Lomat lusittu :)

Kesän aikana blogissani vierailleet ovat todennäköisesti huomanneet hiljaiselon. Aika eikä resurssit ole riittäneet kirjoitteluun, vaikka treenattu ollaan jonkin verran.

Suomen kesää

Heinäkuun ja nyt takana olevan elokuun pätkän aikana on tullut juostua ja vähän pyöräiltyä. Heinäkuu meni työskennellessä mansikkapellolla, joten iltaisin treenailtiin Kodan kanssa oman jaksamiseni mukaan. Myös lämpöiset kelit pakottivat treenit vähäiseen määrään. Elokuu on ollut täynnä muutto hulinaa ja syksyn ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista. Muutimme Kodan kanssa Hyvinkäälle lähemmäs koulua. Uuden kodin ympärillä on mahtavat treenimaastot, joita en ole vielä päässyt erityisen syvällisesti tutkimaan. Tänä viikonloppuna saapui kilpapyöräni Kokkolasta, ja säätkin alkavat olemaan treenikelpoiset. Kohta mennään taas! Ja onhan jo aikakin startata kovat treenit. Jämin SM-kilpailuihin on jäljellä enään kaksi kuukautta.

Oman kodin oma peti

Treenit on ollut pakko sijoittaa ilta-aikaan

Tämän syksyn haaveena olisi päästä Ranskaan sulanmaan EM-kilpailuihin starttaamaan. Tämän vuoden kilpailut ovat junior luokissa yksi päiväiset, joten unelmoin kahdesta luokasta. Olisi mahtavaa päästä starttaamaan pyöräluokan lisäksi ensimmäistä kertaa kickbikessa. Oman potku tyylin sain kuitenkin kuntoon keväällä ja halu kisata on kova! Ongelmana on kuitenkin kisakoirat. Kenellä starttaisin ja missä luokissa? Lähtö Ranskaan vaatisi ainakin yhden lainakoiran.

Onnellinen kesänviettäjä

Uusiin naapureihin piti päästä tutustumaan

Suurin draivi Ranskaan itselläni on juniorluokat. Tänä ja ensi vuonna pääsen starttaamaan vielä junioreissa, mutta 2015 MM-kilpailut ovat Kanadassa, jonne ei rahat eivätkä resurssit riitä lähtemään. Periaatteessa tämän vuoden EM-kilpailut olisivat jäähyväis kilpailut kansainvälisten kisojen junior luokille. Houkuttaa paljon! Saa nyt nähdä miten käy :)

Ajatuksena olisi palata ahkerampaan päivittelyyn. Toivottavasti saadaan pian blogiin pienten tassujen töminää. Pentuhaave vaikuttaa olevan toteutumassa! Ensiviikonloppuna reissunpäälle ja tutustumaan hauvavauvoihin. Jännittää ihan pikkuisen!

Tahko MTB 2014

Nyt on kesän suuri koitos Tahko MTB takana. 60km pyöräilyä Tahkon haastavissa maastoissa, suhteellisen lämpöisessä kelissä, hyvässä seurassa. Tavoitteena kisaan lähtiessä oli selvitä maaliin, olla jokin muu kuin viimeinen sekä saada ajaksi noin 8 tuntia. Tavoitteet oli rennot, lähdimme Tahkolle nauttimaan urheilusta ja luonnosta.

Kilpailualue

Ennen lähtöä vähän jännitti

Lähtöviivalla Annan ja Joelin kanssa

 Ajoin kisan serkkuni Annan kanssa samaa matkaa, ja meillä oli oikein hauskaa. Mikäs siinä höpötellessä samalla kun matkaa taitettiin. Alussa menimme oikein nopeaa tahtia oman lähtömme massan mukana. Ensimmäisellä taukopaikalla pysähtyessä keskinopeus oli noin 17km/h, tosin maasto siihen asti oli super helppoa. Ensimmäiset kilometrit kun taitettiin asfaltilla ja hiekkateillä. Pikkuhiljaa kuitenkin reitti alkoi muistuttaa oikeaa maastoa. Mukavaa pehmeä pohjaista polkua, jossa tosin oli myös paljon juuria. Reitillä oli useita vaativia ja tiukkoja nousuja. Kinahmi vuoren päälle noustiin kahdesti joista molemmat nousut menivät pyörää ylös työntäessä. Jyrkkä ja kivinen mäki olisi ollut liikaa pyöräillä. Myös aivan reitin loppukilometreillä oli hurja mäki. El Grandeksi kutsuttu useamman kilometrin pituinen hiukan aiempia loivempi kivikkoinen mäki oli todellinen taistelu.

