Omatoiminen Jämi viikonloppu

Helteet on olleet vahvasti läsnä. Omasta mielestäni aivan mahtavaa muuten, mutta koirien kannalta ei ihan niin mukavaa. Myös kevään viimeiset kilpailut, Jämin kevätajot jouduttiin perumaan liian lämpöisen sään takia.

Kisojen perumisesta huolimatta päätimme suunnata kulkumme Jämin maisemiin viettämään aikaa ja treenailemaan. Sunnuntai aamuna oli myös VUL:lin kevätkokous. Starttasimme Linnean kanssa lauantaina yhdentoista pintaan. Päivä oli pakahduttavan kuuma, joten auton ilmastointi oli pelastus. Linnean punto oli pakattu ääriä myöten täyteen, kun mukana oli kaksi ihmistä viikonlopun tavaroineen, Koda ja Osmo, yksi koiran häkki ja pyörä sekä kickbike. Matka sujui mukavasti yhden pysähdyksen taktiikalla höpötellen ja musiikkia kuunnellen.

Jämin lentokentän alueella pyörittiin koko reissu

Jämillä purimme tavarat ja pian saapuivat Jasmin, Patrik ja Kurt. Jassun kanssa kävimme kävelemässä 2,2 km pituisen kisalenkin ja vaihdoimme kuulumisia. Tämän jälkeen painuimme uimaan. Seuraavana oli vuorossa Suomen jääkiekkopelin katseleminen Linnean hotellihuoneessa junnuporukalla. Hienon pelin jälkeen oli hyvä lähteä urheilemaan!

Houkuttelimme joukon paikalle eksyneitä valjakkourheilijoita pelaamaan aikuiset vastaan juniorit pesäpallopeliä. Joukkueet olivat yllättävän tasaiset ja me junnut hävisimme täpärästi vain kahdella juoksulla. Erityisen mielenkiintoisen pelistä teki räpylöiden vähäisyys ja/tai "vääräkätisyys". Meidän junior teamiin kuului minun lisäkseni Jasmin, Patrik, Linnea, Eemeli ja Vera. Aikuisia oli pitkän linjan tuomarista liiton puheenjohtajaan ja junnuvastaavasta maajoukkueurheilijoihin. Peli oli huisin hauska ja kesti yllättävän pitkään. Lopetimme pelaamisen vasta myöhän illalla, mutta lähes trooppisen yön vuoksi lähdimme vielä kuutamo uinnille junnujen kanssa.

Yön nukuimme Veran, Pixelin ja Kodan kanssa teltassa. Välillä satoi kaatamalla ja ukosti, välillä oli hirvittävän kuuma ja välillä palelsi. Rikkonaisesta yöstä kuitenkin selvittiin koirat lämmittäjinä. Aamulla heti kahdeksalta aamupalalle, ja sieltä treenaamaan. Potkuttelimme 4,1km lenkin. Hikihän siinäkin tuli, joten suunta uimaan jälleen. Aikuiset olivat kokouksessa, junnut pitivät hauskaa rannalla. Onnistuimme käyttämään noin pari tuntia tuolla pienellä paratiisi lammella, jonka jälkeen palasimme Jämi keskukselle koirien kaveriksi odottelemaan kokouksen loppumista.

Junnuporukkaa ja koirat

 Kotimatkalle lähdettiin rättiväsyneinä ja kauhealla kiireellä. Olihan Suomen jääkiekko finaaliin enää vain muutama tunti aikaa!

Viikonloppu oli mahtavan hauska, tehokas ja mukavan rento. Tällä hetkellä on lihakset mukavan jumissa (tietää jotain tehneensä). Fiilis on aivan mahtava ja tulevaisuuden koirahaaveet ehkä jopa hiukan kirkastuneet. Näyttää vähän siltä, että saksanseisoja ei ole enää ihan niin kaukainen haave! Enempää en tässä vaiheessa mainosta, koska kaikki on hyvin epävarmaa :) Mutta ajatus heitetty ilmaan.

Kodan treenailua

Viime päivittelystä onkin jo hetki kulunut. Tästä huolimatta ei treenikilometrejä huimasti ole päässyt kertymään lämpimän sään (ja sateiden), sekä kesän lähestyessä kasaantuvat koulutehtävät vievät myös oikein mukavasti aikaa.

Eilen oltiin pitkästä aikaa Kodan kanssa taas raunio treeneissä. Tällä kertaa tosin tottelevaisuus "tunnilla". Kodan kanssa lähdimme melkeimpä nollasta, koska paikka oli uusi ja täynnä kaikkea kivaa: lintuja, hajuja ja ihania ihmisiä. Koda oli revetä riemusta ja virtaa riitti helteestä huolimatta. Harjoituksena vahvistimme Kodan ja minun yhteistyötä oikein ajoitetuilla palkkoilla, hurjalla leikillä ja yhteisillä helpoilla tekemisillä. Suurimmat ongelmat olivat ajoituksessa. Koda on niin nopea liikkeissään ja malttamaton tapaus, että itselläni meinasi tulla ongelmia palkata koira tarpeeksi nopeasti. Kivaa oli, etenkin Kodalla. Tästä treenistä opittiin, että en ota palloa toko treeneihin. Koda söi peukaloni oikein kivan näköiseksi.

