti vetämässä täysillä treeneissä, voi lihaksistossa piillä ongelmia, joita ei maallikko silmällä erota. Tämän takia oli loistava ajoitus lähteä huoltamaan poju kuntoon kunnolla ennen kovien treenien jatkamista. Alkuviikon otimmekin aivan rauhakseen, ja odotimme torstaita ja Kaisan mielipidettä koiran lihaksiston kunnosta.

Bolt on meistä kahdesta se huippu-urheilija. Palautuminen oli kilpailun rasittavuuteen nähden ollut loistavaa. Pientä kireyttä löytyi selästä ja lapojen ympäriltä (aikamoinen taakka Boltilla oli kiskottavana, joten enpäs yhtään ihmettele...). Myös etujalkojen olkavarret ja takajalkojen etureidet olivat kireinä. Isoimmat jumit sijoittuivat kuitenkin takajalkojen sisäreisiin. Kokonaiskuvana Kaisa kuitenkin kehui Bolttia ja sen kuntoa. Hyvin pienillä kireyksillä oltiin selvitty! Ja hieronnan tulokset näkyvät vedossa! Juoksu askel on pidempi ja poika saa enemmän voimaa kiihdytyksiin.

Bolt Kaisan käsittelyssä

Hierontahetket ovat Boltille erittäin mieluisia. PetBrosille sisään astuttaessa koko koira oli lentoon lähdössä ja touhotti ympäriinsä. Kuitenkin hierontatilaan päästessä otus rauhottuu ihmeellisen nopeasti. Pötköttää mielellään koko hoidon ajan rauhassa ja öhkii tyytyväisenä. Välillä saattaa ihan silmät lupsahtaa kiinni. Hetket ovat rauhallisia ja mukavia meille molemmille. On kiinnostava seurata vierestä ja oppia lisää omasta koirastaan ja sen kropan toiminnasta. Seuraava hieronta hetki on jo varattuna kalenteriin. Vielä ennen MM-kilpailumatkaa käydään laittamassa pojun kroppa kuntoon.

Lihaksiston huoltamisen lisäksi otettiin viikko-ohjelmaan mukaan systemaattinen manikyyri Boltille. Tassujen kovettumien viilaus, kynsien leikkaus sekä tietysti anturoiden rasvaus. Näillä jumppahetkillä (istutaan vuorotellen toistemme päällä ja samalla vähän painitaan pitkin eteisen lattiaa) pyritään ehkäisemään Boltin tassujen halkeilut, jotka ovat nyt kiusanneet meitä enemmän ja vähemmän muutamalla kaudella. Näin reilun viikon treenien perusteella, taktiikka toimii! Vielä ei olla revitty yhtään anturaa treeneissä! Tosin meille tuppaa aina kuski tai koira hajoilemaan 3-2 päivää ennen tärkeintä starttia, ei niinkään niissä treeneissä.

Muutamalla rutiininomaisella pikkutoimella minimoidaan arjessa syntyvät vammat ja maksimoidaan palautuminen sekä koiran hyvinvointi. Tassut tarkistetaan aina treenin jälkeen ja tarvittaessa rasvataan ennen/jälkeen treenin. Lisäksi meillähän ei tehdä vetoja kuin maksimissaan jokatoinen päivä. Näin pidetään palautumis - treeni rytmi toimivana, ja minimoidaan vammat. Juottojen tärkeys on huomioitu myös vetotreeneissä, eikä me vedätetä koskaan ilman kunnollista nesteytystä. Vetojen välipäivinä juoksutetaan kuskia, juostaan vapaana, haetaan palloa, käydään koirapuistoissa tai tehdään aivojumppaa kotona (viimeistä tosi vähän koska kuskin pää ei kestä aivojumppaa yhtä hyvin kuin koiran). Välillä on toki niitä todellisia lojumispäiviä kun kuski ei saa itseään mitenkään ylös tai ulos. Perus kävelyt, ehkä vähän palloleikkejä ja sitten lepoa, lepoa ja lepoa. Seuraavana päivänä sitten mennään taas.

Boltin huoltamiseen olen uhrannut paljon ajatuksia pitkin syksyä, mutta oma kroppa on jäänyt aivan heitteille. Viime viikonloppuna se sitten kostautui oikein kunnolla. Käytiin Boltin kanssa kruisailemassa kickbikella kun aurinko paistoi kauniisti taivaalta. Ilma näytti mukavalta, joten ei muutakuin treeni kamat niskaan ja menoksi. Ulkona oli kuitenkin melkein pakkasta ja liian vähillä vaatteilla kuskin paikalla jännittäessä, sain koko selän niskasta pakaroihin asti menemään aivan täydelliseen jumiin. Sunnuntai aamuna en päässyt enää sängystä ylös ja ryömin pitkin kotia särkylääkkeiden voimalla. Maanantaina purin hammasta, samoin kuin tiistaina, ja vielä eilen. Tänään ei sitten enää kantti kestänyt ja varasin ajan elämäni ensimmäiseen hierontaan. Ja täytyy sanoa että onneksi varasin. Käsittely helpotti jo aivan järkyttävästi, ja nyt tuntuu siltä että veri kiertää päähän ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Tästä oppineena: en enää kulje asenteella, että kyllä se kipu lähtee sillä millä on tullutkin. Joskus täytyy hemmotella kuskiakin, ettei kaikki jää koiran harteille tuolla kisaradoilla.

Henkisestä hyvinvoinnista ollaan huolehdittu Boltin kanssa yhdessä. Lenkkeilty pitkiä ja rauhallisia kävelylenkkejä ympäri uusia kotimaisemia. Merenrantaa löytyy niin paljon kuin jaksaa kävellä. Aivan upeita paikkoja seikkailla. Erityisesti kesällä tämä asuinpaikka tulee olemaan meidän suosikki. Uimaan pääsee melkein takapihalta. Kävelyn lisäksi uusia reittejä ollaan etsitty maastopyöräillen, satunnaisesti jopa kahden canyonin voimalla, kun poikaystävä Väinö on raahattu mukaan metsään.

Tänä aamuna herättiin talveen, jonka ei tarvitsisi aivan vielä tulla. En tiedä kumpi meistä oli enemmän kauhuissaan kun astuimme ulos rapusta nilkkoihin asti ulottuvaan loskaan. Bolt ilmaisi mielipiteensä juoksemalla aamupissalta tuhatta ja sataa takaisin hissiin (hienohelma...). Treenit jätettiin tänään yhteisymmärryksestä väliin ja käperryttiin töiden jälkeen suosiolla kotiin peiton alle. Huomenna toivottavasti on loska kadonnut, ja päästään jatkamaan treeniurakkaa.