Maisemat Kinahmin huipulta oli komeat

Välillä piti pysähdellä ottamaan kuvia

Taukopaikkalla oli tarjolla paljon kaikenlaista suolaista ja makeaa, sekä juotavaa

El Granden alussa oli hyvää lupaava kyltti

 Myös hurjia laskuja löytyi oikein mukavasti ja niissä muutamassa tuli otettua lähikontaktia maastoon. Noin neljä kertaa menin nurin, joista kaikista selvittiin vain pienillä naarmuilla. Polven vanha rupi repesi rytäkässä ja se vaati jo hiukan paikkailua, mutta muuten vain mustelmia ja muutama naarmu kyynerpäähän ja jalkoihin. Oikean jalan pohje kramppasi suhteellisen pahasti noin matkan puolivälissä, ja lonkankoukistajat kramppasivat oikein pahasti lenkin loppupäässä. El Granden viimeisessä nousu osassa kramppi oli niin paha että pyöräily oli mahdotonta, joten kävelyksi meni.

Tahkovuoren päältä näkyi Tahkon kylään komeasti

Kinahmin ensimmäiseen isoon laskuun kääntymässä

Reitti oli haastava, mutta oikein mukava. Tiesi ainakin tehneensä jotakin kun maaliin pääsi. Viimeisessä alamäessä Tahkovuoren etulaskettelurinnettä alas sovimme Annan kanssa että nähdään maalissa. Koitin ajaa varovasti mäen alas, mutta halu ottaa loppukiri ajoi eteenpäin ehkä hiukan riski vauhdilla. Kerran menin mäessä nurin, jolloin melkein koko matkan samaa matkaa ajanut mies kolmikko meni ohitseni. He saivat mukavan etumatkan, kun yritin olla varovaisempi loppumäen ajan. Viimeisellä hiekkatien pätkällä taistelin nämä keltapaidat kiinni ja ohitin vielä aivan viime metreillä. Maaliin päästessä olo oli puhki, mutta erittäin onnellinen! Anna tuli vain noin minuutin perässäni ja sitten se oli ohi. Me tehtiin se!

Tavoiteaika alittui noin tunnilla ja kymmenellä minuutilla, sijoitukset olivat 68. ja 69. Kokemuksena valtavan hieno, ja vaikka eilen olikin fiilis, että ei enää ikinä, niin voisihan tuota harkita.

Ensi vuonna uudestaan? :)

Taustalla Tahkovuori ja eturinteen hurja lasku

68.	3059	Tanja Ignatius	Kammenkiertäjät	6.49.09,3	+ 3.46.55,8
69.	3056	Anna Holmberg	Kammenkiertäjät	6.50.16,7	+ 3.48.03,2

Maastopyöräilyä ja kauniita maisemia

Treenit jatkuvat  :) Tänään oli vuorossa tähän mennessä pisin maastolenkki. 43km metsässä on yllättävän rankkaa, mutta pullanmurusia tulevaan TahkoMTB koitokseen.

Jo lähtiessä oli suunnitelmana ajaa pidempi lenkki. Ajoimme pääosin oikein mukavia ja suhteellisen helppojakin polkuja pitkin. Välillä oli toki haastavampaakin. Kivikkoa, juurakkoa, ihania kapeita siltoja, mutakkoa, suota, nokkosia ja jopa ylä- ja alamäkiä.

Taukoa Perhojoen rannalla

Lenkiltä palatessa oli olo sellainen, että tunsi tehneensä töitä. Takapuoli kipeänä, nokkosten polttamana, mustelmilla ja naarmuilla. Jokaisen pysähdyksen aikana noin tuhat verenhimoista hyttystä hyökkäsi kimppuun. Tällä kertaa sillat talutin (suurimman osan) ja selvisin ilman uintireissuja. Yhdestä mutavellistä ajoin hurjalla vauhdilla saaden kaikki ravat päälleni, koska luulin sen olevan polun pohjaa (osasi naamioitua oikein tehokkaasti). Kerran lenkin aikana onnistuin myös kaatumaan oikein komeasti nenälleni tangon yli, koska polussa ollut notkelma olikin syvempi kuin luulin ja kädet jo sen verran puhki että kunnollinen apu niiltäkin jäi saamatta. Tuosta kompuroinnista on takapuolessa mustelma, reidessä komea painauma pyörän rungosta ja mustelma vielä lisäksi sekä kaiken hyvän päälle komea haava polven kohdalla.