Pelkän leikkimisen ja helppojen pikkutehtävien lisäksi otimme oikein vauhdikkaan ja hyvin onnistuneen luoksetulon. Mikään ei ole suloisempaa kuin riemusta repeävän näköinen Koda joka syöksyy täysillä kentän toiselta puolelta ja tulee luokse!

Kotimatka suoritettiin tällä kertaa hiukan sporttisemmin. Rullaluistimilla vetokamat päällä. Matkaa kentältä kotiin oli noin 5km, joka on Kodan nykykunnolla jo aikas tehokas treeni. Alku matka mentiin hurjaa vauhtia, mutta reitin hurjimpaan ylämäkeen (vajaa km pitkä nousu) poju hyytyi. Itse rullistelin kokoajan hihna löysällä ja Koda pinkoi minkä kintuista pääsi. Kilometri ennen kotiin saapumista pidettiin juoma tauko ja hissuksiin hölkkäiltiin loppumatka. Koda oli todella puhki, mutta kunnon juottamisen jälkeen alkoi toipumaan oikein hyvin. Juoksukunto on huono, mutta jostain sitä pitää aina lähteä.

Mummopyöräilyä

Tällä viikolla on kilometrejä kertynyt rauhallisella tahdilla ikivanhan mummopyörän kyydissä. Yhdet vetotreenit, kaksi pitkän matkan pyöräily pätkää ja ihan perus polkemista koulumatkan osana.

Keskiviikkona ajoin kotoa Hyvinkäälle "kouluun". Meillä oli koulussa ns. luonnontiede päivä, jolloin on erillaisia retkimahdollisuuksia valittavina. Yksi vaihtoehto oli pyöräilyretki ja sain luvan suorittaa retken itsenäisesti polkemalla Hyvinkäälle. Kilometrejä kertyi mukavasti noin 34! Ajoin rauhallisesti, ilman kiirettä. Yllättävän nopeasti pääsin silti perille.

Torstaina lähdettiin Hakunilaan treenailemaan Falconin kanssa ja opastamaan uutta harrastajaa kickbiken ihmeelliseen maailmaan. Kiersimme tällä kertaa noin 5km lenkin (sportracker unohtui laittaa päälle). SM-hiihtoladuista viimeisetkin jämät olivan nyt sulaneet ja uusia reittejä käytössä. Otin treenin itse rennosti, koska keskiviikon polkeminen oli saanut vasemman polveni kipeäksi. Suunnittelin reitin matkan varrella. Valitsin aina ylämäen, jos oli mahdollista. Falconin ylämäet ovat aina olleet hiukan heikkoja. Vauhti putoaa liikaa ja silloin ei enää kiinnosta vetää. Tällä kertaa mäet menivät yllättävän hyvin. Välillä Falcon ravaili hiukan, mutta veti kuitenkin koko ajan eteenpäin nuuhkimisen sijaan. Edistystä!

Reitti oli isolta osin tuttu ja mukavasti etenevä. Ohituksia Hakunilassa tulee paljon ulkoilureittien suosion takia. Kaikki ohitukset menivät mukavasti, vaikka yhden koiran kohdalla Falcon katseli oikein pitkään taaksepäin, että tuohan olisi ollut kiva kaveri!

Viikon toisen pyöräily lenkin tein hakiessani pyörän takaisin kotiin Hyvinkäältä. Ajoin siis täysin saman reitin kuin keskiviikkona, vain toiseen suuntaan. Lauantai ilta oli tähän hyvä ajankohta, kun liikennettä oli hyvin vähän. Ilta oli sopivan viileä ja pystyin etenemään mukavan rennolla vaudilla. Tähän suuntaan ajoin kuusi minuuttia nopeammin kuin toiseen suuntaan.

Viikon treenit olivat ehkä hiukan yksipuoliset, ja tämä näkyi jaloissa. Oikean jalan nilkassa minulla oli viime syksynä rasitusvamma. Talvella se oireili taas hiukan, mutta nyt nilkka kiukuttelee oikein kunnolla. Jo levossa ollessaan nilkkaan särkee. Myös oikean jalan polvi on nyt alkanut kipeytymään, etenkin pyöräilessä. Onkohan rasitusvamma nyt molemmissa jaloissa? Kesän tullen täytyy yrittää vähän antaa lepoa jaloille.

Kouvolan puolimaraton 3.5.2014

Eilinen oli todellinen urheilupäivä. Heti aamusta starttasimme siskoni Veran, tämän kaverin Jennin ja isämme kanssa kohti Kouvolaa. Fiilis oli jännittynyt! Olihan edessä puolimaratonin verran matkaa kickbikella kovassa seurassa.