Jämin SM 2017

Jämin SM-kilpailu oli tällä kertaa varsinainen tunteiden vuoristorata. Kisapaikalla tuli kiljuttua riemusta ja itkettyä pettymyksestä, jännitettyä koko kroppa sekaisin sekä painettu kilpailuissa kaikella voimalla. Ennen lauantai aamua jännitystä kilpailun kulun suhteen oli ilmassa hyvin vähän. Jännitti vain että pääsisimmekö starttaamaan ollenkaan.

Viimeistely treenit ennen kilpailua olimme Boltin kanssa vetäneet keskiviikkona. Treeni sujui hyvin ja koira oli pirteä sekä ehjä suorituksen jälkeen. Torstai aamuna ei kuitenkaan kävelty. Tai käveltiin, mutta pahasti ontuen. Boltin toisen etutassun yhden varpaan antura oli rikki. Kävely näytti kurjalta ja kyllä siinä kävi mielessä, että oliko meidän kilpailu nyt sitten tässä. Putsattiin tassu ja rasvattiin ja rasvattiin ja vielä vähän rasvattiin. Perjantai aamuna jo juostiin, joten startattiin Boltin kanssa kohti Jämiä. Antura oli kuitenkin halki, joten liimauspuuhiin päästiin vielä lauantai aamuna ennen starttia. Vaikka koira kulki normaalisti, oli kaikki varotoimet kuitenkin tarpeen, jotta tassu kestäisi kahden päivän kilpailut. Iso kiitos Riitta Kempelle tassuhoidosta sekä Lipposille liiman lainasta.

Ready to rock! © Jarkko Parikka 

© Jarkko Parikka 

Tässä kohtaa jo vähän jännitti. Kilpailun taso oli noussut viime vuodesta hurjasti. Uusia, todella kovia kilpailijoita huippukoirilla asettui starttiviivalle. Vaikka treenikautemme on ollut rikkonaisempi kuin yhtenäkään vuonna tätä ennen, lähdimme puolustamaan viimevuoden SM-pronssia. Valmistelut menivät hyvin. Pyörä oli huikeassa kunnossa, koira vähän siinä ja tässä, mutta juotot ja lämmittelyt osuivat kuitenkin nappiin. Starttiin saatiin haalittua apukäsiä riittämiin, jotta päästiin starttaamaan mahdollisimman kovaa! Ja niinhän me tehtiin ;) Vaikka kuski ei vieläkään ole oppinut kunnollista vaihteiden käyttöä lähtöön.

Alkumatka mentiin aivan tuhatta ja sataa. Nautittiin oikein kunnolla vauhdista. Kutosen lenkin hiekkaisiin mutkiin uskalsin ajaa kohtalaisesti, vaikka yhdessä mutkassa kiskaistiin komeasti metsästä vauhtia, kun kallistus murtui alta. Kaatumiset kuitenkin vältettiin ja edettiin tasavarmaa vauhtia radalla. Noin 1,5km ennen maalia alkoi omiin jalkoihin iskeä hapot, joka pakotti pienentämään vaihdetta ja kannustamaan koiraa kovasti. Mukavasti vielä jalat hapoissa piti koittaa selviytyä loppukiristä erittäin kuraisella ratapohjalla. Jämillä on aina ollut täydellinen ratapohja, mutta tällä kertaa armeija oli pitänyt harjoituksensa viikolla ennen kilpailua ja myllännyt loppusuoran pohjan aivan hirveäksi liejuksi. Armoton kaatosade ei helpottanut tilannetta. Meidän ajovauhti tuntui niin karmean hitaalta että maaliin tullessa otti päähän. Kuraa oli joka paikassa, jalat ei kantaneet ja ärsytti kun ei tälläisellä suorituksella olisi mitenkään asiaa top3 ryhmään. Online tulokset saapuivat kuitenkin lähes heti ja Sanna ilmoitti meidän olevan kilpailun toisena!!!!! (tässä kohtaa kiljuin riemusta) Kovia urheilijoita oli vielä tulossa radalta, mutta tämä uutinen oli tähän hetkeen jotain niin maagisen huikeaa kuultavaa että kummasti alkoi jalatkin kantamaan. Eikä kukaan tullut meistä ohi. Pidimme sijoituksen ensimmäisen päivän jälkeen toisena! Kolmanneksi polkenut Ronja Linna oli kylläkin puolen sekunnin päässä takana, mutta kuitenkin oma fiilis oli jotain aivan huippua. Ensimmäiseksi polkeneella Kati Mansikkasalo-Jurvelinilla oli turvallinen 20 sekunnin ero meihin, mutta sunnuntaille saataisiin kova kisa minun ja Ronjan välille.

© Kimmo Virkki (kaikki kolme kuvaa tässä)

Koko loppupäivä meni hyvän palautumisen maksimoinnissa. Ensin juostiin ympäri kisapaikkaa avustamassa muita kilpailijoita, jonka jälkeen päästiin suihkuun ja saunaan, syömään sekä pötköttelemään Boltin kanssa omaan lämpöiseen sänkyyn Jutilaan, missä majoitumme porukalla useamman valjakkourheilijan kanssa. Illan ohjelmaksi oli vielä vuorossa Riitta Kempen Rekikoirien hyvinvointiseminaari. Todella paljon tärkeää asiaa aiheena! Kyllä illalla uni maistui kun oli koko päivän tehnyt kauhealla vauhdilla kaikkea mahdollista.

Kurapellet maaliin :) © Jarkko Parikka 

Lauantain mudat olivat jotain järkyttävää © Jarkko Parikka

Ai toisena? Miten? © Jarkko Parikka

Sunnuntai päivään herättiin pirteinä, mutta aivan lamaannuttavan jännityksen kourissa. Ruoka ei meinannut mennä alas mitenkään ja muutenkin olo oli aivan hirvittävä. Vaikka oma voitontahto oli kova, tiesin että Ronjalla sama voima tulisi ajamaan eteenpäin vähintään yhtä kovaa. Ronjan puolella oli ehdottomasti kuskin kunto ja koiran treenitausta. Oma olo oli siinä vieressä kuin harrastelijalla. Parhaamme lähdimme kuitenkin tekemään ja kyllä oli startissa hopean kuvat vahvana mielessä. Myös radalla tuli kirottua itselleni, että nyt parempi polkea, kun ei näin niitä mitaleita voiteta.