Koda oli onnellinen saadessaa meidät takaisin

Uudet pyöräilyvaatteet ja väsynyt polkija

Kotiin asti selvittiin ja vammat korjattiin. Tahko kuulostaa isolta haasteelta. Sovittiin tänään Annan kanssa tavoitteesta. Lähdemme reitille "hitaimmassa ryhmässä" eli viisituntia tai enemmän tavoitteena olevan ryhmän mukana. Oma tavoitteemme on, että emme olisi viimeisiä ja että pääsisimme maaliin. Ensi vuonna sitten voi jo laittaa kunnon tavoitteita. Jostain pitää lähteä liikkeelle.

Team Pink (huomatkaa sotavammat ;)

Tekevälle sattuu

Viime kirjoittelun jälkeen on lomailijoiden elämään mahtunut muutama lenkki ja hyvin onnellinen koira. Rakennettiin Kodalle koko pihan mittainen juoksunaru, jossa se on nyt toista päivää päässyt juoksemaan. Ostin jopa pojulle uuden pallon, kun lempparipallo jäi kotiin, niin nyt ollaan päästy palloilemaan oikein kunnolla. Kodasta se on hirmuisen kivaa. Aletaan olemaan Kokkolan kaduilla Kodan kanssa jo suhteellisen tuttu näky, kun satuin tuossa aamulenkillä kuulemaan kuinka naapurin tytön kaveri kysyi, että keitä nuo on (tarkoittaen minua ja Kodaa) ja naapurin tyttö ilmoitti että ollaan niiden uusia naapureita, noo tavallaan :)

Suhteellisen lämpöisistä keleistä johtuen Kodan juoksutukset ovat jääneet uinti reissujen varaan, mutta hiukan pulskassa kunnossa ollut poju alkaa jo näyttämään taas koiralta. Kolme kilometriä juoksua ja hirvittävät määrät uintia aina jokaisella uimaan lähtökerralla tehoavat.

Itse olen käynyt kahdella pyörälenkillä. Viime torstaina Kammenkiertäjät MTB:n yhteislenkillä ja tiistaina saman porukan aloittelijalenkillä. Yhteislenkki oli omalta osaltani aikamoista sähellystä. Vauhti oli kova ja oma pyörän hallinta ei ole vielä erityisen vahva oikein kapeilla poluilla. Yhteislenkin heti alkuun, vain muutama kilometri lähdön jälkeen reitillä oli suhteellisen kapea silta jossa oli puut reitin suuntaisesti. Pyöräni rengas luiskahti sillan puiden väliin ja lensin itse komeasti naama edellä tangon yli siltaan ja siitä kierähdin takapuoliedellä suoraan ojaan. Upposin kaulaani asti veteen, mutta pääsin nousemaan suoraan ylös, suurimpana pelkona mukana sukeltanut puhelin. (Kaikille koiraihmisille ja henkilöille joille sattuu ja tapahtuu suosittelen oikein lämpimästi Lumia 620 puhelinta, ei naarmuakaan, toimii moitteettomasti, eikä keskeyttänyt edes mitään toimintoja uintireissun takia!) Leuka oli kipeä ja käsivarresta puuttui nahkat, mutta matka jatkui. Lenkki oli suhteellisen rankka (oltiin kovassa seurassa! Mukana mm. yksi pyöräsuunnistuksen maailmanmestari) ja tunsi tehneensä. Myös maastot olivat haastavat ja pyörän hallintaan sai tosissaan panostaa.

Vielä lenkillä kaatumisen vaikutukset eivät tuntuneet, mutta kotiin päästyä pääkipu oli aika valtaisa. Sunnuntaihin asti pääkipu kiusasi jatkuvasti ja muutenkin olo oli suhteellisen heikko. Kuumekkin nousi lauantaina ihan mukavaksi. Lääkäriin ei tullut lähdettyä, mutta kotihoitohenkilökunnan kanssa diagnosoitiin aivotärähdys.

Tiistain lenkki oli hiukan helpompi. Olihan kyseessä aloittelijalenkki. Tällä kertaa en ollut edes hitain! Lenkki oli mukavan vauhtinen, maasto hiukan edellisiä lenkkejä helpompi ja matka pidempi. Aikaakin kului mukavasti 2h 41min. Loppulenkistä alkoi jo jalatkin hapottamaan pikkuisen ja takapuoli huutamaan apua.

 Tämän hetken uusin vamma on vasemman jalan polvi, joka on vereslihalla ja käärittynä pakettiin. Eilen onnistuin kompuroimaan omiin jalkoihini komeasti ja lensin nenälleni asfalttiin. Nyt voipi olla että tämän päivän yhteislenkki jää väliin. turha kiusata tuoretta haavaa.