Maisemia matkalta

Perille päästyä haimme kilpailunumerot, kävimme Kaitsun luona huollattamassa kickbiket maantieajokuntoon ja etsimme muutaman kilpakumppani kaverimme. Jade Halme ja Jonna Lipponen olivat päätyneet myös tuolle puolimaratonille urheilemaan. Jännitys näkyi jo ennen lähtöä: jutut olivat hiukan hermostunutta ja paikalla ei pysytty yhtään. Kun kutsu lähtöviivalle tuli, alkoi jo helpottaa. Kohta se olisi ohi!

Jade lähtöviivalla :)

Jonna lähtöviivalla :)

Kickbike kisaajat starttasivat samalta viivalta juoksijoiden kanssa. Tosin me lähdimme eturivistä ja juoksijat kikkareiden takaa. Ensimmäisen kilometrin ajan ajoimme poliisiauton perässä, eikä sitä saanut ohittaa. Jättäydyimme junnujen kanssa kickbike potkijoiden loppupäähän. Nopeimmat juoksijat tulivat alkumatkaa aivan peesissämme, mutta poliisiauton päästäessä meidät ajamaan omaa vauhtia jäivät sitkeimmätkin jälkeen. Oli hienon näköistä katsoa kickbiken huippujen räjähtävää lähtöä. Itse tulimme porukan perällä ja ohituslupa tuli pitkällä suoralla. Näimme hienosti kuinka kovaa muut oikein lähtivät!

Lähtöviivalla (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Kickbiket vievät joukkoa (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Junnut sattuivat samaan kuvaan :) (kuva: kouvolanpuolimaraton.fi)

Tulimme meidän pienen neljänhengen porukan kanssa mukavaa vauhtia liikaa revittelemättä. Jossain vaiheessa Vera tipahti vauhdista, mutta minä, Jonna ja Jade menimme kaikki samaa vauhtia. Pikkuhiljaa aloimme tavoittaa pääjoukosta pudonneita potkijoita. Vähän puolivälin jälkeen tavoitimme ensimmäisen aikuisen. Ohi mentiin ja seuraavan selkäkin alkoi näkyä. Tuntui mahtavalta nähdä, että hei me pärjätään! Yhdessä vaiheessa näimme jopa jonkin tunnistamatta jääneen porukan menevän suoran toisessa päässä.

Viimeisen viidenkilometrin alkaessa oikea lonkankoukistajani alkoi kramppaamaan aivan hulluna. Vaikeutti potkimista ikävästi, kun ei oikein voinut pitää oikeaa jalkaa tukijalkana enää ollenkaan. Hammasta purren selvisin maaliin, mutta kyllä jäi hiukan harmittamaan, kun jäin Jonnan loppukiri vauhdista jälkeen. Olisin halunnut edes yrittää pysyä perässä, mutta yhden jalan taktiikalla ei oikein onnistunut. Jonna karkasi täysin siinä about kolme kilometriä ennen maalia. Jade tuli perässäni muutaman metrin erolla. Pidettiin hyvää vauhtia, vaikka tuntui, että jalat on totaalisesti makaroonia. Noin kilometri ennen maalia sain hiukan kaulaa Jadeen ja pääsin etenemään oikein kivasti. Yhdessä aivan viimeisimmistä mutkista Jade kaatui takanani. Säikähdin ihan valtavasti, mutta onneksi Jade oli kunnossa ja pääsi heti ylös ja perääni. Loppukiri meni yllättävän kevyesti! Tuntui mahtavalta päästä maaliin. Nestetankkausta valtavasti, ja suihkuun. Suihkun pukutiloissa puitiin porukalla reittiä, sen hyviä ja huonoja puolia. Loistavaa ja ihanan kannustavaa yleisöä, sekä niitä vähemmän mukavia ohikulkijoita.

Suurin osa matkanvarrella tavatuista ihmisistä olivat aivan ihania! Taputtivat ja kannustivat. Varmasti lähemmäs kymmenen kertaa saatiin kuulla "Hyvä tytöt! Hyvin menee!"  Yksi kurjakin tapaus sattui matkalle. Edellämme kulki nainen kultaisennoutajan kanssa, koira löysällä hihnalla. Kävelytiellä ei ollut valtavasti tilaa, mutta riittävästi, että mahtuisimme ajamaan koiran ohi turvallisesti. Ajoimme jonossa Jonna etummaisena, minä toisena ja Jade perällä. Jonna huomasi kuitenkin viimetingassa vastaan tulevan mopon ja jarrutti nopeasti. Itse en ollut yhtä nopea ja rysäytin Jonnan rengasta päin. Vieressä ollut koira säikähti ääntä, ja nainen selvästi luuli meidän ajaneen hänen koiraansa päin. Saimme kuulla kova äänisen saarnan siitä kuinka meidän pitäisi vähän katsoa ympärillemme ja kuinka olimme toimineet aivan väärin. Mitään ei olisi kuitenkaan tapahtunut, jos vastaan ei olisi juuri sillä hetkellä tullut mopoa ja jos naisen koira ei olisi kulkenut aivan keskellä tietä. Muuten reitin varrella oli vain mukavaa jo oikein huomaavaista väkeä. Saimme hyvin tietä ja eteneminen oli kivaa.