Startti suoralla. © Stefan Vehkoja

Kaikki peliin! © Jarkko Parikka 

Alkumatkan nopealla osuudella mentiin lauantaita paremmin. Bolt ei kiertänyt vesilammikoita tällä kertaa ja itsekin löysin paremmat ajolinjat. Mutkaisella osuudella ajoin aivan liian varovasti. Niin monet muistutukset sain siitä, että nyt ei sitten kannata kaatua. Kaatumatta saataisiin mitali (edes jonkun värinen), mutta riittävillä riskeillä ja täydellisellä ajolla hopeakin oli niin lähellä. Tällä kertaa jaksoin paremmin ajaa loppuun asti, mutta viimeisellä 800metrin mutakko osuudella pyörä liukui hallitsemattomasti aivan sivuttain mutkassa. Vauhti tippui olemattomaksi ja nopea kiihdyttäminen oli mahdotonta. Päästiin maaliin, mutta aivan liian hitaasti. Jalat täristen kaaduin maaliin, eikä mennyt kauaa, kun kuulin Ronjan tulevan maaliin. Hävittiin. Hävittiin se niin lähellä ollut hopea. Ja hävittiin vielä oikein kunnolla. Tunne oli musertava, vaikka hyvin tiesin, että en tuossa sunnuntain kilpailusuorituksessa olisi voinut tehdä mitään mikä olisi kuronut tuon valtavan eron minun ja Ronjan väliltä. Jäin Ronjalle sunnuntain suorituksessa hurjat 15,5 sekuntia. Ja se on kuuden kilometrin matkalla kuitenkin paljon. Pelkässä loppunousussa oli sekunteja jääty hurjasti. Ronja teki uskomattoman suorituksen ja ansaitsee kyllä mitalinsa. Me oltiin tällä kertaa huonompia ja nyt täytyy vain ja ainoastaan katsella sinne peiliin.

Pettynyt urheilija ja ihanat lohduttajat <3
© Jarkko Parikka

Alku järkytys lievittyi pikkuhiljaa. Onnitteluita sateli, mutta en osannut niistä mitenkään nauttia. Nyt vasta alkaa tuntua siltä, että kisareissu oli onnistunut. Erityisesti kun miettiin meidän lähtökohtia. Koko syksy on ollut niin hankala, että en osannut yhtään luottaa ennen kisaa tälläiseen suoritukseen. Boltin pisin veto ennen kilpailua oli ollut Janakkalan kisareitti ja tasan kaksi kertaa pyöräiltiin treenit ennen kisaa (toinen kerta Väinön pyöränromulla ilman jarruja). Boltin kunto on töiden, koulun ja muuton ohessa rakennettu tyhjästä vain seitsemässä viikossa. Ja ihan itse olen jokaisen treenin suunnitellut ja toteuttanut. Ja sitten oli vielä tuo tassu episodi... Nyt olo on jo suhteellisen ylpeä. Suurin ylpeyden aihe löytyy kuitenkin kun vertailee viime vuoden SM kisan ja tämän kisan tuloksia.

Vuosi sitten Jämillä rata oli sama. Olosuhteet täysin eri, mutta käytännössä tämän vuoden rata oli vain hurjasti hitaampi (mikä on meille aina huono asia). Vuosi sitten saksanseisojilla kilpailleita urheilijoita oli viisi, tänä vuonna kahdeksan, eli myös kilpailun taso on noussut. Näistä faktoista huolimatta selviydyttiin samalle sijoitukselle kuin vuosi sitten. Tällä kertaa jättäen taakse mm. viime vuoden SM-hopea mitalistin. Samalla paransimme viime vuoden aikoja reippaasti (2016: La 11:37.7 ja Su 11:29,4) (2017: La 11:15.2 ja Su 11:09.8). Isoin juttu kuitenkin oli ero kärkeen. Kati voitti meidät viime vuonna lähes puolentoista minuutin erolla. Tänä vuonna tuosta erosta oli lähes kokonainen minuutti tippunut pois! Nyt eroa kärkeen enää 31,6sekuntia. Kehitystä on väkisinkin tapahtunut!

Nyt pitää vain kehittyä kuukaudessa ainakin tuon puolen minuutin verran, koska me lähdemme Boltin kanssa Puolan MM-kilpailuun! Majoitukset varattiin eilen ja reissun suunnittelu on saatu käyntiin! Näistä tulee Boltin ensimmäiset MM-kilpailut ja ensimmäiset arvokisat sulanmaan kilpailuissa.

Kiitos kaikesta tuesta ja avusta: DocTrSam ja Samuli, Kainpo ja Kai sekä tietysti Happy Dog. Kiitos myös kaikille kuvaajille! Upeita kuvia haastavissa olosuhteissa. Iso kiitos lähtee myös UVU:lle ja tottakai luottohandlereille! Erityis kiitos vielä Aliina Mäkiselle, joka taisi molempina päivinä täysin pyytämättä napata Boltin kun minä makasin maalissa puolikuolleena. Upeiden ihmisten kanssa saadaan tätä lajia harrastaa <3 Isot onnittelut myös kaikille muille kilpailuissa menestyneille!

© Jarkko Parikka 

Ohkola SM 2017

Kauden ensimmäinen SM selviydytty. Omat tavoitteet saavutettiin, ja ohessa vietettiin oikein mukava, mutta samalla erittäin kurainen viikonloppu.

© Noora ja Timo Waltari

Ohkolan kilpailureitti oli uusittu aiemmista vuosista, ja tällä kertaa rata kierrettiin vastakkaiseen suuntaa. Pitkästä aikaa tuli siis itsekkin vähän tutustuttua rataan etukäteen. Hauskalta vaikutti etukäteen, erityisesti tykkäsin uudesta lähdöstä: jyrkkä ylämäki ja heti perään jyrkkä alamäki. Tällä kertaa myös mutaisimmat alueet jäivät radan loppuosiin, vaikka alkumatkallekin riitti vesilammikoita ja kuraa.

Lähtökiihdytys  ©Michela Kärkkäinen

Boltin kanssa päästiin starttaamaan jo alkuporukassa klo 10:08. Loistava lähtöpaikka meille oli arvottu heti Kati Mansikkasalo-Jurvelinin perään. Tiedettiin että saataisiin keskittyä omaan suoritukseen ilman pienintäkään pelkoa ohituksista. Niinhän me myös tehtiin. Keskityttiin omaan suoritukseen ja maaliin saapuessa sai olla erittäin tyytyväinen sekä koiraan, että omaan jaksamiseen. Sijoituksissahan jäimme vielä todella kauas kärjestä, mutta erot kärkeen oli monella todella suuret näin lyhyellä reitillä (3,7km). Tuomas Notko oli painanut aivan ylivoimaista vauhtia ja johti 13sekunnin keulalla jo toiseksi tullutta. Meillä eroa Tuomakseen ja Liekkiin 37sekuntia. Sijoituksena tällä tahdilla 10. vain 1 sekunnin erolla kahteen seuraavaan ja 2 sekunnin erolla seitsemänteen.