Kodan kanssa lomailua

Heippa taas!

Nyt on kesäloma alkanut sekä kouluista, että aika pitkälti myös vetopuuhista. Satunnaisesti, kun viileempiä kelejä esiintyy tulee lähdettyä näin kesälläkin treenaamaan koirien kanssa. Viikonlopun ylioppilasjuhlia varten siirryttiin niinkin pohjoiseen kuin keski-Pohjanmaalle viettämään kesää Kodan kanssa. Täällä palloillaan juhannukseen asti. Itse opettelen ajamaan autoa, luen ylioppilaskirjoituksiin ja treenaan kesän suurta koitosta Tahko MTBtä varten. Koda saa pääosin nauttia lomailuista ja ihmisten rapsutteluista. Jos törmätään agilitykilpailuihin, niin niissäkin saatetaan pyörähtää.

Kodan lomailua meren rannalla

Kummisetäni innoittamana päätin lähteä kokeilemaan hiukan omia rajojani ja ilmoittauduimme serkkuni Annan kanssa Tahko MTB maastopyöräily kilpailuihin. Matkana on 60 km ja maasto hiukan erilaista kuin koirakisoissa. Tahkoa varten piti sitten aloittaa treenitkin. Vaatii kropalta kuitenkin hiukan erilaista suorittuskykyä kuin nuo lyhyet, mutta nopeatempoiset itselleni normaalit matkat.

Eilen kävimme polttamassa hiukan kakkukaloreita ja polkemassa maastossa noin 24km. Lenkki kulki Kokkolan eteläpuolella metsäpoluilla. Keli näytti viileältä, mutta lenkillä tuli kuuma ja hiki. Lenkki juuri sopiva, vaikka takapuoli meinasi sanoa loppulenkistä sopimuksensa irti. Ajoin reitin omalla kilpapyörälläni, jonka otin mukaan kotoa. Matkaan mahtui pehmeää rantahiekkaa, suota, kivikkoa ja kovapohjaista metsäpolkua.

Tänään on mukava hellekeli joten päätin viedä Kodan vesiurheilemaan. Juoksimme 1,5km päässä sijaitsevalle lammelle polskimaan. Pojulla olisi ollut kovastikkin vetohaluja, mutta itse olin unohtanut ottaa juoksuvyön mukaan, niin ei oikein vetämisestä ollut hyötyä. Molemmat sai kunnon treenin lämpöisessä kelissä :)

Omatoiminen Jämi viikonloppu

Helteet on olleet vahvasti läsnä. Omasta mielestäni aivan mahtavaa muuten, mutta koirien kannalta ei ihan niin mukavaa. Myös kevään viimeiset kilpailut, Jämin kevätajot jouduttiin perumaan liian lämpöisen sään takia.

Kisojen perumisesta huolimatta päätimme suunnata kulkumme Jämin maisemiin viettämään aikaa ja treenailemaan. Sunnuntai aamuna oli myös VUL:lin kevätkokous. Starttasimme Linnean kanssa lauantaina yhdentoista pintaan. Päivä oli pakahduttavan kuuma, joten auton ilmastointi oli pelastus. Linnean punto oli pakattu ääriä myöten täyteen, kun mukana oli kaksi ihmistä viikonlopun tavaroineen, Koda ja Osmo, yksi koiran häkki ja pyörä sekä kickbike. Matka sujui mukavasti yhden pysähdyksen taktiikalla höpötellen ja musiikkia kuunnellen.

Jämin lentokentän alueella pyörittiin koko reissu

Jämillä purimme tavarat ja pian saapuivat Jasmin, Patrik ja Kurt. Jassun kanssa kävimme kävelemässä 2,2 km pituisen kisalenkin ja vaihdoimme kuulumisia. Tämän jälkeen painuimme uimaan. Seuraavana oli vuorossa Suomen jääkiekkopelin katseleminen Linnean hotellihuoneessa junnuporukalla. Hienon pelin jälkeen oli hyvä lähteä urheilemaan!

Houkuttelimme joukon paikalle eksyneitä valjakkourheilijoita pelaamaan aikuiset vastaan juniorit pesäpallopeliä. Joukkueet olivat yllättävän tasaiset ja me junnut hävisimme täpärästi vain kahdella juoksulla. Erityisen mielenkiintoisen pelistä teki räpylöiden vähäisyys ja/tai "vääräkätisyys". Meidän junior teamiin kuului minun lisäkseni Jasmin, Patrik, Linnea, Eemeli ja Vera. Aikuisia oli pitkän linjan tuomarista liiton puheenjohtajaan ja junnuvastaavasta maajoukkueurheilijoihin. Peli oli huisin hauska ja kesti yllättävän pitkään. Lopetimme pelaamisen vasta myöhän illalla, mutta lähes trooppisen yön vuoksi lähdimme vielä kuutamo uinnille junnujen kanssa.