Team junnut

Tytöt ja koutsi

Jäimme katsomaan palkintojen jakoa, ja kannustamaan suosikkejamme (ja kaikkia muitakin siinä samassa). Miesten Kickbike sarjan voitti Kai Immonen (kukapa muukaan! ) ja naisten sarjan vei Kirsi Käyhty. Meillä junnuilla ei oikein vielä ollut saumaa noihin palkintosijoihin (ensi vuonna sitten! ), mutta se ei menoa haitannut. Arpaonni osui kuitenkin aikas hyvin! Jonna ja Vera saivat molemmat Kainpon sponsoroimat arvontapalkinnot!

Kickbike miehet: 1. Kai Immonen 2. Alpo Kuusisto 3. Hannu Vierikko

Kickbike naiset: 1. Kirsi Käyhty 2. Sanna Lipponen 3. Jaana von Bell

Linkki virallisiin tuloksiin!
Meidän junnujen lopulliset sijoitukset ja ajat Kickbike naiset sarjassa:

6.    90   Jonna Lipponen 1:06:43      +14:35

7.    93   Tanja Ignatius 1:07:21      +15:13

8.    92   Jade Halme 1:07:41          +15:33

11.   94   Vera Ignatius 1:11:10       +19:02

Välillä vähän muutakin

Huomenna olisi se "suuri päivä", eli elämäni ensimmäinen kicbikekisa ilman koiraa. Ja itseasiassa kolmas kisa ylipäätään kickbikella. Tämä viikko on mennyt lähinnä kaikenlaisten kiireiden hoitamisessa ja sunnuntain urakasta toipumisesta.

Sunnuntain jälkeen oli takapuoli okein mukavan kipeä vielä eiliseen asti. Olin viisas ja jätin pyöräilyhousut sunnuntaina kotiin ja ajoin koko matkan juoksuhousuissa. Istuinluut ovat olleet oikein hellänä. Pahinta on pyörällä ajaminen. Ei pahemmin tehnyt mieli istua satulassa. Nyt alkaa kuitenkin mustelmat häviämään ja muutenkin kroppa olemaan taas vauhti kunnossa. Varsinainen treenaaminen on jäänyt väliin. Falcon on käynyt hakumetsällä ja Kodan kanssa aloitettiin jälleen rauniotreenit.

Tiistaina oli tosiaan ensimmäinen Raunio-treeni tänä keväänä. Harjoittelemme Kodan kanssa Vantaan Palveluskoirayhdistyksen riveissä Korson raunio radalla. Joka toinen tiistai meillä on treenit raunioradalla ja joka toinen viikko Saviontien kentällä tottis/kettis treenit. Kodan kanssa treenaaminen on lähinnä hauskanpitoa. Ainakin siihen asti, että poju tajuaa miten raunioradalla käyttäydytään. Treenaamme liinan kanssa, vaikka yleensä se ei ole järkevää. Koda on kuitenkin kerran karannut radan aidan ali isolle tielle, ja muutenkin aina vapaana ollessaan juoksee onnellisena ympyrää ja unohtaa mitä oltiinkaan tekemässä. Ensimmäinen tavoitteemme lajissa on päästä liinasta eroon. Vasta sen jälkeen voisi alkaa harkitsemaan korkeampia tavoitteita. Olisi hienoa päästä joskus kokeilemaan kisaa, koska Kodalla on selvästi lahjoja nenänsä käyttöön. Fixu poika, mutta ei vain malta keskittyä. Omistajassa ja koirassa on selvästi jotain samaa?

Koda tykkää rauniosta :)

Tämän viikon treenit olivat onnistuneet! Liinassa mentiin, mutta ukot löytyivät hienosti ja ilman ongelmia. Ensimmäinen oli isossa tynnyrissä heti lähtöpaikan edessä. Koda meni hiukan ohi, mutta sattui silmillä huomaamaan maalimiehen. Haukku oli hyvä ja palkka parhain! Toiselle maalimiehelle jouduttiin jo vähän kiertelemään, ja ohjaaja oli taas vähän erisuuntaan menossa kuin koira. Pitäisi harjoitella koiranlukutaitoa paremmaksi... Isossa roskiksessa oli ihana maalimies jolla oli herkkuja. Poju tunki komeasti roskikseen maalimiehen kaveriksi, vaikka kansi oli kiinni. Pakko sinne oli päästä, kun siellä oli jotain niiiiin ihanaa. Kolmas maalimies oli helpponakki. Suoraan oikeaan suuntaan ja kas kummaa siellä se oli traktorin rengas kasassa parin renkaan sisällä. Koda olisi varmasti kiivennyt maalimiehen luokse traktorinrengas pinon sisään, mutta maalimies oli nopeampi. Palkka tuli hyvästä haukkusarjasta, renkaan ulkopuolelle.