© Auvo Kuusinen

© Auvo Kuusinen

Nämä kuvat heti lähdön jälkeen ensimmäisestä alamäestä © Auvo Kuusinen

Oma suorituksemme oli vauhdikas, mutta ei kuitenkaan riittävän että palkintosijoille olisi mahdollisuuksia ollut. Tämä kuitenkin tiedettiin hyvin jo ennen kilpailua. Heti startissa hävittiin varmasti sekuntti kun minulla ei tossu pitänyt purupohjassa yhtään ja jäätiin sutimaan aavistuksen paikalleen. Kovalla pohjalla edettiin kuitenkin hurjaa vauhtia. Ensimmäiseen tiukkaan mutkaan tultiin niin kovaa, että kickbiken pieni takarengas pomppi pitkin mutkan ulkolaitaa. Jos todellisuudessa haluttaisiin Boltin kanssa alkaa kilpailemaan kickbike luokassa ihan mitaleista, niin hankintalistalla olisi isorenkainen kickbike. Nyt kuitenkin pärjätään tuolla pikkurenkaisella. Tiukan mutkan jälkeen räpiköitiiin mielestäni hyvällä rytmillä ylämäkiä ylös ja alamäet mentiin täysillä laskemalla. Parasta Boltissahan on ehdottomasti se, että jarruja ei mäkiin tarvita kun poika juoksee kuitenkin aina nopeammin. Juuri ennen loppukirin alkamista oli edessä toinen selkeästi tiukempi mutka, joka mentiin aivan yhtä surkealla tyylillä kuin edellinen. Maaliin liukasteltiin mutakossa räpiköiden, mutta en usko että mitenkään oltaisi voitu selviytyä tuosta osuudesta tyylikkäämmin. Ainoa mikä jäi hiukan harmittamaan suorituksessa, oli Boltin löysä maaliin juoksu. Poju ei oikein viitsinyt juosta loppuun asti. Tämä täytyy Jämille saada kuntoon!

Lauantaina maalissa <3 © Jenna Kanko

Loppu lauantai päivä meni kuuluttajan hommissa, sekä lasten koirajuoksukilpailun lähtöhulinoissa apuna. Kilpailun pienimmät juoksivat hirveää kyytiä 900metrin matkan, mukaan lukien omat pikkuveljet Miska ja Miro. Hienoja junnuja on kasvamassa jälleen lajin pariin!

Lauantai ilta vietettiin Jasminin kanssa meidän äitin nurkissa. Kiva oli pitkästä aikaa höpötellä ihan livenäkin ja suunnitella kaikenlaisia kilpailureissuja ja tietysti puida päivän suorituksia. Koiria juoksuteltiin pellolla vielä jumien estämiseksi, jotta saataisiin seuraavasta kilpailupäivästä vielä kaikki mahdollinen irti.

Sunnuntain kisaan lähdettiin Boltin kanssa rennoin mielin ja rennoin lihaksin (Boltilla siis ihan rennot lihakset, kuskilla ei tosiaan). Tällä kertaa olosuhteet kilpailulle näyttivät erittäin epämukavilta. Vettä tuli koko aamun aivan kaatamalla. Meidän onneksi juurikin DS1 luokan ajaksi sade hiipui pieneksi tihutukseksi. Rata oli kuitenkin aivan täynnä lammikoita ja kuraa. Suoritus oli kuitenkin hyvin samanlainen kuin lauantaina. Tiukoissa mutkissa ei tällä kertaa rengas pomppinut vaan liukui mudassa. Myös vauhtia saattoi olla hiukan vähemmän, jonkin kurjan itsesuojeluvaiston herättyä. Jo alkumatkasta myös näkökenttä hämärtyi kuran roiskuessa ajolaseihin. Loppumatkasta ei nähnyt enää yhtään mitään vaikka kuinka yritti hihalla pyyhkiä laseja. Sokkona maaliin. Jopa pieni loppukiri saatiin aikaiseksi kun satuin lasien kulmasta huomaamaan kuitenkin 150 metrin kyltin. Taas oltiin tyytyväisiä suoritukseen, vaikka aika huononi 9sekuntia lauantailta. Niin toisaalta huononi lähes kaikilla. Sijoituksemme  lopulta säilytettiin, vaikka lopputuloksissa ero kärkeen oli kohtuullisen hurjat 1min 13sekuntia.

© Noora ja Timo Waltari

© Noora ja Timo Waltari

Nämä kuvat vielä lauantailta :) © Noora ja Timo Waltari

Sunnuntain kurat naamassa © Samuli Lappalainen

Kuraiset vaatteet täytyi vielä suorituksen jälkeen säilyttää päällä, koska radalle jouduin vielä kolmannen kerran. UVU:n 3. viestijoukkueen toiselle osuudelle starttasin Hennan koijkerhondie Ekalla. Lähdimme joukkueemme kanssa kisaan tavoitteena, ettei kukaan toinen joukkue tule kierroksella ohi. Tiukille meni, mutta juuri saimme Ekan kanssa vaihdon tehtyä, kun UVU 1 joukkueen ankkuri saapui maaliin. Ekan kanssa tehtiin viestin kehnoin aika, mutta toisaalta Eka oli kisan pienin koira ja minä varmasti kaikken vähiten juoksija. Jalat painoivat tonnin juostessa ja oikea keuhko oli räjähtää.

Kokonaisuutena kilpailut olivat oikein virkistävät. Oman UVU:n järjestämät, ensimmäiset SM-kilpailut, menivät järjestelyiden puolesta loistavasti. Taas jälleen kerran kyllä kiitos menee niille muutamalle ihmiselle, jotka ovat yötäpäivää näitä kilpailuja valmistelleet. Itse olin mukana vain murto-osassa järjestelyitä, mutta kyllä tuntui hyvältä olla mukana noin onnistuneiden kilpailuiden järjestelyissä! Kiitos UVU! Ja tottakai onnittelut kaikille SM-mitalisteille!

SM jännitystä ja välinepäivitystä

Huomenna, oikeastaan jo aivan muutaman tunnin päästä, saa herätä jälleen kilpailupäivään. Kauden ensimmäinen SM-kilpailu on edessä. Kilpailemme Boltin kanssa yhden koiran kärry kilpailuissa SM-titteleistä. Kilpailuun on ilmoittautunut ennätyspaljon kilpailijoita, joiden taso on aivan maailman huippua. Kovassa seurassa siis ollaan. Pelkässä on kickbiken SM sarjassa on 27 osallistujaa, joka on aika varmasti ennätys!