Yön nukuimme Veran, Pixelin ja Kodan kanssa teltassa. Välillä satoi kaatamalla ja ukosti, välillä oli hirvittävän kuuma ja välillä palelsi. Rikkonaisesta yöstä kuitenkin selvittiin koirat lämmittäjinä. Aamulla heti kahdeksalta aamupalalle, ja sieltä treenaamaan. Potkuttelimme 4,1km lenkin. Hikihän siinäkin tuli, joten suunta uimaan jälleen. Aikuiset olivat kokouksessa, junnut pitivät hauskaa rannalla. Onnistuimme käyttämään noin pari tuntia tuolla pienellä paratiisi lammella, jonka jälkeen palasimme Jämi keskukselle koirien kaveriksi odottelemaan kokouksen loppumista.

Junnuporukkaa ja koirat

 Kotimatkalle lähdettiin rättiväsyneinä ja kauhealla kiireellä. Olihan Suomen jääkiekko finaaliin enää vain muutama tunti aikaa!

Viikonloppu oli mahtavan hauska, tehokas ja mukavan rento. Tällä hetkellä on lihakset mukavan jumissa (tietää jotain tehneensä). Fiilis on aivan mahtava ja tulevaisuuden koirahaaveet ehkä jopa hiukan kirkastuneet. Näyttää vähän siltä, että saksanseisoja ei ole enää ihan niin kaukainen haave! Enempää en tässä vaiheessa mainosta, koska kaikki on hyvin epävarmaa :) Mutta ajatus heitetty ilmaan.

Kodan treenailua

Viime päivittelystä onkin jo hetki kulunut. Tästä huolimatta ei treenikilometrejä huimasti ole päässyt kertymään lämpimän sään (ja sateiden), sekä kesän lähestyessä kasaantuvat koulutehtävät vievät myös oikein mukavasti aikaa.

Eilen oltiin pitkästä aikaa Kodan kanssa taas raunio treeneissä. Tällä kertaa tosin tottelevaisuus "tunnilla". Kodan kanssa lähdimme melkeimpä nollasta, koska paikka oli uusi ja täynnä kaikkea kivaa: lintuja, hajuja ja ihania ihmisiä. Koda oli revetä riemusta ja virtaa riitti helteestä huolimatta. Harjoituksena vahvistimme Kodan ja minun yhteistyötä oikein ajoitetuilla palkkoilla, hurjalla leikillä ja yhteisillä helpoilla tekemisillä. Suurimmat ongelmat olivat ajoituksessa. Koda on niin nopea liikkeissään ja malttamaton tapaus, että itselläni meinasi tulla ongelmia palkata koira tarpeeksi nopeasti. Kivaa oli, etenkin Kodalla. Tästä treenistä opittiin, että en ota palloa toko treeneihin. Koda söi peukaloni oikein kivan näköiseksi.

Pelkän leikkimisen ja helppojen pikkutehtävien lisäksi otimme oikein vauhdikkaan ja hyvin onnistuneen luoksetulon. Mikään ei ole suloisempaa kuin riemusta repeävän näköinen Koda joka syöksyy täysillä kentän toiselta puolelta ja tulee luokse!

Kotimatka suoritettiin tällä kertaa hiukan sporttisemmin. Rullaluistimilla vetokamat päällä. Matkaa kentältä kotiin oli noin 5km, joka on Kodan nykykunnolla jo aikas tehokas treeni. Alku matka mentiin hurjaa vauhtia, mutta reitin hurjimpaan ylämäkeen (vajaa km pitkä nousu) poju hyytyi. Itse rullistelin kokoajan hihna löysällä ja Koda pinkoi minkä kintuista pääsi. Kilometri ennen kotiin saapumista pidettiin juoma tauko ja hissuksiin hölkkäiltiin loppumatka. Koda oli todella puhki, mutta kunnon juottamisen jälkeen alkoi toipumaan oikein hyvin. Juoksukunto on huono, mutta jostain sitä pitää aina lähteä.

Mummopyöräilyä

Tällä viikolla on kilometrejä kertynyt rauhallisella tahdilla ikivanhan mummopyörän kyydissä. Yhdet vetotreenit, kaksi pitkän matkan pyöräily pätkää ja ihan perus polkemista koulumatkan osana.