Koda ja treenikaveri Osmo

Raunio, ja muut lajit ovat mukavaa vaihtelua vedon täyteiseen vuoteen. Koirille mukavaa ajanvietettä pelkän vetämisen lisäksi. Vedossa työskentelevät pääosin lihakset. "Aivolajeja" tarvitaan myös. Ainakin nämä meidän koirat kaipaa niitä. Muuten saattavat kyllästyä.

Hyötyliikuntaa pidemmän kaavan mukaan

Tänään on välipäivä treeneistä. Eilen tuli treenattua muutaman päivän edestä. Sain loistavan päähänpiston ja päätin lähteä kaverini luokse Espooseen, pyöräillen.

Matkaa yhteensuuntaan oli aika tarkalleen 33km ja google mapsin mukaan ajoaika 1h 53min. Varasin kaksi tuntia ja lähdin vain ajamaan. Noin viiden kilometrin kohdalla heräsi ajatus, että pyörän huolto ennen lähtöä olisi ollut kiva. Ajoin ikivanhalla "mummopyörälläni". Vanha, mutta suhteellisen hyväkuntoinen punainen Tunturi Daami. Pyörän hyvästä kunnosta huolimatta, olisi renkaat voinut pumpata täyteen ja vähän rasvailla rattaita. Tätä en kuitenkaan tehnyt. Matka sujui kuitenkin mukavasti lämpöisessä kelissä.

Olin katsonut reitin etukäteen ja se vaikutti oikein simppeliltä. Ongelmia alkoi kuitenkin syntyä, kun pääsin Kehä III varteen. Suoraa tietä lännen suuntaan - ei pitäisi olla vaikeaa. Pyörätiet eivät kuitenkaan ole aivan yhtä simppelit. Jokaisen liittymän kohdalla olin aivan hukassa. Pyörätiet vaihtoivat moottoritien puolta tiuhaan ja kiersivät joitain liittymiä hyvinkin kaukaa. Kerran tuon matkan aikana jouduin kaivamaan puhelimesta navigaattorin esille. Tästä ei kuitenkaan paljoa apua ollut, kun yritti väkisin viedä minua Kehätielle. Muuten pärjäsin yllättävän hyvin olemattoman suuntavaistoni ja sportracker sovelluksen kartan avulla.

Reitti oli mukavan vaihtelevaa. Maastossa oli ylä ja alamäkeä, sekä jyrkkää, että loivaa. Ulkoilijoita oli paljon ja aiheutin hämmennystä jälleen ohi ajajille, kun painelin menemään pyöränromulla yhtä kovaa kuin kuntopyöräilijät, joilla oli hienot kapearenkaiset maantiepyörät.

Menomatkasta en saanut kunnollisia tietoja, kun jouduin keskeyttämään sportrackerin navigaattorin käytön ajaksi. Takaisin tulomatkan tiedot sain kuitenkin ehjänä pätkänä:

Epävirallinen Ohkolan kevätkisa

Tänään oli jälleen vuorossa sulanmaankauden kilpailuiden aloitus. Perinteiset L-SVU:n järjestämän Ohkolan kevätkisat olivat tänä vuonna epäviralliset, mutta tämä ei pahemmin osallistuja määrissä näkynyt. Kisat olivat perinteiseen tapaan toimivat, reitit maailman parhaat ja kilpakumppanit huippuluokkaa!

Oma lajini on lähinnä pyöräily, mutta pyöräni on tällä hetkellä korjauksessa, joten jouduin "tyytymään" varasuunnitelmaani. Kickbikeen osallistuttiin tällä kertaa. Kisa oli vasta toinen kickbike kisa minulle, ja siihen nähden olen hyvin tyytyväinen. Nopeus oli suurin piirtein sama kuin vuosi sitten samalla reitillä pyöräillen!! Eli kehitystä on tapahtunut, väkisinkin!

Starttasimme aikuisten kickbike luokassa (kickbikessa ei ole ns. "vanhempien junnujen" sarjaa) heti neljäntenä. Ensimmäinen starttaaja oli Vera ja Pixeli. Oma starttimme tuli yllättävän nopeasti, kun toinen "väliin lähtijöistä" ei tullut paikalle. Lähtö oli jälleen nopea ja oma potku tuntui tehokkaalta. Vauhti pysyi hyvänä, vaikka välillä omat ajolinjat osuivat radan pehmeisiin kohtiin. Falcon veti tehokkaasti, ja suhteellisen pian saimmekin eteemme lähteneen Juha Lipposen ja shetlanninlammaskoira Rikun kiinni. Ohitus tilanne sattui mutkaan juuri ennen pitkää loivaa nousua. Riku juoksi radan keskellä, Juha ajoi reunassa. Tilaa oli aivan hyvin ohitukseen, mutta juuri ohittaessa Riku teki jonkinlaisen pyörähdyksen, jonka seurauksena Falcon törmäsi tähän. Molemmat koirat murahtivat, varmaankin yllättävän tilanteen johdosta, mutta matka jatkui ilman ongelmia. Vähän Falcon himmaili tuohon mäkeen, kun oltiin jo kaverista päästy ohi.