Realistiset tavoitteet tälle kilpailulle ovat lähinnä hyvän ajan tavoittelu. Oma potku ei vieläkään kulje aivan toivotulla tavalla ja Boltilla on ollut hiukan käynnistymisvaikeuksia kesän sairastelun jäljiltä. Onneksi Kaitsu Kainpolta hoiti kickbiken huippukuntoon, joten siitä ei jää suoritus ainakaan vajaaksi. Kilpailuamme voi seurata Uudenmaan vetokoira urheilijoiden online tulospalvelusta. Toki saa myös tulla paikanpäälle seuraamaan rapa-rallia ;)

Bolt haki vauhtia tähän kilpailuun viime viikonloppuna Jämin syyskisoista Kaitsun kanssa. Poikien pinkoessa kovan kilpailun kolmansiksi, minä suoritin muutto urakkaa Hyvinkäältä Espooseen. Loistavista suorituksista huolimatta oli koirassa ollut nähtävissa toisena päivänä kuitenkin selvää väsymistä, joka olikin vähän odotettavissa treenikauden lyhyyden takia. Tällä hetkellä vetoja on takana vain 6viikkoa, joten hiukan tässä hirvittää erityisesti viikonpäästä kilpailtavat koirapyöräilyn SM-kilpailut, jotka ovat meille kuitenkin se ykköskilpailu. Toisaalta kun ajattelee, että alle kuukausi sitten osallistuminen koko kilpailuun oli pelkkä haave pyörän puuttumisen vuoksi, on meidän tilanne suorastaan erinomainen.

Bolt ja Kaitsu Jämillä  ©Anna-Leena Ylitalo

Opiskelijabudjetilla elävälle, vuoden sisään kaksi varastettua pyörää on ollut erittäin kova takaisku, sekä kilpailu-uran kannalta että taloudellisesti. Pyörää ei siis ollut ollenkaan. Tässä tilanteessa apuun riensi iso joukko ystäviä sekä Boltin kasvattaja DocTrSam:n Samppa Nissinen. Samppa auttoi valtavasti uuden pyörän hankinnassa. Itse en olisi ikinä varmasti osannut löytää mitään pyörää näin loistavalla hinta-laatu suhteella. Samppa inspiroi muitakin apuun, jonka ansiosta uuden pyörän keulaa koristaa myös uusi ja upea Ultra Swing -adapteri Kainpolta. Mukana pyörän hankkimisessa mukana oli useita ihmisiä, joita en voi koskaan kiittää riittävästi!

Ohkolan kilpailuiden jälkeen lähdetään ajelemaan kaikki Espoon ulkoilureitit läpi, jotta löydetään parhaat treenipaikat sekä saadaan pyörän kanssa hyvä yhteishenki tuleviin koitoksiin. Edelleen suunnitelmana Puolan MM-kilpailut, jos kaikki nyt vain treenien kanssa sujuu suunnitelman mukaan.

Onnellinen pyöränomistaja <3

Season start - Janakkala Cross

Muutama päivä meni kilpailusta eteenpäin ennenkuin pääsin koneen ääreen naputtelemaan. Tässä sitä ollaan ja yritän parhaani mukaan muistella miten se kilpailupäivä oikein meni.

Kisapäivän aamun sai ottaa rennosti, nukkua pitkään ja pakkailla rauhassa. Kerrankin oli lyhyt matka kilpailupaikalle. Matkattiin Janakkalaan yhdessä  Hennan ja Boltin serkun Ykän kanssa. Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, vaikka kilpailuaikataulua oli aikaistettu tunnilla. Henna ja moni muukin kilpailija kävivät tutustumaan rataan, minä jäin odottelemaan lainapyörää. Noora Waltari lainasi minulle pyöräänsä, jotta päästiin Boltin kanssa starttaamaan omassa päälajissamme.

Meidän luokkamme oli heti toisena lähtöjärjestyksessä ja minä starttailin puolessa noin puolessa välissä lähtölistaamme. Vaikka aamulla oli jännittänyt suhteellisen paljon, oli starttiviivalla rauhallinen olo. Boltin kanssa pyöräily on kuitenkin helppoa ja saan pitkälti keskittyä omaan suoritukseen, joten turha hermoilu jäi pois. Lähtö oli periaatteessa tyylipuhdas, mutta jälleen kerran mokasin vaihteiden kanssa. Lainapyörän vaihteet olivatkin hiukan erilaiset kuin omat, joten lähdin matkaan pikkuvaihteilla, eli hirveästi pyörittäen ja vieläpä alamäkeen. Ensimmäisen ylämäen päällä pääsin yhteisymmärrykseen vaihteiden kanssa ja pääsin avustamaan Bolttia tehokkaammin. Seuraavana olikin jo kunnon alamäki mutkat, jotka ajoin kyllä turhan varovasti. Olimme startanneet radalle ilman adapteria ja tässä kohtaa huomasin myös unohtaneeni ajolasit autoon. Jatkuvasti piti tarkkailla vetonarua, ettei sujahda renkaaseen. Samaan aikaan väistelin Boltin tassuista lenteleviä roskia. Roskien väistelyn lisäksi pääsimme väistelemään runsasta määrää sauvakävelijöitä, muita lenkkeilijöitä sekä jopa kisaradalle parkkeerattua autoa.

Minun irvistys © Auvo Kuusinen

Boltin irvistys. © Auvo Kuusinen

Pyöräily itsessään oli mukavaa, oma kunto tuntui kestävän erittäin hyvin. Radalla oli yksi hurjan pitkä (ainakin sillä hetkellä tuntui siltä) ylämäki, jonka päällä hiukan jo hapotti, mutta kuitenkin kokoajan edettiin hyvää vauhtia. 800 metriä ennen maalia näimme ensimmäisen kerran eteenlähteneen Tuiren selän. Ohitus tuli nopeasti ja siinä kohtaa vautiero oli sen verran suuri, että päästiin näppärästi jatkamaan loppukiriin. Tässä viimeisen kilometrin aikana sai jo ajaa itse aika varovasti, ettei naru tipahtanut liian alas. Sää oli todella kostea näissä aamun starteissa, ja se näkyi vahvasti koirien suorittamisessa. Boltilla roikkui kieli jo aivan polvissa ja paras särmä oli jäänyt vedosta pois loppumatkasta. Maaliin kuitenkin selvittiin.

Maaliin laskemassa. © Pertti Bruun

Loppupäivä kului kavereita auttaessa ja odottaessa. Luokkien väleihin oli jätetty todella pitkät välit, joten välillä meinasi ihan aika käydä pitkäksi. Onneksi paikalla oli paljon tuttuja, joiden kanssa aika kului hiukan nopeammin. Ilo oli katsella erityisesti Boltin pentujen kilpailusuorituksia. Pienet pojat Make ja Väke starttasivat molemmat canicrossissa ja hirmu hyvännäköisesti vetivät lähdöstä maaliin. Samoin Boltin rakas serkku Ykä starttasi ensimmäisen kilpailunsa menestyksekkäästi. Lopulta Bolttikin pääsi starttaamaan vielä canicrossi sprintissä Matin kanssa. Matkaa oli reipas kilometri, mutta sää oli jo todella lämmin ja aurinkoinen, joten ei sen enempää matkaa olisi tarvittukkaan.