Keskiviikkona ajoin kotoa Hyvinkäälle "kouluun". Meillä oli koulussa ns. luonnontiede päivä, jolloin on erillaisia retkimahdollisuuksia valittavina. Yksi vaihtoehto oli pyöräilyretki ja sain luvan suorittaa retken itsenäisesti polkemalla Hyvinkäälle. Kilometrejä kertyi mukavasti noin 34! Ajoin rauhallisesti, ilman kiirettä. Yllättävän nopeasti pääsin silti perille.

Torstaina lähdettiin Hakunilaan treenailemaan Falconin kanssa ja opastamaan uutta harrastajaa kickbiken ihmeelliseen maailmaan. Kiersimme tällä kertaa noin 5km lenkin (sportracker unohtui laittaa päälle). SM-hiihtoladuista viimeisetkin jämät olivan nyt sulaneet ja uusia reittejä käytössä. Otin treenin itse rennosti, koska keskiviikon polkeminen oli saanut vasemman polveni kipeäksi. Suunnittelin reitin matkan varrella. Valitsin aina ylämäen, jos oli mahdollista. Falconin ylämäet ovat aina olleet hiukan heikkoja. Vauhti putoaa liikaa ja silloin ei enää kiinnosta vetää. Tällä kertaa mäet menivät yllättävän hyvin. Välillä Falcon ravaili hiukan, mutta veti kuitenkin koko ajan eteenpäin nuuhkimisen sijaan. Edistystä!

Reitti oli isolta osin tuttu ja mukavasti etenevä. Ohituksia Hakunilassa tulee paljon ulkoilureittien suosion takia. Kaikki ohitukset menivät mukavasti, vaikka yhden koiran kohdalla Falcon katseli oikein pitkään taaksepäin, että tuohan olisi ollut kiva kaveri!

Viikon toisen pyöräily lenkin tein hakiessani pyörän takaisin kotiin Hyvinkäältä. Ajoin siis täysin saman reitin kuin keskiviikkona, vain toiseen suuntaan. Lauantai ilta oli tähän hyvä ajankohta, kun liikennettä oli hyvin vähän. Ilta oli sopivan viileä ja pystyin etenemään mukavan rennolla vaudilla. Tähän suuntaan ajoin kuusi minuuttia nopeammin kuin toiseen suuntaan.

Viikon treenit olivat ehkä hiukan yksipuoliset, ja tämä näkyi jaloissa. Oikean jalan nilkassa minulla oli viime syksynä rasitusvamma. Talvella se oireili taas hiukan, mutta nyt nilkka kiukuttelee oikein kunnolla. Jo levossa ollessaan nilkkaan särkee. Myös oikean jalan polvi on nyt alkanut kipeytymään, etenkin pyöräilessä. Onkohan rasitusvamma nyt molemmissa jaloissa? Kesän tullen täytyy yrittää vähän antaa lepoa jaloille.

Kouvolan puolimaraton 3.5.2014

Eilinen oli todellinen urheilupäivä. Heti aamusta starttasimme siskoni Veran, tämän kaverin Jennin ja isämme kanssa kohti Kouvolaa. Fiilis oli jännittynyt! Olihan edessä puolimaratonin verran matkaa kickbikella kovassa seurassa.

Maisemia matkalta

Perille päästyä haimme kilpailunumerot, kävimme Kaitsun luona huollattamassa kickbiket maantieajokuntoon ja etsimme muutaman kilpakumppani kaverimme. Jade Halme ja Jonna Lipponen olivat päätyneet myös tuolle puolimaratonille urheilemaan. Jännitys näkyi jo ennen lähtöä: jutut olivat hiukan hermostunutta ja paikalla ei pysytty yhtään. Kun kutsu lähtöviivalle tuli, alkoi jo helpottaa. Kohta se olisi ohi!

Jade lähtöviivalla :)

Jonna lähtöviivalla :)

Kickbike kisaajat starttasivat samalta viivalta juoksijoiden kanssa. Tosin me lähdimme eturivistä ja juoksijat kikkareiden takaa. Ensimmäisen kilometrin ajan ajoimme poliisiauton perässä, eikä sitä saanut ohittaa. Jättäydyimme junnujen kanssa kickbike potkijoiden loppupäähän. Nopeimmat juoksijat tulivat alkumatkaa aivan peesissämme, mutta poliisiauton päästäessä meidät ajamaan omaa vauhtia jäivät sitkeimmätkin jälkeen. Oli hienon näköistä katsoa kickbiken huippujen räjähtävää lähtöä. Itse tulimme porukan perällä ja ohituslupa tuli pitkällä suoralla. Näimme hienosti kuinka kovaa muut oikein lähtivät!