Muuten reittiä saatiin taivaltaa omissa oloissamme. Aivan loppusuoran alussa saimme Veran ja Pixelin kiinni. Pix sai mukavan loppukiri vauhdin, kun paras kaveri meni ohi. Maalissa Falcon lähti suoraan jäähdyttelemään, pulahtamaan lampeen ja valmistautumaan nuorten naisten juoksuluokkaan. (Kisoissa sama koira saa osallistua kahteen luokkaan, vain jos toinen on canicross-luokka.) Itselläni tuntui koko kropassa, että töitä tuli tehtyä. Yllättävän pian kuitenkin olo oli kevyt, ja fiilis kuin kisoihin valmistautuessa. Olisi voinut vetää toisen kierroksen perään!

Tulokseemme olen tyytyväinen! Olimme sarjamme neljänsiä (4./13) vain 52sekunnin erolla kärkeen. Tietyllä tapaa harmittaa, kun palkintosijat olivat niin lähellä. Muutama tiukempi potku ylämäkiin, ja muutamaan mutkaan rohkeampi vauhti. Pienestä jäi kiinni, mutta olihan vastustajat tiukkoja! Menivät palkintosijat aivan oikeisiin osoitteisiin. Itse olen kuitenkin kisannut hyvin vähän kickbikella, vaikka nyt tämän kevään aikana potkutekniikkaan onkin panostettu oikein kunnolla (ks. potkutekniikkakurssi 1&2). Hauskaa oli, ja se on tärkeintä! Tällä kertaa selvittiin reitistä, jopa ilman haavereita. Ainoastaan rapaiset vaatteet ja noin viisi kiloa pölyä silmissä jäi muistoksi.

Kilpailun jälkeen kävimme ajamassa Veran kanssa Kodan ja Pixun. Menimme tällä kertaa vain lyhyemmän lenkin eli 2,1km pitkän reitin. Koda oli yllättävän reipas ja super onnellinen päästessään itsekkin radalle. Etenimme niin vauhdikkaasti kuin vain itse pääsin tulemaan perässä. Koda kun ei enää pahemmin minua jaksa kiskoa. Hienosti pikkupoika jaksoi pinnistellä. Pysyttiin koko reitin ajan Veran ja Pixun tahdissa. Välillä ohittelimme toisiamme, mutta pääosin menimme Kodan kanssa edeltä.

Kilpailut olivat kokonaisuudessaan mukavat, lämminhenkiset ja hyvin toimivat (pienistä ajanotto ongelmista huolimatta...) Ohkolan radat ovat aina olleet huippu kunnossa, mutta tänään oikein poikkeuksellisen hyvät! Ohkola on paikka, jossa on aina mukava käydä kisailemassa. Tänäänkin näkyi paljon uusia kisaajia, jotka nyt toivottavasti innostuivat lajista yhtä hyvin kuin meille lajiin hurahtaneille on käynyt. Lisää rohkeita kokeilijoita lajiin kaivataan. Kaikki positiiviset kokemukset lajista, sekä katsojana että kisaajana, ovat tervetulleita. Valjakkourheilun suosio on nousussa, ja mielestäni nyt siihen tulisi erityisesti panostaa. Ihmiset tarvitsevat tietoa, opastusta ja hyviä kokemuksia.

Loppuun vielä pieni mainos ;)
Nyt keväällä on tulossa valjakkourheiluleiri, joka on suunnattu erityisesti aloitteleville koirakoille:

Länsi-Suomen valjakkourheilijat järjestää kaikille avoimen leirin 23-25.5.2014 !!!!
Leiri on suunnattu erityisesti uusille valjakkourheilun harrastajille, mutta myös vanhemmat ja kokeneemmat harrastajat ovat tervetulleita. 