Matti ja Bolt © Pertti Bruun

Tuloksia odoteltiin myös hyvä tovi, mutta odotus kannatti! Boltin kanssa napattiin pyöräluokan ylivoimainen voitto 43sekunnin erolla kakkoseen. Henna ja Ykä pinkoivat canicrossissa kolmanneksi ja pikkumiehistä Make juoksi Kaitsun kanssa saman luokan toisiksi. Kirsi ja Väke voittivat vetenaari sarjan! Boltti voitti myös canicross sprinttiluokan Matin kanssa. Ihan huippuja koiria <3 Kotiin lähdettiin väsyneenä, mutta tyytyväisinä päivän suorituksiin.

Iso kiitos Nooralle pyörän lainaamisesta! Ja Hennalle matkaseurasta! Isoin kiitos lähtee kuitenkin Kirsi Sinda tmille! Viimeviikon alussa Boltti tuntui olevan jumissa. Takareidet olivat todella kireät ja hetken jäin miettimään että onnistuukohan kilpailu. Hieronta on ollut Boltille kuitenkin todella hyvä hoitomuoto, joten paniikki soitto Kirsille. Kirsi järjesti täyteen kalenteriinsa meille ajan keskiviikko illalle, joten saatiin koira kisakuntoon! Kireys katosi jo seuraavaan aamuun mennessä ja koira tuntui välittömästi pirteämmältä. Kiitos <3

My week

Viimeisimmän blogipäivitykseni alle tuli kommentti, jossa toivottiin katsausta sekopäiseen elämääni. Miten pyöritän arkea kaiken keskellä? Koulu, työt, pääsykokeisiin lukemiset, koiran treenit ja omat treenit sekä normaali arki ja kaiken tämän hulabaloon seassa pitäisi pysyä järjissään? Aina en ole täysin varma siitäkään, mutta tähän asti ollaan selvitty enemmän tai vähemmän kunnialla.

"voisitko joskus kirjoittaa siitä, miten saat yhdistettyä koulun, koiran, harrastukset ja kaiken muun? Usein sanotaan, että älä ota koiraa opiskeluaikana yms yms, mitä mieltä olet tästä? Kiva postaus (taas)! teidän kuulumisia on kiva lukea"

 Otin haasteen vastaan ja päätin tehdä itsetutkiskelua viikon ajan. Kirjoittaa ylös kaiken mitä teen ja raportoida sitten sensuroimattomana tänne. Erityisen mielenkiintoista postausta tästä ei välttämättä saa aikaiseksi, mutta itselleni tämä viikko oli todella opettavainen. Tuntui että vähän jokaiseen väliin jäi ylimääräistä aikaa, minkä voisi hyödyntää vaikka mihin. Viikko ei myöskään ollut aivan täydellinen esimerkki alkuviikon luentojen opettajan sairastuttua. Kolme päivää tästä viikosta päätyi vapaiksi, vaikka aikalailla täyteen nekin päätyivät kaikenlaista tekemistä. Mutta asiaan, mitä tein viikon? Aloitetaan loogisesti sunnuntaista.

Joku treeni joskus, mutta samat herrat asialla

Sunnuntai 10.9.

7:00 Herätys

7:30 Aamupalaa, Boltin aamupissatus

8:30 Salille treenaamaan jalkoja

9:30 Kotiin vaihtamaan vaatteet ja töihin

10:00-16:30 Töissä

17:00 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen

18:00 Netflix 

19:00 Treenit Hyvinkään Sveitsissä Hennan ja Ykän kanssa. 

1. lähtö: Henna ja Ykä edeltä canicrossaten. Bolt ja minä kickbikella perään. 1,3km, yksi ohitus.

2. lähtö: Minä ja Bolt edeltä canicrossaten. Henna ja Ykä perään canicrossaten. 1,04km, pelkkää ylämäkeä ja paljon lenkkeilijöiden ohituksia. Loppuun Henna ja Ykä ohitti vielä meidät. 

Lopuksi: Ykälle suuntakäskyjen vahvistusta palkan avulla ja poikien jäähdyttely juoksutusta.

21:00 Kotona ja suihkuun ja iltapala

21:40 Nukkumaan

Maanantai 11.9.

9:00 Herätys

9:30 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-13:00 Parkkeerasin työpaikalleni Robert's Coffeelle läppärin ja pääsykoemateriaalien kanssa. Enemmän ja vähemmän ahkeraa lukemista hyvän kahvin äärellä.

13:00 Edelleen kahvilalla, mutta nyt jo uuden maastopyörän shoppailua fillaritori.fistä

14:00 Takaisin kotiin.

14:30 Uuden kodin vuokrasopimuksen kirjoittaminen, vakuutusyhtiön kanssa varastetuista pyöristä keskustelua (once again...), laskut, kelalle asumistuki hakemusta. 

16:00 Salille

Kova veto pyörällä. 15min niin kovaa kuin jalat jaksoivat. Lisänä treenasin kädet ja vatsat.

17:30 Kotona, Ruuan valmistus ja syöminen. Samalla tulevan muuton suunnittelua.

19:45 Juoksulenkille Boltin kanssa. 

Alkumatka Bolt hihnassa. Väliin polkujuoksua, jolloin poika pääsi juoksemaan vapaana. Takaisin kotiin taas kiltisti hihnassa ravaten.

21:15 Kotiin ja suihkuun

22:00 Pizzalle :)

23:00 Nukkumaan

Tiistai 12.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus

7:15 Tieto, että koulupäivä on peruttu opettajan sairastumisen vuoksi. Koko päivän plääni uusiksi.

7:30-10:00 Pääsykokeisiin lukemista (olen siis jo koulussa, mutta haluan vaihtaa sairaanhoitaja koulusta ensihoitajaksi, siksi jälleen pääsykokeet)

Syksyksi uuttalookkia :)

10:30-13:30 Kampaaja. Hampputukka lähti :)

14:00 Rakkaan ystävän Oton kanssa syömään sushia.

15:00 Tuusulaan moikkaamaan pikkuveljeä, joka kaipasi isosiskon läsnäoloa. Bolt mukana ja pääsi leikkimään pitkästä aikaa Kodan ja Popon kanssa. 

19:00 Takaisin kotona. Löhöilyä kotisohvalla.

20:00 Salille. 

Pyöräilyä matalilla sykkeillä. Oman pyörän puutteen vuoksi, on pyöräily tuntumaan haettu juurikin kuntosalilta.

21:00 Netflix, Boltin iltapissat

22:00 Nukkumaan

Keskiviikko 13.9.

10:00 Herätys, aamutoimet, Boltin aamupissatus

11:00-14:00 Peruttujen koulupäivien korvaavat tehtävät

14:00 Lounasta (pastaa)

15:00 Vetotreenit

Distance vetotreeni kickbikella pitkästä aikaan kunnolla päiväsaikaan. Keli oli lämmin, lähes kuuma. Hyvinkään Sveitsissä, lähtö jäähallin kohdilta. Vedettiin 10min erittäin vaihtelevassa maastossa. Säästä johtuen yksi pysähdys 2,3km kohdalla. 4,4km ja 26,3km/h keskinopeudella. Tällä kertaa vain kolme ohitusta, kaikki ilman ongelmia. Loppuun jäähdyttelyt futiskentällä juosten. 