Lähtöviivalla (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Kickbiket vievät joukkoa (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Junnut sattuivat samaan kuvaan :) (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Tulimme meidän pienen neljänhengen porukan kanssa mukavaa vauhtia liikaa revittelemättä. Jossain vaiheessa Vera tipahti vauhdista, mutta minä, Jonna ja Jade menimme kaikki samaa vauhtia. Pikkuhiljaa aloimme tavoittaa pääjoukosta pudonneita potkijoita. Vähän puolivälin jälkeen tavoitimme ensimmäisen aikuisen. Ohi mentiin ja seuraavan selkäkin alkoi näkyä. Tuntui mahtavalta nähdä, että hei me pärjätään! Yhdessä vaiheessa näimme jopa jonkin tunnistamatta jääneen porukan menevän suoran toisessa päässä.

Viimeisen viidenkilometrin alkaessa oikea lonkankoukistajani alkoi kramppaamaan aivan hulluna. Vaikeutti potkimista ikävästi, kun ei oikein voinut pitää oikeaa jalkaa tukijalkana enää ollenkaan. Hammasta purren selvisin maaliin, mutta kyllä jäi hiukan harmittamaan, kun jäin Jonnan loppukiri vauhdista jälkeen. Olisin halunnut edes yrittää pysyä perässä, mutta yhden jalan taktiikalla ei oikein onnistunut. Jonna karkasi täysin siinä about kolme kilometriä ennen maalia. Jade tuli perässäni muutaman metrin erolla. Pidettiin hyvää vauhtia, vaikka tuntui, että jalat on totaalisesti makaroonia. Noin kilometri ennen maalia sain hiukan kaulaa Jadeen ja pääsin etenemään oikein kivasti. Yhdessä aivan viimeisimmistä mutkista Jade kaatui takanani. Säikähdin ihan valtavasti, mutta onneksi Jade oli kunnossa ja pääsi heti ylös ja perääni. Loppukiri meni yllättävän kevyesti! Tuntui mahtavalta päästä maaliin. Nestetankkausta valtavasti, ja suihkuun. Suihkun pukutiloissa puitiin porukalla reittiä, sen hyviä ja huonoja puolia. Loistavaa ja ihanan kannustavaa yleisöä, sekä niitä vähemmän mukavia ohikulkijoita.

Suurin osa matkanvarrella tavatuista ihmisistä olivat aivan ihania! Taputtivat ja kannustivat. Varmasti lähemmäs kymmenen kertaa saatiin kuulla "Hyvä tytöt! Hyvin menee!"  Yksi kurjakin tapaus sattui matkalle. Edellämme kulki nainen kultaisennoutajan kanssa, koira löysällä hihnalla. Kävelytiellä ei ollut valtavasti tilaa, mutta riittävästi, että mahtuisimme ajamaan koiran ohi turvallisesti. Ajoimme jonossa Jonna etummaisena, minä toisena ja Jade perällä. Jonna huomasi kuitenkin viimetingassa vastaan tulevan mopon ja jarrutti nopeasti. Itse en ollut yhtä nopea ja rysäytin Jonnan rengasta päin. Vieressä ollut koira säikähti ääntä, ja nainen selvästi luuli meidän ajaneen hänen koiraansa päin. Saimme kuulla kova äänisen saarnan siitä kuinka meidän pitäisi vähän katsoa ympärillemme ja kuinka olimme toimineet aivan väärin. Mitään ei olisi kuitenkaan tapahtunut, jos vastaan ei olisi juuri sillä hetkellä tullut mopoa ja jos naisen koira ei olisi kulkenut aivan keskellä tietä. Muuten reitin varrella oli vain mukavaa jo oikein huomaavaista väkeä. Saimme hyvin tietä ja eteneminen oli kivaa.

Team junnut

Tytöt ja koutsi

Jäimme katsomaan palkintojen jakoa, ja kannustamaan suosikkejamme (ja kaikkia muitakin siinä samassa). Miesten Kickbike sarjan voitti Kai Immonen (kukapa muukaan! ) ja naisten sarjan vei Kirsi Käyhty. Meillä junnuilla ei oikein vielä ollut saumaa noihin palkintosijoihin (ensi vuonna sitten! ), mutta se ei menoa haitannut. Arpaonni osui kuitenkin aikas hyvin! Jonna ja Vera saivat molemmat Kainpon sponsoroimat arvontapalkinnot!