Pe (ilta)
"Vapaata ohjelmaa"

La
10:00 Yhteistreeni
11:00 L-SVU:n vuosikokous
13:00 Leirin avaus
13:30 Paneelikeskustelu
15:00 Kalustoesittely
16:00 Yhteistreeni
17:00 Kilpailun rataselostus (Jämin kevätajot)
18:00 Ensimmäinen startti
Su
9:00 Yhteistreeni 

Yhteistreeneissä voidaan harjoitella mm. ohitusten tekemistä ja paikalla on myös valjakoita, joihin voidaan ottaa kokemattomia koiria harjoittelemaan valjakkotyöskentelyä.
Matka sovitetaan olosuhteisiin sopivaksi (2-4 km)
Paneelikeskustelussa mukana ovat Teemu Kaivola, Antti Mäkiaho, Marko ja Maria Viitahalme sekä pari muuta vielä varmistamatonta nimeä.
Kysymyksiä voi lähettää jo etukäteen sähköpostilla: antti(at)makiaho.com
Keskustelussa voidaan käydä läpi kaikkia yleisöä kiinnostavia kysymyksiä valjakkourheilusta aina koirien hoidosta ja ruokinnasta niiden treenaamiseen ja kouluttamiseen.
Kalustoesittelyssä on mahdollista tutustua valjakkourheilun sulanmaan harrastuskalustoon sekä erilaisiin koirien kuljetusratkaisuihin.
Leiripaikkana toimii Jämin lentokentän takana oleva maastoalue, jossa myös kilpailut järjestetään (osoite Sormelantie 100, Jämijärvi)
Leirialueelle voi majoittua ilmaiseksi teltassa tai matkailuautossa/vaunussa. Myös Jämin alueen mökit ja hotelli ovat käytettävissä, lisätietoa löytyy osoitteesta www.jami.fi
Leiri on ilmainen eikä sille tarvitse erikseen ilmoittautua.

Salivierailuja

Tänään oli toinen salikäynti operaatio kesäkunnosta. Kamalaa vauhtia tuo kesä nyt on tuolta tulossa, että kiirettä pitää. Yksinkertaisesti ajan puutteen vuoksi on tähän menessä jääneet vähälle nuo salivierailut. Nyt alkoi olla jo huutava tarve jollekkin liikunnalle, kun pääsiäinen kului lähinnä laiskotellessa. Auringonotto ja suklaan syönti ei kauheasti edistä kisoihin valmistautumista.

Ystäväni Sarin tuttava teki meille aivan saliohjelman. Tänään oli vuorossa "sali1".

Näin se meni:

15min alkulämppä

3 x 30 alkelkyykky (itse tein viidenkilon painon kanssa)

3 x 20 armeija hyppy (= punnerrus ja ylös hyppy)

3 x 50 chrunshes (istumaan nousu)

3 x 30 alavatsa chrunshes

3 x 1min lankku

3 x 1min sivulankku/sivu

3 x 50 pyöräilyvatsat selälteen

3 x 30 selkä lihakset

3 x 30 "superman" / "koiran kusetus"  (konttaus asento, vastakkainen jalka ja käsi nostetaan suoraksi ja kurotetaan ylös)

3 x 50 sivutaivutus kahvakuulalla

3 x jalkaprässi (lisäsin tämän itse omaan sarjaani, ei ollut alkuperäisessä. )

Sarja tosiaan tehtiin kolmesti. Tehokasta oli! Etenkin kun on kaveri vieressä hoputtamassa, kun alkaa laiskottamaan. Loppuun olisi vielä hyvä hiukan rentouttaa lihaksia ja venytellä. Pitäisi itsekkin muistaa tuo.

Puolimaraton ja vähän päälle

Kesä tuli ja samalla lämpöiset kelit. Koirien juoksutus päiväsaikaan on nyt oikeastaan mahdotonta lämpötilojen takia. Täytyy siis treenailla itse päivällä ja koirat pimeän aikaan.

Tämän päivän urakka oli 25km pitkä kierros Tuusulan järven ympäri. Lähdimme Veran kanssa matkaan hiukan ennen puoltapäivää, joten olimme liikkeellä päivän kuumimman ajan. Esivalmisteluina reitille oli kickbikien renkaiden paineiden tarkistus. Reitti oli pelkkää asfaltilla ajelua, joten renkaiden paineita oli nostettava. Myös jouston pois säätäminen oli kätevä apu. Molempien kickbiket rullasivat oikein mahtavasti!

Reitti kulki meiltä kotoa ensin Hyrylän keskustaan -> Järvenpään keskustaan (golfkenttien ohi) -> Paijalan suuntaan järven toista puolta -> Hyrylän keskusta -> takasin kotiin.

Alkumatka Järvenpäähän asti on suhteellisen tasaista taivallust, satunnaisia loivia ylä/ala mäkiä. Vauhti ei kohonnut tällä etapilla erityisen korkeaksi. Keskinopeus tuolla 11,03km pitkällä pätkällä oli 17.4km/h eli ihan mukava. Järvenpäähän päästyämme päätimme pitää tauon. Ranta puistoon istuskelemaan ja ihmettelemään helle keliä. Jano ehti tulla oikein komeasti, mutta me valopäät olimme lähteneet ilman vettä matkaan. Vera käväisi juomassa huolto aseman vessassa, kun mikään muu ei näin pyhänä ole auki. Jäätelökioski löytyi järvenrantaan parkkeeranneen Tivolin pihasta, mutta eihän kuntoilu lenkillä rahaa mukana kanneta. Noin puolisen tuntia kulutimme Järvenpään puistoalueella katsellen maailman menoa.