16:00 Kotimatkalla kaveria moikkaamaan ja kaupassa käynti.

17:00 Boltin manikyyri: kynsien leikkaus ja tassujen rasvaus

17:30-19:30 Pääsykoemateriaalit

19:30 Suihku

20:00 Boltin iltapissatus ja iltapala (molemmille)

21:00 Nukkumaan

Torstai 14.9.

6:00 Herätys

6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-16:00 Koulupäivä
17:00 Kotona
17:10 Boltin lenkki ja vähän työasioiden hoitoa samalla.
18:00 Täydellinen väsymys. Netflixiä ja ruokaa. Treenit skipattiin tällä kertaa molempien osalta.
21:00 Boltin iltapissat ja nukkamaan.

Bolt ja Väinö tekee remppaa <3

Perjantai 15.9.
6:00 Herätys
6:20 Aamutoimet, Boltin aamupissatus
7:21 Juna Helsinkiin
8:30-13:00 Koulupäivä
14:00 Kotona ja ruokaa
15:00 Porras treenit

Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäen portaissa kovat treenit. Bolt juoksi mäkeä samalla ylös alas pitäen huolta etten minä laiskottele treenatessa. Sarjat tuli vedettyä sen verran kovaa että jalat sheikkasi oikein kunnolla. Silti loppuun vielä canicrossia 800metriä pelkkään ylämäkeen. Loppu jäähdyttelynä palloleikkejä.

16:30 Frisbeegolfia poikaystävän ja kavereiden kanssa. Hävisin komeasti +49 tuloksella :D

18:30 Pizzaa (taas... :D )

20:30 Netflix ja Boltin iltapissat

21:30 Nukkumaan

Lauantai 16.7.

6:00 Herätys, aamutoimet ja Boltin aamupissatus

7:00-14:30 Työvuoro

8:30 ensimmäiset pahoinvoinnin oireet

12:30 kotiin kärsimään ilmeisesti ruokamyrkytyksestä (pitserian alkusalaatti syypäänä??) 

17:00 Kroppa täysin tyhjentynyt, pari tuntia unta alla ja päivän ensimmäinen ateria helpottivat oloa sen verran että Boltin kanssa päästiin kävelylle.

18:00 Hennan kanssa vielä koiria juoksuttamaan. Bolt ja Ykä pitivät huolta toistensa juoksuttamisesta kun Hennan kanssa juoruiltiin kävellessä soramonttua ja laskettelurinteitä ympäriinsä.

20:30 Kotiin ja Netflixiä

22:00 Nukkumaan

Viikkoon mahtui monta yllättävää käännettä. Ei ole ihan perus minun arkea kuitenkaan ruokamyrkytykset ja noin useat pizzalla käymiset, saati sitten jopa kolme vapaapäivää yhteen viikkoon! Treenejä kertyi viikon aikana ihan huomaamatta aika paljonkin. Ruokaa taas tuntuu, että syön aivan liian vähän, tai ainakin sellaista oikeeta kunnon ruokaa. Toinen mihin kiinnitin huomiota tätä projektia toteuttaessa oli Boltin yksin viettämät ajat. Raukka on todella pitkiä päiviä yksin, kun pitkät koulumatkat ja koulupäivät vievät aikaa. Kerran päivässä on kuitenkin aina tavoitteena saada pojulle jotain aktiviteettia, joko treenien tai muun touhuamisen muodossa. 

Yksi kysymys oli mitä mieltä olen koiran ja opiskelun yhdistämisestä. Suoraan sanottuna se ei kaikille sovi, mutta jos heti pentua suunnitellessa tiedostaa sen faktan, että se koira vie aikaa, samoin opiskelu. Niiden yhteensovittaminen vaatii vaivannäköä. Kyllä itseänikin on useasti harmittanut jättää uusien ystävien kanssa vaikka kahville lähteminen väliin, koska kotona odottaa Bolt. Tämän hetken tilanteeseen tulee kuitenkin helpotusta muuton myötä kun nyt menee päivästä kolme tuntia pelkkiin koulumatkoihin, jotka tulevat vapautumaan kaikelle muulle. Vaikka välillä harmittaa jättää jotkin kissanristiäiset väliin koiran takia, on se kuitenkin suurimmaksi osaksi pelastus. Bolt on se voima mikä saa minut kipittämään vauhdilla koulusta kotiin ja vetämään lenkkikamppeet päälle sen sijaan että lähtisin päiväkaljoille ja siitä kaikenmaailman opiskelijabileisiin harva se päivä. Tämmöinen elämän tyyli sopii minulle, mutta koiraa harkitessa pitääkin tiedostaa se, että mitä itse haluaa siltä seuraavalta 15 vuodelta, kun se koira siinä mukana kulkee. 

Näin sitä kummasti huomaa uusia puolia omassa rutinoituneessa arjessa, kun vaikka sen viikon ajan kirjoittelee kaiken ylös. Suosittelen ehdottomasti kaikille! En usko että itse lopetan tähän (ainakaan en ole vielä lopettanut). Voi olla vuosienkin jälkeen hauska tarkastella että mitä sitä on oikein 21 vuotiaana touhunnut päiviensä iloksi. 

Ja vielä kiitos anonyymille postaus toiveesta! Näitä saa heitellä ilmaan, ja koitan niihin parhaani mukaan tarttua.

Pohjalta on hyvä ponnistaa !

Kesä on ohi. Tai kesä jota ei oikein ollutkaan. Lomailla ehdin neljä viikkoa, joista kolme meni keuhkoputken tulehduksessa netflixin ja antibioottien kanssa, neljäs Espanjassa rannalla lojuen.

Vaihtelua elämään, kun lomailee välillä ilman koiraakin :)

Loma alkoi sairastumisen lisäksi pyörän katoamisella. Lähes kaksi kuukautta sain uutta ihanuuttani pitää, ennen kuin joku kiero vei ihanan aarteeni taloyhtiön pyöräkellarista - jälleen. Taas väännän vakuutusyhtiön kanssa aiheesta maastopyörä, tosin ensimmäisestäkään varastetusta en ole vielä rahoja saanut, joten uuteen pyörään ei ole varaa ja kisakausi on aivan nurkan takana. Mutta keskitytään positiiviseen! Flunssa on nyt kaadettu, ja koiran tassu todettiin toissapäivänä treenikuntoiseksi (tikkien poiston jälkeen siis Boltin tassun haava repesi uudelleen ja parantuminen aloitettiin alusta...).