Kickbike miehet: 1. Kai Immonen 2. Alpo Kuusisto 3. Hannu Vierikko

Kickbike naiset: 1. Kirsi Käyhty 2. Sanna Lipponen 3. Jaana von Bell

Linkki virallisiin tuloksiin!
Meidän junnujen lopulliset sijoitukset ja ajat Kickbike naiset sarjassa:

6.    90   Jonna Lipponen 1:06:43      +14:35

7.    93   Tanja Ignatius 1:07:21      +15:13

8.    92   Jade Halme 1:07:41          +15:33

11.   94   Vera Ignatius 1:11:10       +19:02

Välillä vähän muutakin

Huomenna olisi se "suuri päivä", eli elämäni ensimmäinen kicbikekisa ilman koiraa. Ja itseasiassa kolmas kisa ylipäätään kickbikella. Tämä viikko on mennyt lähinnä kaikenlaisten kiireiden hoitamisessa ja sunnuntain urakasta toipumisesta.

Sunnuntain jälkeen oli takapuoli okein mukavan kipeä vielä eiliseen asti. Olin viisas ja jätin pyöräilyhousut sunnuntaina kotiin ja ajoin koko matkan juoksuhousuissa. Istuinluut ovat olleet oikein hellänä. Pahinta on pyörällä ajaminen. Ei pahemmin tehnyt mieli istua satulassa. Nyt alkaa kuitenkin mustelmat häviämään ja muutenkin kroppa olemaan taas vauhti kunnossa. Varsinainen treenaaminen on jäänyt väliin. Falcon on käynyt hakumetsällä ja Kodan kanssa aloitettiin jälleen rauniotreenit.

Tiistaina oli tosiaan ensimmäinen Raunio-treeni tänä keväänä. Harjoittelemme Kodan kanssa Vantaan Palveluskoirayhdistyksen riveissä Korson raunio radalla. Joka toinen tiistai meillä on treenit raunioradalla ja joka toinen viikko Saviontien kentällä tottis/kettis treenit. Kodan kanssa treenaaminen on lähinnä hauskanpitoa. Ainakin siihen asti, että poju tajuaa miten raunioradalla käyttäydytään. Treenaamme liinan kanssa, vaikka yleensä se ei ole järkevää. Koda on kuitenkin kerran karannut radan aidan ali isolle tielle, ja muutenkin aina vapaana ollessaan juoksee onnellisena ympyrää ja unohtaa mitä oltiinkaan tekemässä. Ensimmäinen tavoitteemme lajissa on päästä liinasta eroon. Vasta sen jälkeen voisi alkaa harkitsemaan korkeampia tavoitteita. Olisi hienoa päästä joskus kokeilemaan kisaa, koska Kodalla on selvästi lahjoja nenänsä käyttöön. Fixu poika, mutta ei vain malta keskittyä. Omistajassa ja koirassa on selvästi jotain samaa?

Koda tykkää rauniosta :)

Tämän viikon treenit olivat onnistuneet! Liinassa mentiin, mutta ukot löytyivät hienosti ja ilman ongelmia. Ensimmäinen oli isossa tynnyrissä heti lähtöpaikan edessä. Koda meni hiukan ohi, mutta sattui silmillä huomaamaan maalimiehen. Haukku oli hyvä ja palkka parhain! Toiselle maalimiehelle jouduttiin jo vähän kiertelemään, ja ohjaaja oli taas vähän erisuuntaan menossa kuin koira. Pitäisi harjoitella koiranlukutaitoa paremmaksi... Isossa roskiksessa oli ihana maalimies jolla oli herkkuja. Poju tunki komeasti roskikseen maalimiehen kaveriksi, vaikka kansi oli kiinni. Pakko sinne oli päästä, kun siellä oli jotain niiiiin ihanaa. Kolmas maalimies oli helpponakki. Suoraan oikeaan suuntaan ja kas kummaa siellä se oli traktorin rengas kasassa parin renkaan sisällä. Koda olisi varmasti kiivennyt maalimiehen luokse traktorinrengas pinon sisään, mutta maalimies oli nopeampi. Palkka tuli hyvästä haukkusarjasta, renkaan ulkopuolelle.

Koda ja treenikaveri Osmo

Raunio, ja muut lajit ovat mukavaa vaihtelua vedon täyteiseen vuoteen. Koirille mukavaa ajanvietettä pelkän vetämisen lisäksi. Vedossa työskentelevät pääosin lihakset. "Aivolajeja" tarvitaan myös. Ainakin nämä meidän koirat kaipaa niitä. Muuten saattavat kyllästyä.