Tauon jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa reitin selkeästi rankemmalle osuudelle. Matka kotiin Järvenpäästä (järven toista puolta) oli 13.5km pitkä ja maasto hyvin vaihtelevaa. Oikein pitkiä ja vauhdikkaita alamäkiä ja vastaavanlaisia ylämäkiä, vain tasaiset osuudet puuttuivat välistä. Keskinopeudeksi tuolle osuudelle tuli 16.5km/h ja huiput kohosivat 45kilometrin tuntivauhtiin. Vähän jäi ihmetyttämään tämän osuuden nopeus! Yllättävän kovaa sitä ollaan menty, vaikka kilometrejä oli oikein mukavasti takana.

Kunto kesti reitin yllättävän hyvin! Vasta Paijalan pitkien ja loivasti nousevien peltosuorien  kohdalla alkoi pakaralihaksissa tuntua, että matkaa on jo hiukan takana. Tästä intoutuneena päätin lähteä kokeilemaan itselleni täysin uutta juttua! Kouvolan puolimaratonin yhteydessä järjestetään Kickbike puolimaraton, jonne lähti juuri ilmoittautuminen. Kaikki muutkin nyt uskaltaa lähteä kokeilemaan tuota pienoista urakkaa!

Kickbike kruisailu ei vielä ole erityisen tunnettu laji. Tänään koko kierroksen ajan herätimme paljon huomiota. Ihmiset kyselivät ohi mentyämme, että mitä nuo ovat? Usean kymmenen pyöräilijä porukka hiukan naureskeli meidän tullessa vastaan. Autoilijat katsoivaivat todella pitkään perään ja perus pyöräilijät ihmettelivät kun mentiin ohi. Parhaat naurut saatiin kun huomattiin erään auton etupenkillä mies joka otti aivan selvästi joko kuvia tai videota potkuttelustamme. Mentiin tällöin juuri oikein komeasti alamäkeen täyttä vauhtia! Toivottavasti vaikutus lajista oli hyvä!

Takaiskuja ja aamuseikkailuja

Falcon on aina ollut suhteellisen terve ja kisakaudet ollaan selvitty "puhtain paperein" läpi. Ei onnettomuuksia, tai suurempia jumiutumia. Tiistain treenien jälkeen huomattiin kuitenkin Falconin anturoissa haavat.

Vasemmassa etu tassussa on kuluma, samoin kuin vasemassa taka tassussa. Hiukan vuosi vertakin tuo takatassun haava, mutta sen kanssa ei ole ollut enää mitään ongelmaa. Puhdistus ja homma sillä selvä. Vasen etutassu on kuitenkin vielä kipeä. Falcon ontuu ja ole erityisen innoissaan liikkumisesta. Haava ei vuoda, eikä näytä erityisen pahalta. Alustasta riippuen kävelee ihan hyvin. Hiekka ja asfaltti ei selvästi tunnu mukavalta, mutta metsässä menee ihan mukavasta. Lenkit onnistuu siis ongelmitta!

Tämän päivän aamulenkillä ei ainakaan tassu haitannut yhtään mitään! Falcon kulkee lenkit hihnassa vaikka tottelee hyvin kutsuja. Ainoa poikkeus on kun lähellä on peuroja! Ja niitä täällä riittää. Vaikka Falcon on täysin paimen koira, on sen rakkaus peuroja kohtaan aika hauskaa, paitsi silloin kun itse roikkuu hihnan toisessa päässä. Tänä aamuna ei peuroja näkynyt, mutta Falcon päätti lähteä aivan loppu lenkistä jatko kierrokselle hihna perässä roikkuen.

Falcon ja Pixeli kiertelivät aivan lähi alueella, mutta kumpikaan ei "kuullut" kutsujani. Pieniä sydämmen tykytyksiä aiheutti herrojen vierailu autotien toisella puolella. Falcon suoritti syöksyilyä autojen seassa (luojan kiitos nyt on pyhä, niin liikennettä on vähän! ) ja Pixeli kävi pussailemassa lenkkeilijöitä. Molemmat koirat sain takaisin kotiin ehjänä. Pixeli pääsi koiratarhaan loikoilemaan Kodan kaveriksi, mutta Falcon otettiin sisään vaurioiden tarkistukseen. Onneksi ei lisä vahinkoja sattunut! Tassut samassa jamassa kuin lenkille lähtiessä ja ei ottanut onneksi osumaa autoihin!

Nyt on Falcon "tossu arestissa" sisällä, että saadaan anturat kuntoon. Paljon rapsutuksia ja haleja meidän isolle nallekarhulle. Juoksemaan lähdetään vasta kun tassu täysin kunnossa :) Eli nyt on vähän treenitaukoa tiedossa.