Jälleen kerran siis treenikausi alkoi erittäin rikkonaisesti, mutta tästä viikosta alkaen ollaan päästy arkeen ja treeneihin kiinni. Syksy tulee olemaan erittäin tiukasti aikataulutettu. Uusi koulu alkoi tämän viikon tiistaina, työt jatkuu edelleen tässä ohessa, asuntoa etsitään pääkaupunkiseudulta erittäin tiiviisti, joten muuttokin on jälleen edessä. Kaiken tämän rinnalle pitäisi mahduttaa koiran treenit ja omat treenit, joissa tavoite kuitenkin siintää Puolan MM-kilpailuissa. Peruskuntopohja on tälle kaudelle hyvä, parempi kuin koskaan ennen. Sairastelusta huolimatta jaksan vielä tällä hetkellä uskoa omaan jaksamiseen selviytyä syksyn urakasta. Saa nähdä miten mieli muuttuu tässä ajan kuluessa :D

Boltin liikuntakiellon aikana harrastettiin erilaista viihdettä, kuten kahvilassa käyntiä

Syksyn aikana tarkoitus aktivoitua aikataulujen sallimissa rajoissa myös blogin päivittelyssä. Kuulumisia, treenien sujumisesta sekä tietysti kisojen analyyseja lukijoiden iloksi.
Kiitos kun kuljette mukana meidän harrastuksessa !

Not so Happy Birthday

Kesä on meille ollut aina hyvin pitkälti lomailua. Tänä kesänä hiukan aiempia vuosia vähemmän. Innostusta treeneihin on ollut kohtalaisesti ja nyt kun mahdollisuudet koiran kanssa yhdessä treenaamiseen on olleet hyvät jo ihan viileiden säiden ansiosta, niin onhan polkuja tullut tallattua vaikka kuinka paljon.

Ajatukset siintävät jo Puolan MM-kilpailuissa, ja fokus treeneissäkin on ollut hyvin peruskunto painotteinen. Salillakin olen käynyt satunnaisesti kun on viitsinyt, mutta lähinnä ollaan juostu, potkittu ja poljettu pitkin metsiä. Kesäkuu lomailtiin vanhassa lapsuuden kodissani keskellä metsää Boltin ja Pixelin kanssa kolmistaan. Lähes kaikki lenkit mentiin uudella hienolla maastopyörälläni!! koirien juostessa vapaana mukana (parasta terapiaa ikinä). Kävi meillä myös Boltin serkku Ykäkin yhden viikonlopun kyläilemässä.

Ykä, Popo, Koda ja Bolt

Nyt kaupungissa ollaan keskitytty uusien ja käyttökelpoisten maastoreittien etsimiseen lähialueilta. Upeita paikkoja on löydetty ja siinä samalla on kilometrejä kertynyt ihan mukavasti sekä minulle että koiralle. Aina eiliseen asti.

18.7. on Boltin syntymäpäivä. Tänä vuonna tuli mittariin kolme vuotta ja pitihän tätä saavutusta juhlistaa. Vapaapäivän kunniaksi ajettiin hieman kauemmaksi seikkailemaan ja lähdettiin valloittamaan uusia ja tutkimattomia polkuja. Tällä kertaa juosten kartta kädessä. Löysimme aivan loistavia reittejä, joissa pelkoa toisiin ihmisiin törmäämisestä ei pahemmin ollut. Kolme peuraa ja mustikoita löytyi kyllä matkan varrelta. Viiden kilometrin polkujuoksentelun jälkeen löysimme itsemme järvenrantaan, jossa pidimme taukoa. Bolt kahlaili rannassa ja minä nautin auringosta. Pian olikin aika jatkaa matkaa ja silloin huomasin veriset tassun jäljet takillani ja pitkin poikin kalliota. Boltin takatassusta anturoiden välistä pulppusi valtavasti verta. Pieni paniikki itselle päälle samantien. Auto on kaukana ja minusta ei ole Bolttia juoksuttamaan tai kantamaan niin kauas. Ensimmäisenä mieleen tulleista Väinö oli töissä ja Henna Tsekeissä. Onneksi työkaverini Otto ja hänen äitinsä lähtivät koiran pelastusoperaatioon!

Ensimmäisenä soitto Eläinlääkäriasema Animukseen, että päästäänkö sisään jos tullaan heti. Ensiapuna kiedoin juniormaajoukkue paitani Boltin käpälän ympärilleni ja kiiruhdimme noin kilometrin matkan lähimmälle tielle. Vartin verran odottelimme kyytiä, jonka jälkeen kaahailtiin ensin takaisin minun autolle, josta kaahasin Boltin kanssa suoraan Animukseen ja juosten sisään. Käytävät täyteen verta ja suoraan huoneeseen kartoittamaan tilannetta. Ihanat hoitajat paikkasivat pikaisesti vuodon tukkoon ja hyvin pian saimme myös eläinlääkärin paikalle kartoittamaan jatkoa. Haava oli syvä ja erittäin vaikeassa paikassa, joten Boltti nukutettiin jotta päästiin tutkimaan tarkemmin. Vuoto ei meinannut loppua millään ja koko operaatio oli erittäin verinen. Pääsin avustamaan eläinlääkäriä pitelemällä Boltin ommeltavaa tassua. Erittäin mielenkiintoista katseltavaa, mutta siinä ehkä kahden tikin jälkeen oma jännitys ja muutaman tunnin kestänyt stressitila yhdistettynä noin kuuden tunnin syömättömyyteen kävivät päälle ja minulta pimeni näkökenttä. Onneksi eläinlääkäri ja hoitaja olivat hyvin tilanteentasalla ja saivat napattua minut istumaan lattialle ennenkuin saatiin lisää tikattavaa. Vuoto saatiin loppumaan ja haava siistiksi. Rauhassa saatiin heräillä, jonka jälkeen suunnattiin kotiin. 

Sitä ei oikein tajuakkaan kuinka paljon tuollainen tilanne vaikuttaa omaan itseensä. Olin koko illan aivan zombi. Nälkäkin heräsi vasta sitten, kun sain veret pestyä omasta kropasta ja vaatteista. Bolttikin heräili liikkeelle päästyään aika nopeasti. Kulki koko illan sitten takakontissa että pystyin vahtimaan pojua tiiviisti. Yönkin nukuin vielä sohvalla mahdollisimman lähellä potilasta. Tänä aamuna riittääkin jo virtaa vähän liikaakin... Viikko kun pitäisi olla ottamatta käytännössä yhtään juoksu askelta :D

Hiukan oli erilainen synttäripäivä pojalla, ja astetta kalliimpi "synttärilahja". Onneksi on ihmisiä jotka auttavat hädän hetkellä <3 Jättimäinen kiitos kuuluu ehdottomasti Otolle ja hänen äidilleen sekä Animuksen ihanalle henkilökunnalle! Ammattitaitoista mutta samalla niin mukavaa henkilökuntaa ainakin minä odotan eläinlääkärikäynnillä ja juurikin sitä löytyy Animuksesta <3

On se niin rakas <3